Shire voitti muulin kiinnostuksen perusteella, onko mulla väärä some-eläin?!

Pääsin joululomalla tutustumaan ihan extempore shirehevoseen kun lomitustallillani sellainen on ja sen omistaja sanoi että jos vain ehtisin ja haluaisin niin hänen 16-vuotiasta (nyt siis 17v) shiretamma Ladyaan saisi hieman aktivoida.

Sille järjestyi aikaa oitis kun kaksi tallilaista lupautui auliisti dokumentoimaan tapahtumia, eihän tällaista mefaluokan tapahtumaa jätettäisi somen ulkopuolelle vielä kun omistaja erikseen sanoi että hommasta saa kuvata videon. Hän on pitkänlinjan muulifani ja seuraajani, joten ymmärsi että otan sosiaalisen median sisällöntuotannon melko vakavasti. Video löytyy postauksen loppupuolelta nätisti upotettuna.

Tallipäivän kattavan videon luomiseen tarvitaan yleensä 30-60 minuuttia raakamatskua, joka sitten käsissäni taipuu 5-10 minuutin pystyvideoksi ääniraidan kera. Tämä kerta ei tehnyt poikkeusta, kuvaajat olivat aivan messissä kun sanoin että kuvaa vaan kaiken, saan sitten materiaalit editoitua.

Videoinnin aloitin kun kävelin tarhalle hakemaan Ladya talliin. Selitin poikkeuksellisesti suoraan videolle mitä on tapahtumassa ja vasta sen jälkeen editoinnin päätteeksi lisäsin ääniradan. Aikaisemmin, siis ajalle ennen TikTokkia, puhuin muiden vloggaajien tapaan äänet suoraan videoraidalle mutta se aiheutti sitten editissä ongelmia koska ei ollut kässäriä, osa asioita saattoi jäädä sanomatta ja osan sanoin tuplana. Tuo ääniraidottaminen on helpottanut vloggaamista huomattavasti, koska paikan päällä riittää että dokumentoi vaan kaiken mielenkiintoisen ja vaikka punainen lanka on toki mielessä jo kuvatessa, saatan editissä pystyä vielä vaikuttamaan siihen ja saada mukaan jotain yllättäviä koukkuja. Ja toisaalta saatan editissä huomata että joku asia, johon kiinnitin erityisesti kuvatessa huomiota, ei toimikaan kokonaisuudessa ollenkaan.

Anneli ja Anna tekivät erinomaista työtä puhelimeni kanssa dokumentoiden tosiaan kaiken järkevän talteen Ladyn hoitotoimenpiteiden aikana ja maneesissa. Maneesissa päästin Ladyn ensin irti, mutta se ei lähtenyt valtoimenaan liikuskelemaan. Kävelytin sitä pari kierrosta kumpaankin suuntaan kaviouraa pitkin vapaana. Ladylla oli hieman mielipiteitä suunnasta ja sain tiukan päänheilautuksen kun näytin kädellä että jatketaan edelleen siihen samaan suuntaan. Toisaalta näin jälkikäteen kehonkieltäni videolta tarkkailtuani, ajauduin luultavasti itse vain liian eteen suhteessa Ladyn sijaintiin jolloin samalla blokkasin sen kulkua mutta ajoin sitä eteen. Toisin sanoen ratsastustermeissä vedin ohjista samalla kun annoin pohkeita.

Lady ei suhtautunut hyvin selkäännousukorokkeeseen eikä jakkaraankaan ja mietin jo että onkohan sillä syy käytökseensä, että ehkei selkään kannata kiivetäkään. Ladyn piti kuitenkin olla oikein kiltti ratsu, joten punttaamalla sinne sitten pääsin. Niin, omistaja sanoi että parempi mennä ilman satulaa, muuten olisin saattanut päästä sinne jalustin äärimmilleen pidennettynä.

Lady ei ole jättikokoinen shire, se on "vain" 177 cm kun Suomen suurin on 20 cm korkeampi. Mutta iso se nyt silti oli! Pää oli jättikokoinen verrattuna vaikkapa samankorkuiseen puoliveriseen ja kaviot olivat kokoa 8.

Ratsastin vain käyntiä maneesia ympäri. Valtamerilaiva liikkui reippaasti ja hyvin tasaisesti ja turvallisen tuntuisesti. Maneesin hiekka näytti olevan kaukana alhaalla ja kattopalkit tuntuivat osuvan päähän (eivät oikeasti). Tamma oli herkkä pohkeelle, painolle ja ohjille ja tuntui itsekin nauttivan tekemisestä.

En ollut selässä varmaan kuin vartin ja sen jälkeen taas talutin sitä maneesissa (ja tottakai otin puhelimella klippejä). Tallissa hoitelin Ladyn pois ja palautin tarhaan. Tein vielä mössön omistajan ohjeiden mukaan ja kävin tarjoilemassa sen.

Ihan peruspäivä siis, ei mitään muuta ihmeellistä kuin itselleni uusi ja melko harvinainen hevosrotu. Luin netistä että näitä on Suomessa n 70 yksilöä, eli kyseessä on kyllä tosi harvinaisuus, mutta kuitenkin näitä on tuplasti muuleihin verrattuna.

Tiktokissa ratsastusvideon suosio kuitenkin yllätti minut täysin. Video oli reilu 8 minuuttia, eli todella pitkä nykyajan somekansalle mutta yllättävän moni oli katsonut sen kokonaan. Omastakin mielestäni siitä tuli ihan kiva video, olin osannut tehdä siihen pari siirtymää todella smoothisti. Erityisesti tykkäsin pätkistä missä olin ymmärtänyt jättää kameran maahan kuvaamaan pienen kolmijalkansa kanssa ja olin suunnannut sen mielestäni just oikein. Siirtymät olivat siis niin smootheja ettei niitä edes "tajunnut". Eli selfietalutuksesta tarhaanvientiin.

Tässä kannattaa huomioida, ettei minulla ole mitään koulutusta kuvakerrontaan lukion kuvistuntien lisäksi. Olisi todella mukavaa opetella kuvakerronnassa paremmaksi, että miten lähikuvasta laajakuvaan ja mitä siinä välillä on, mistä voi hypätä mihinkin ja miten saa kerronnasta niin hyvää että ääniraidasta tulee tarpeeton. No ehkä joskus tulevaisuudessa.

Mutta viden suosio siis yllätti ja se taitaa olla tällä hetkellä toisiksi katsotuin tällainen ääniraitavideo tallihommista. Video sai nopeasti melkein 500 katselua YouTubessakin (normaalit katselumäärät siellä ovat 100-200, en oikeastaan panosta siihen enkä muista kaikkea edes julkaista siellä). Julkaisin videon Instagramiinkin jossa tällaiset pitkät mydayt eivät oikein menesty, mutta tämä video sai poikkeuksellisen paljon katselukertoja ja tykkäyksiä.

Sen on oltava se shire. Tajuan kyllä mikä sen taika on. Se on todella monelle tuttu hevosrotu lapsuuden hevoskirjoista ja tupsujalkaisena sellainen ikuisuushaave, jonka hyvin harva loppupeleissä toteuttaa. Kaikki eivät ole edes nähneet shireä elävänä tai päässeet koskettamaan sellaista.

Muuli taas ei ole tällainen ikuinen haave. Itseasiassa hyvin moni ei ajattele koko muuleja eikä niitä esitellä lapsuuden hevoskirjoissa. Muulien maine on itsepäinen junttapulla, shire on uljas kärry- ja työhevonen jättitupsujalkoineen. Pitää olla päästään vialla jos muulista haaveilee. viittaan tällä itseeni.

Oli miten oli, muulin pettäminen shiren kanssa toi mulle Tiktokkiin jotain 500 uutta seuraajaa. Oli wört.