Muulin dressagekuulumiset ja mitä muuta kuuluu sen suun aukomiselle?

Kurkkasin Muuliprojektin postauslistaa ja mitään ihan perusratsastuspostausta ei olekaan ollut kuukausiin. Viimeisin sinne päin oleva postaus on huhtikuulta. Ratsastuksellisella rintamalla ei ole tapahtunut mitään sen suurempaa. Pari juttua olen itse sisäistänyt ihan hiljattain. Asioita, joista minulle on sanottu jo pitkään mutta joita en ole sisäistänyt tai pystynyt siirtämään käytäntöön. En pidä itseäni kovin lahjakkaana ratsastajana ja ratsastuskentällä olenkin aika hukassa jos ratsastan itsenäisesti. En yhtäkkiä osaa ratsastaa ollenkaan ja tenkkapoon kohdalla olen varma että pyydän väärin ja jos vaan jatkan ja runttaan, oppii Muuli tekemään jonkun asian väärin.

Tähän auttaisi tietenkin tunneilla käyminen myös eri hevosilla, mutta siihen ei nyt vaan ole ajallisia tai rahallisia resursseja enkä suhtaudu lajiin sellaisella intohimolla että tekisin ihan mitä tahansa kehittyäkseni kouluratsastajana. En esimerkiksi tunne tähän sellaista paloa, että olisin tuijottanut MM-kisoja aamusta iltaan, en itseasiassa katsonut niitä ollenkaan. Olenkohan siis oikea ratsastaja ollenkaan? No jos kisat olisi käyty muuleilla, olisin katsonut kisat varmuuden vuoksi vielä seuraavana viikonloppuna kokonaan uudestaan. Hevosilla ratsastus ei siis juurikaan kiinnosta minua vaikka kyse onkin samasta asiasta. Voin itse ratsastaa hevosilla ja kuvata ratsastusta, mutta sellaista paloa en tunne että lähtisin kisoihin katsomaan edes huippujen menoa.

Kaikki kuvat: Emmi Jormanainen

Olen tullut tulokseen, ettei minulla ole silmää. Näen toisten ratsastuksesta vain härskeimmät korjattavat asiat mutta en osaa antaa ohjeita muuten kuin että "jalkaa edemmäs, nojaa vähän taakse", mutta en koskaan voisi olla se koutsi, joka ratkaisee ongelman antamalla lonkkaa avaavia tehtäviä. Muulilla on tänä kesänä käynyt enemmän stuntteja kuin koskaan. Otin sen kanssa siis tavoitteeksi totuttaa sitä eri ratsastajiin ja tähän asti homma on sujunut hyvin. Mutta ongelma on sitten se, etten osaa neuvoa heitä ollenkaan Muulin kanssa. No, Muulille tulee oppia erilaisista apujen käytöstä.

Minulla oli kaksi hienoa tilaisuutta saada omaa ratsastustani kuviin ja videoihin nyt elokuussa. Toisesta sessiosta upotan "myday"-tyylisen videon (voit kelata vapaasti ratsastuksen alkuun, en ruoski) ja toisesta on näitä kuvia tässä postauksessa. Videokerta oli ensin ja n viikon päästä oli tämä "kuvakerta". 

Kevään ratsastustunneilla on treenattu jalkojen asentoa. Olen aikamoinen sammakkojalka varsinkin kun alan puristella Muulia laukannostoissa ja laukassa. Varpaani kääntyvät siis ulos päin. Olen hyvin tietoisesti availlut lonkkaani (en osaa antaa tähän ohjeita), etsinut istuinluitani ja pitänyt niitä varpaita menosuuntaan. Olen taivutuksissa painellut sisäjalkaani eteen ja huomannut sen auttavan.

Jalat pysyvätkin nyt paikoillaan käynnissä ja ravissa.

Kuvat eivät muuten ole järjestyksessä eivätkä liity mitenkään kappaleeseen ennen tai jälkeen kuvien.

Tää olis semmonen somen wow miten hieno Muuli-kuva

Tästä kuvasta pidän itse kovasti: luotiviivan edessä, pitkä reipas askel, häntäkin paikoillaan (huomasitteko että se vispaa melkein joka kuvassa, tämä taas kertoo tyytymättömyydestä) ja mun ratsastusasentokin on ok.

Toinen oivallus on ollut painon siirto. Sitä ei tehdäkään veivaamalla koko satulaa sivulle, vaan riittää että se tapahtuu olkapäätasolla. Olkapääni ovat alkaneet pysyä samalla tasolla. Muuli reagoi tähän painonsiirtoon tosi hienosti. Samalla yritän tuijotella (käännöksissä) Muulin ulkokorvaa, joka sekin auttaa tuuppaamaan hartialinjaa sisälle.

Kyynärpäät yritän pitää kiinni kyljissä mutta ne harhailevat irti ja kuvitteelliset setelit kainaloistani lentelevät jatkuvasti maahan.

Kaiken kaikkiaan ratsastus on helpottunut uuden enkkusatulan myötä kovasti. Satulahan on ollut käytössä siis marraskuusta asti. Käytin kesällä kerran vanhaa winteciä ja sen lisäksi että sain perseeni ruvelle, oli siinä jotenkin tosi kamalaa istua. Kyseessä on yleissatula, joten se ei ole hyvä oikein missään. Kävin tuolla reissulla uittopaikalla ja ajattelin että jos Muuli olisi uiskennellut, olisi satula saanut kastua. Siihen tehtävään synteettinen Wintec on oikein oiva. No eihän me uiskenneltu joten olisin ihan hyvin voinut ratsastaa tuon 31 km maaston rupeuttamatta persettäni.

Kouluratsastuksessa meillä on Muulin kanssa ollut melkein koko ajan ongelmana sen painuminen kuolaimen alle. Samalla Muuli aukaisee suunsa oli ohja kuinka kevyt tahansa ja se taas aiheuttaa näin somenäkökulmasta sen, että 90% kuvista on julkaisukelvottomia.

Suun aukaisu ei tunnu käteeni. En näe sitä kuin peilistä tai jos olen tekemässä oikein pientä volttia. Kuvittelen että no NYT tulee hyvää matskua ai että, mutta tuloksena onkin sarjakuvauksella otetut 20 kuvaa, jotka ovat kyllä hyvää matskua, hötönettiin. Olen kirjoittanut tästä ihan samasta näköjään keväällä 2020 ja olen niin paska ratsastaja, että ongelma ei ole kahdessa vuodessa korjaantunut.

Ongelma parantui aikaisemmin hieman kuolainvalinnalla. Joidenkin kanssa Muuli alkoi heti muljuta suullaan mutta nyt jo pidempään käytössä olleella Myler-kopiolla Muuli on pääosin tyytyväinen, siis aina siihen asti kun se on pohkeen takana, laahustaa ja putoaa alas.

Otin tämän kuvan mukaan koska tässä tapahtuu laukannosto. Muuli ei tee (en osaa ratsastaa/se ei jaksa) laukannostoa nätistä pää alhaalla takaosallaan työntäen vaan hyppää itsensä laukkaan ottamalla päällään vauhtia. Ei todellakaan ok, mutta minkäs teet kun ratsastaja ei osaa opettaa.

Muulin pää menee siis kuolaimen taakse, kun Muuli on kuolaimen takana eli ei reagoi salamannopeasti yhtään mihinkään. Ja Muuli nyt on kanssani sellainen suurimman osan työskentelyajasta. En vain saa sitä kuolaimen eteen, en ole tarpeeksi nopea, irrota tarpeeksi nopeasti tai tajua korjata sitä heti kun tilanne huononee. Ei, alan runtata sitä pohkeilla vasta kun ollaan jo viisi askelta laahusteltu menemään ja tajuan että se on taas painunut alas. Ja siis tämä vain silloin, kun olen tunneilla tai joku kuvaa ja huutelee samalla. Kun ratsastan itsenäisesti, menen tasan askellajit läpi ja lähden maastoon. Vauhtia saan välillä pelkokulmasta (jota käytän surutta hyväkseni tässä asiassa) ja kavaleteilla (käytän niitäkin surutta hyväkseni kouluratsastuksen yhteydessä).

On hyvin hämmentävää se, että kun postaan kuolaimen alla kökkivästä Muulista kuvan jollekin somekanavalle, saa se hirveesti tykkäyksiä kuinka hieno dressagemuuli se on. Jos pää on luotiviivalla, on tykkäysten määrä keskiverto ja kun se kulkee nätisti ja reippaasti kuolaimen edessä, korvat eteen ja ilme rauhallisena, on se yhtäkkiä joku perämetsän puskamuulers joka ei koskaan tule saamaan hyväksyttyä tulosta koulukisoista. No sitä se ei varmaan tule saamaan turpa ryntäissäkään, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

BlondeDressage postasi tästä. Hän oli saanut käyttöön kuvia, jotka tekoäly oli luonut hakusanoista "täydellinen kouluhevonen". Kaikissa noissa hevoset kulkivat turpa enemmän tai vähemmän ryntäissä. Tekoäly luo kokonaan uusia kuvia, mutta se on saanut oppinsa siitä, mitä ihmiset ovat suoltaneet nettiin kuvien yhteyteen. Aika sad.

Jos laittaisin Muulille alaturpiksen ja sulkisin sen suun niin ongelmahan olisi ratkaistu. Mutta en halua, tuo käytössä oleva turpiskin on niin löysällä, että voin palkata Muulia selästä ja se ei välttämättä pure samalla poskiinsa. Muuli pystyy siis avaamaan suutaan melko esteettä tiettyyn pisteeseen asti. Jossainhan se turpis ottaa lopulta kiinni.

No Muulille ei tule alaturpista, koska edelleen se menisi pohkeen takana ja kisoissa mun kuuluisi saada siitä miinuspisteitä.

Näistä kahdesta kuvasta pidän myös.

Laukassa muulin korvat ovat yleensä korostetun luimussa. Laukka ei ole sen lempiasia, mutta en ole vielä päättänyt onko se niin epämiellyttävää että laukkaaminen kentällä pitäisi lopettaa eettisistä syistä. Maastossa laukkaillaan korvat hörössä.

Videolla sain kaveriltani Tiinalta ongelman korjaamiseen. Yritin nostaa päätä ensin ohjalla ylös ja jos Muuli ei vastannut siihen, annoin napakasti pohjetta jotta se menisi ETEEN. Jos tämän osaisi ajoittaa yhtä täydellisesti kuin parhaimmat eläintenkouluttajat naksauttelevat menemään, olisi Muuli oppinut muutaman toiston jälkeen että pää kannattaa nostaa jo kun ohjilla sitä nostan, koska muuten tulee pohje perään. Mitään käsimerkkiä ei siis periaatteessa tarvita jos ratsun saa pohkeesta eteen, mutta ainakin minulle tämä oli ihan hyvä tapa, käteni nimittäin ovat nopeammat kuin jalat ja tällä tavalla jalkojeni pieni viive ei niin haittaa.

Homma onnistui jotenkin. Ehkä kun ilmat viilenevät hellelukemista ja Muuli on jo oletuksena reippaampi, alkaa homma rullata oikein kivasti. Mutta nyt ratsastan sitä tosi tarkasti niin, ettei pää saa valua nyökkyyn, eli pohkeeseen (tai raippaan jos pohje ei aita) pitää reagoida heti. En saa Muulista varmaan koskaan tosi eteneväistä, tällä herkellä olen tyytyväinen siihen että sillä on ylipäätään jonkinlainen tahti ja kolme askellajia. Mutta jospa saisin sen vielä pohkeen eteen ja reagoimaan asioihin.

Muulilla on varmasti ihan hyvä kunto, maastossa. Kentällä siitä huomaa väsymisen, pää painuu alas ja kentän takareuna alkaa jännittää vaikka aluksi siitä mentiin ohi tosi hienosti. En saa Muulia kuitenkaan koskaan ratsastettua kentällä hikeen asti. Kuolisin itse nestehukkaan ennen sen tapahtumista. Ehkä tämä tästä, katsotaan mitä postaan parin vuoden päästä. Mennäänkö edelleen suu auki vai olenko ymmärtänyt vaihtaa kaulanaruun.

Loppuun vielä muistutus etten oikeastaan kaipaa ratsastusvinkkejä tai muitakaan huomioita kommenttikenttään. En pysty lukemaani ratsastusvinkkiä viemään käytäntöön, otan oppia omalta opettajaltamme ihan livenä tuntien aikana. Käyn tunneilla niin usein kuin se vaan on mahdollista oppiakseni olemaan häiritsemättä Muulia yhtään liikaa. Muulia ratsutetaan välillä, mutta voi toki olla ettei siitä vain koskaan tule tän kummoisempaa koulumuulia ja hyväksyn sen.

Muille somekanaville ratsastusvideoiden julkaiseminen on aina kuumottavaa. Olemme siinä tilanteessa, että niistä etsitään lähinnä virheitä. Itse en sellaisia kommentteja juurikaan saa, se voi johtua siitä että olen selvästi vanhempi kuin kommentoijat. Nuorempien tileillä ratsastusvideoiden kommenttikentät ovat silkkaa kiusaamista, ihan kuin kiusaajat olisivat yhtään sen parempia ratsastajia.

Yritän itse ajatella että meistä jokainen ratsastaa ja toimii sen hetkisellä parhaimmalla tavallaan eikä kukaan ole olympiaratsastaja, tai edes viisiottelija, syntyessään. 

ps. kannattaa kuunnella äänikirja Kottikärrykaruselli, Minttu Mustakallion lukemana se on oikein viihdyttävä! Tuo Mintun versio on ainakin Suplassa. Kirja ei välttämättä ole niin hyvä itse luettuna.