Muuli "keskiajalla" ja westernvarusteissa kun saatiin tuleva valokuvaaja vieraaksemme!

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Photosisi / Silja Lehtonen

Etsiskelin Instagramissa kuvaajaa aiemmin syksyllä ja valokuvausharrastaja Silja laittoi viestiä. Ajatuksenani oli saada "keskiaikatyylisiä" kuvia, mutta vaikka tässä välissä oli aikaa, en silti ehtinyt punoa jättikokoisia pajukoreja enkä saanut valjassepältä pientä vyöpussukkaa ja vyötä. Saatoin myös unohtaa tehdä Muulille jonkinlaiset suitset sisalnarusta (eli paalinarusta). No, kuvaussessio ei sentään mennyt hukkaan, koska olin juuri ostanut Muulille uudet länkkäsuitset ja sen ensimmäiset kankikuolaimet, joten ne pääsivät myös kameran eteen!

Siljan Instagramiin pääset tästä ja kotisivuille tästä. Kotisivuilla on myös hinnasto, kuvausta on tarjolla pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla opiskelijaystävälliseen hintaan.

Kuvauspäivän oli tarkoituskin olla hieman synkkä ja syksyinen, mutta ilta oli valitettavasti vähän turhankin pimeä tummien pilvien takia. Pari auringonsädettä olisimme mielellämme ottaneet pilven takaa, mutta ne eivät tällä kertaa meitä hemmotelleet tippaakaan. Mutta kuten sanoin, haaveilinkin vähän synkemmistä kuvista, en usko että kukaan on männävuosina mitenkään nauttinut siitä, että työjuhtana on ollut nimenomaan muuli hevosen sijaan. Ei minua ainakaan olisi hymyilyttänyt.

Länkkäsuitset näin ihan sattumalta Facebookissa myynnissä ja niitä myi vieläpä tuttu hevosharrastaja meidän naapuritallilta! Yleensä missaan Facebookissa kaikki mielenkiintoiset myynti-ilmoitukset, tai siis FB suvaitsee näyttää ne minulle viikon päästä julkaisusta, kun kaikki pinkit asiat on jo myyty. Nyt näin ilmoituksen jostain syystä vain pari tuntia julkaisusta ja av yv lähti samantien myyjälle.

Treffit sovittiin tunnin päästä huoltoaseman pihalle ja tavara ja käteinen vaihtoivat omistajaa. Sain sovittaa toisiakin myynnissä olleita kuolaimia Muulille, ostaisin ne jos Muuli hyväksyisi ne mutta "kielentilallinen" kanki oli vielä aivan liian HC Muulille sen kielenmukeltamisesta päätellen.

Sensijaan tuttu ja turvallinen sylinterikanki solahti suuhun kuin olisi ollut siellä aikaisemminkin. Ostin tummanruskeat suitsiin sopivat ohjatkin, koska omat avo-ohjani ovat ihan liian vaaleat. No, nyt nämä uudet suitset ovat kyllä liian tummat kaikin puolin satulaan nähden mutta olen valmis kestämään sen.

Kuolaimista puuttuu muuten KANKIKETJU, jonka olen nyt tilannut. Mutta noihin kuviin se ei luonnollisesti ehtinyt. En nähnyt ongelmaksi kokeilla suitsia ja kuolaimia kuvauskerralla ilman kankiketjua, mutta tottakai se jatkossa on asiaankuuluvasti mukana.

Kankikuolainten tarpeellisuudesta kouluratsastuksessa ollaan keskusteltu jo pitkään kriittisesti. Kysyin itseasiassa Instassakin että näyttäisikö Muuli hyvältä kankisuitsituksessa, ehdottomasti suurimman osan mielestä ei näyttäisi. Enkä toli ollut kankikuolaimia sille ostamassakaan, kunhan otin myyntikuvat tallinpitäjän kankisuitsista niin, että suitset olivat ilman kuolaimia Muulin päässä.

Lännenratsastuksessa kankea käytetään eri tapaan. Tarkoituksena on ratsastaa pitkällä ohjalla, eikä niin että kanki on yhtään missään kulmassa. Yhdysvalloissa kankikuolain on ihan peruskuolain, jota kukaan ei ihmettele tai kyseenalaista. Siellä muuleilla käytetään usein kankea siksi, että maastossa on hätäjarru matkassa, vaikka maastoreissu noin muuten ratsastetaankin ihan löysällä ohjalla. Ainakin itselleni tämä käy ihan hyvin järkeen enkä kyseenalaista toimintatapaa ollenkaan!

Mutta minutkin on aivopessyt tämän hetken ilmapiiri liittyen hevosten hyvinvointiin. Tuntuu, että minun on perusteltava  näitä varustevalintojani entistä tarkemmin tai saan kivitystä päälleni. Oikeastihan varusteostokseni ovat täysin omia asioitani, menin sitten kangella tai kaulanarulla. Tai satulatta tai lännensatulalla, mutta jostain syystä kaikkia "ääripäivä" tuntuu olevan pakko selventää ja avata tai saa ihmettelyä osakseen.

Minä käytän näitä länkkäkankia seuraavan kerran kun olen lännenratsastustunnilla. En ole koskaan ratsastanut kangilla, enkä ajatellut sitä aloittaa ominpäin nytkään. Enhän ole varsinaisesti edes lännenratsastaja, olen vain satunnaisesti osallistunut trail tunneille. Pohjimmiltaan lännenratastus ei eloa enkusta kovinkaan paljon, samalla tavalla pyritään istunnalla ratsastamaan ratsua häiritsemättä.

Tämä oli oma henkilökohtainen lemppari näistä kuvista!