Unelmien stetsonkypärä Hat-Linelta Itävallasta!

 Kaupallinen yhteistyö, kypärä saatu somenäkyvyyttä vastaan

Kaikki postauksen ratsastuskuvat otti Tiina Lepojärvi

Pienehkö itävaltalainen kypärävalmistaja hat-line valmistaa ainutlaatuisia JA turvahyväksyttyjä (huom, ei VG1) stetsonkypäriä yhdistämällä kypärän kuoren ja stetsonin toisiinsa. Itse bongasin yrityksen Instagramista jo jokin aika sitten ja ajattelin että tuossa on sellainen tuote, joka sopii 100% Muuliprojektin somekanaville ja otinkin yhteyttä yritykseen että kiinnostaisiko heitä someyhteistyö suomalaisen kanssa.

Vastauksen sain neljän kuukauden kuluttua ja he olivat mukana. Sain valita tulevan kypäräni koko valikoimasta ja päädyin nahkaiseen australialaistyyliseen stetsoniin. Suurin osa valikoimasta on perinteisiä huopastetsoneita, mutta ajattelin nahkaisen olevan huoltovapaampi ja pysyy sitämyöten myös paremman näköisenä.

Homma lähti siis siitä, että valitsin mallistosta itseäni miellyttävän stetsonin "Springbrook" ja kerroin päänympärykseni, joka on 55 cm. Lasten kokoa siis. Se ei haittaa, sillä pienin mahdollinen koko on 52 cm! Suurin on muuten 63 cm, mutta siinä koossa saa tällä hetkellä vain yhtä tiettyä stetsonia.

Stetsonit tulevat eri yrityksiltä. Omani on australialaismallinen, mutta valmistetaan Saksassa. Osa stetsoneista tulee suoraan ulkomailta. Omani tulee Scippikseltä, joka myy australialaisia tuotteita Saksassa. Heillä itsellään on muuten valikoimissaan myös muita tyyliin sopivia vaatekappaleita kuten öljykangastakkeja.

Hat-Line Shop taas valmistaa stetsonin sisälle kypärän kuoren ja kiristysnarut. Koska kyseessä on mittatilauskypärä, joka vielä tehdään vasta tilauksen jälkeen, tulee postissa vielä erilaisia sovitusrenkaita joista tilaaja valitsee parhaan oman päänsä muodon mukaan. Kaikki varmaan tietävät että osa kypäristä sopii pyöreään ja osa soikeampaan päähän. Oma pääni on ehdottomasti soikea kuten öö tyyliin kaikilla. Koska kypärä tehdään jokaiselle tilaajalle erikseen eikä varastossa ole valmiina stetsonkypäriä, kestää tilauksesta kypärän saamiseen noin 20 päivää. Ja varmaan hieman pidempään kun tilaus tulee Suomeen.

Tärkein kysymys tässä kohtaa on varmaan se, että no täyttääkö tällainen kypärä tämän hetken turvastandardit? Kypärän standardi on EN:1384:2017, joka on pykälää alempi kuin VG1 mutta molempia standardeja pidetään ratsastuskypärien parhaiten suojaavina. Kyseisen standardin kypärät on sallittu ratsastukseen, mutta FEI ei tätä standardia hyväksy, eli tätä kypärää ei saa käyttää myöskään SRL:n alaisissa kilpailuissa tai toiminnassa.

Fein kypärästandardit näet tästä (pdf).

Ratsukkotarvikkeen nettisivuilla oli hyvä ja kattava suomenkielinen opas eri maiden kypärästandardien pariin.

Omaa järkeään kannattaa siis käyttää jos stetsonkypärän hankkimista suunnittelee! VG1-standardin MIPS-teknologialla varustettu kypärä lienee edelleen kaikista suojaavin  ja tässä Folksamin testissä parhaimpiin kuuluu mm BOT Lynx, joka minullakin on.

Käytäthän siis omaa harkintaasi kun ostat ratsastuskypärän. Stetsonkypärä ei ole markkinoiden suojaavin eikä edes mainosta olevansa. Jokainen tekee omat valintansa ja itse tulin siihen tulokseen, että käytän tätä kypärää lännenratsastuksessa ja maastossa. Lisäksi käytän aina järkeviä ratsastukseen sopivia kenkiä, satulaa, suitsia, kuolaimia ja selkäpanssaria. Tosin selkäpanssaria ei ollut tämän postauksen kuvissa, koska se ei oikein mahdu tuon takin alle. Otan siis välillä tietoisia riskejä, mutta pääosin ratsastan hyvinkin suojattuna. Muuli on melko hyvin koulutettu ja pidän sitä itselleni riittävän maastovarmana.

Esteille tai laukkabaanalle en lähtisi stetsonkypärän kanssa, vaan puen silloin BOT-kypärän päähäni suojaamaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Stetsonkypärät valmistetaan vain tilauksesta ja jotta kypärä istuisi parhaiten, on pään muoto ja koko varmistettava. Sain yritykseltä postitse sovitusrenkaita. Ilmoitin päänympäryksekseni 55 cm ja sain renkaita koosta 54-56 ja eri mallista, oli soikealle ja pyöreälle päälle omat renkaansa. Rengas sovitetaan päähän niin, että se on ns vaakatasossa kun pää on suorassa, eli ei takaraivolla. Renkaista yksi oli täysin istuva ja varmistin asian vielä meilaamalla yritykseen pari sovituskuvaa.

Tässä kohtaa suosittelen muuten ottamaan sen renkaan joka juuri ja juuri menee päähäsi! Lopputulos kun on hieman suurempi, koska kypärään tulee sisälle vielä pehmusteet. Eli älä tässä vaiheessa jätä mitään tukkavaraa kypärän alle! Jos kypärä on liian iso, se pyörii herkästi päässä eikä ole turvallinen.

Ilmoitin sopivan renkulan koodin yritykselle ja palautin renkulat postitse, ne siis pyydettiin palauttamaan. Ja sitten vain odottelemaan!

Kypärä saapui vajaan kuukauden päästä ja pääsin unboxaamaan sen juuri ennen lähtöäni Erasmus-vaihtoon! Testaaminen ratsain siirtyi siis pitkälle tulevaisuuteen, mutta tein unboxaamisesta videon, joka löytyy alta. Videolta näkeekin hyvin kypärän rakennetta.

Kypärä pääsi kuviin vasta joulukuun puolivälissä kun toteutin kaverini Tiinan kanssa upeat talviset western-kuvaukset! Niillä kuvilla on tämä postaus kuvitettu.

Ensivaikutelma kypärästä päässä oli se että ompas se korkealla, yleensä korvani jäävät ratsastuskypärien alle mutta tämä oli korvien yläpuolella. Luultavasti VG1-standardilla on osansa, mutta toisaalta minulla on aika pieni päänympärys ja yleensä niskasta säädettävät kypärät ovat minulla kokoa 54-59 tms, eli kypärä on luonnollisesti aika isokokoinen. Toinen oli se, että kypärä ei ole kovin paksu. Kun enkkukypärässä kypärän paksuus on varmaan parin sentin luokkaa (muovikuori + styroxit ja sisävuori) on tässä muovikuoren lisäksi huopa ja vaahtomuovipehmusteet.

Kypärän leukaremmin paikkaa pystyi helposti säätämään liikuttamalla muita remmejä, leukalenkki myös lukittui mielestäni tukevasti siihen mihin jätin sen. Kypärän avaussysteemin on sellainen, etten ole aikaisemmin törmännyt. Se lukittuu paikoilleen magneetin avulla ja avautuu painamalla. Kiristysnarut ja leukaremmi ovat nahkaa ja sopivat tehtäväänsä erinomaisesti.

Postauksen kuvissa mun öljykangashame ohuella villavuorilla on ostettu Elvira R Handmadelta, kurkkaa tästä Instatili. Jalassa mull on vain ohuet stretch-farkut ja tuo hame riitti lämmittämään reisiä tosi hyvin! Pakkasta kuvienottohetkellä oli muutama aste.

Kengät on Shires merkkiset "dublin river bootsit" ja olen ostanut ne Englannista suunnilleen vuonna 2016. Käytin niitä alkuun kaupunkikäytössä ja nyt ne ovat olleet jonkin verran ratsastuskäytössä, lähinnä kuvissa koska olen laiska putsaamaan niitä ja käytän syksyllä ja keväällä enimmäkseen kumisaappaita.

Takkini taas on suunnilleen vuodelta 2013 ja se on North 66-merkkinen, ostin sen oltuani Islannissa ratsastuslomalla. Se ei ole takkina kovin käytännöllinen, koska se on sisältä softshelliä mutta päältä villaa. Olen sellainen hikoilijatyyppi, että hikoilen tuossa takissa herkästi eikä se oikeastaan edes lämmitä. Takki on kuitenkin ollut tosi passeli tietyntyyppiseen maastoiluun.

Tyyliin sopivat hanskat ovat Hankkijalta, Ranch-merkkiset fleecevuoriset nahkahanskat toimivat nollakeleihin asti. Hintaa hanskoilla on 20 euroa. Nämä eivät siis ole ne tosi paksut keltaiset "lämpimät" hanskat. Sanon "lämpimät" koska mielestäni fleecepörröhanskat eivät todellakaan ole mitenkään lämpimät pakkasella, itse luotan pelkästään villaan.