Puin Muulille ja minulle länkkäkamat koska olemme kunnostautuneet erityisesti lännenratsastuksessa tänä keväänä. Mitään upeita kuvauslokaatioita ei tallin ympäristössä tähän aikaan vuodesta oikein ole, joten kuvaukset hoidettiin ihan vain kentällä. Toukokuun alussa luonto ei ollut vielä heräillyt mutta tasaisen ruskea ympäristö toi kuviin tosi kivan ja harmonisen fiiliksen.
Tein Muulin kanssa joitaun trailkoukeroita kentällä ja otin myös lasson selkään ensimmäisen kerran. Muuli kyllä huomasi lasson enkä voi sanoa että se olisi ollut puolinukuksissa kun taputtelin sitä lassokiepillä eri puolille kehoa selästä käsin. Mutta ei se toisaalta lähtenyt poiskaan ja otti leivän mielellään kädestäni.
Avasin lassoa hieman ja vaikka en osaakaan oikeasti lassota yhtään mitään, heiluttelin sitä pääni ympärillä ja raahasin maata pitkin totutellen Muulia lassoon. Tein tämän saman myös laukassa ja ravissa, kuvien takia, mutta myös siedätuksen takia. Viivi auttoi lasson pään myös maapuomin ympärille, jota sitten vedin pari kierrosta kentän ympäri. Muulille on kauhistus kun joku asia seuraa sitä takaviistossa. Talvella pulkkailuhommissakin asiat olivat mallillaan kun pulkka seurasi perässä mutta jos se tuli sivulta tai takaviistosta, olivat maailmankirjat sekaisin ja asiaa piti mulkoilla silmämunat vilkkuen.
Koska tämä teksti ei tämän enempää nyt lähde, niin siirrytään ihailemaan Viivin ottamia upeita kuvia!
 |
 |
| Muuli otti hatkat tarhaanviedessä ja paineli hetken bosalin kanssa. Bosal ja mecate ovat maksaneet n 400 euroa, joten pelkäsin tietenkin että nyt menee joku osa paskaksi, mutta ei onneksi mennyt! Ja pian Muulikin oli kiinni. |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti