Tuleeko minustakin diplomikarjapaimen?

Postauksen kaikki kuvat otti Tiina Lepojärvi eivätkä ne sinänsä liity postauksen sisältöön. Karjapaimennus ei nimittäin vaadi edes lännenratsastusvarusteita, karjaa voi paimentaa enkkukamoillakin.

Hain aiemmin syksyllä Kpedulle opiskelemaan karjapaimennusta ja joulukuussa sain tietää että olin yksi valituista! Kyse on ammatillisen tutkinnon 2-3 tutkinnon osan suorittamisesta. Kaksi tehdään koululla ja jos päästään Sannan kanssa ulkomaanvaihtoon, saamme suoritettua myös kolmannen tutkinnon osan.

Täältä voit lukea lisää koulutuksesta.

Minullahan ei ole entuudestaan mitään hevosalan tutkintoa, joten ajattelin että saattaisin tehdä samanaikaisesti koko hevostalouden perustutkinto. Tutustuin tutkinnon rakenteisiin ePerusteissa sen verran, että suuntautuisin hevospalveluohjaajaksi. En siis hevostenhoitajaksi tai ratsastuksenohjaajaksi. Hevospalveluohjaaja voisi toimia juurikin talleilla, joissa järjestetään erilaisia kursseja, tunteja tai toimintaa. Itse en ainakaan tällä hetkellä tähtää päätoimiseksi työntekijäksi tai yrittäjäksi hevosalalle, mutta Suomessa arvostetaan tutkintoja todella plajon eikä syyttä, onhan Suomessa annettava koulutus todella laadukasta.

Samalla saisin itse lisää varmuutta toimia hevosalalla, nyt koen että minun on aina kerrottava etukäteen että niin, mullahan ei ole sitten mitään varsinaista koulutusta vaan kokemukseni olen kerännyt ihan vain käytännössä.

Kpedun karjapaimennusta odotan kovasti! Olen aina nauttinut karjakursseista Sonkajärvellä ja Virroilla ja kun Virroilla koutsaamani täysin karjapaimennusummikkotuttuni pärjäsi hienosti Launosten karjakisoissa ajattelin että hitto, tätä voisin opettaa jatkossakin! Minulla on siis Virroilla yhteistyötilana Monosen tila, jossa järjestetään jatkossakin karjakursseja hyvin pienille porukoille kerrallaan. Karja on pieni, joten osallistujiakaan ei voi olla montaa.

Valinta osui myös kaveriini Sannaan, joka on varmasti tuttu blogin pidempiaikaisille lukijoille. Juuri Sannan luona Muuli oli koulutuksessa 2018 ja siellä olen tutustunut myös karjapaimennukseen. Olemmekin jo miettineet ulkomaankohdetta vaihdolle. Yhdysvaltoihin on hieman vaikeaa päästä viisumien takia, joten mietimme Kanadaa. Australiakin olisi upea, mutta sinne matkustaminen on heti kahden vuorokauden urakka, Kanadaan pääsee vuorokaudessa. Koululla on Erasmus-projekti, joten ainakin matkat tulee kuitattua siihen piikkiin, eli ihan omaisuutta parin viikon KV-jaksoon ei tarvitse upottaa.

Ensimmäiset karjapaimenet ovat nyt Kpedusta valmistuneet. Koulutus järjestettiin ensimmäisen kerran tänä vuonna. Soittelinkin valintani jälkeen erään opiskelijan kanssa ja vakuutuin vielä entisestään että tämä olisi minun juttuni. Tämähän on kuin vuoden pituinen karjakurssi! Ja kiitos Suomen koululaitokselle, tämä ei edes maksa mitään! Toki kuluja tulee matkustamisesta Kaustiselle ja Muulin kuskaamista Sastamalaan neljäksi kurssikerraksi, mutta vertailun vuoksi minulta meni n 700 euroa kun osallistuin Jeff Sandersin kurssille... Ja tuo oli siis vain kolmipäiväinen kurssi. Nyt saisin oppia koko vuoden ajan aina kahden lähipäivän verran kuukaudessa.

Kengityskurssi tuli muuten marraskuun lopussa päätökseensä ja erosimme mahtavan kurssiporukan kanssa hieman haikeissa tunnelmissa. Nyt on siis hyvä hetki aloittaa uusi hevospuolen koulutus. Suhtautumiseni kouluun ja kouluttautumiseen on ristiriitainen. En voi sanoa että olisin koskaan nauttinut opiskelusta ja olen opiskellut lähinnä saadakseni paperit. Olen aina oppinut parhaiten tekemällä, mutta olen ollut lukiossa ihan hyvä ja ammattikoulussakin paremmalla puolella. Ammattikorkean räpiköin läpi suunnilleen kolmosen keskiarvolla, mutta minulla ei ollut koulutusta kohtaan mitään intohimoja ja valitsemani tutkinnon osatkin olivat loppujen lopuksi valittu sen perusteella, mitkä  ovat itselleni helpoimpia.

Nyt fiilis on ihan eri kun pääsen opiskelemaan jotain, mikä oikeasti kiinnostaa! Opiskeluakin on juuri sopiva määrä, kaksi lähipäivää kuukaudessa (osa järjestetään onneksi Teamsilla, joten ei tarvitse ajella viittä tuntia per suunta). Neljänä kertana Muuli tulee mukaan Sastamalaan karjatilalle treenaamaan. Koulutusta varten pitikin olla asiallinen ratsu ja kuljetuskalusto käytettävissä.

Tulen toivottavasti kertomaan koulutuksen etenemisestä täällä blogissa. Myönnän, että bloggausinto on ollut kateissa koko syksyn ja videoiden tekeminen on tuntunut helpommalta, samoin Instan päivittäminen. Otan pientä stressiä blogista, jossa tekstin ja kuvien pitäisi olla täydellisiä. Kuitenkin juuri täältä blogista on helpointa etsiä vanhoja kuulumisia ja linkittää niitä tarvittaessa. Instasta on aika hankalaa selata vanhoihin alkuaikojen tapahtumiin kun olen julkaissut niin paljon.

Erittäin katu-uskottava karjamuulers