Kesän "perinteinen" maastoiluviikko on nyt lusittu, Lusissa.

Olin viime syksynä viikonlopun Heinolan Lusissa Muulin kanssa ja tänä kesänä toistin saman mutta olin paikalla kokonaisen viikon. Matkaan lähdettiin suoraan Porvoon laukkakisoista ja maastoiluviikonloppu päättyi kengityskurssiin Lahdessa (josta kerron myös toisessa postauksessa erikseen).

Postauksen kuvat ovat valitetavasti suoraan puhelimen kamerasta. Unohdin ottaa järkkärin mukaan ihan kokonaan ja jotenkin ei ole ollut pitkään aikaan inspistä paneutua kuvaamiseen sellaisella vakavuudella, jonka järkkäri vaatisi. Ehkä inspiraatio jossain vaiheessa syttyy uudestaan

Oli helppoa ja kivaa tulla taas tuttuun paikkaan. Muuli yöpyi hevosten tavoin 247 ulkona, niin se toki viettää kesät kotitallillakin. Lusissa oli vain talliympäristössä noin 100 kertaa enemmän paarmoja ja muita mulkvisteja, mutta olin pakannut Muulille kaksi ötökkäloimea mukaan. Nyrkinkokoisiin perkeleisiin ei nimittäin auta myrkyt mielestäni ollenkaan, joten myrkkyraha kannattaa käyttää muihin karkotteisiin. Lisäksi kun myrkkyjen ympäristöystävällisyydestä ja turvallisuudesta puhutaan muutenkin, niin kannattaa miettiä pariin kertaan millaista karkotetta kannattaa omaan eläimeensä suihkia.

Lusin ratsutilaan voi tutustua Instassa.

Sininen rakennus toimi alunperin ravintolana/baarina ja nyt tallinpitäjän Ellin asuintalona. Ravintolaakin ennen tällä "Koivikkomäellä" oli lehmien kesälaidun. Muulilla päällä oleva Horsewaren ötökkäloimi hankasi Muulin toisen puolen ryntään aivan vereslihalle. Ei jatkoon.

Tänä vuonna ei menty Muulin kanssa mitään megamaastoja. Halusin itsekin ottaa ensimmäisen kesälomaviikkoni ihan rennoissa meiningeissä ja panostettiin laatuun. Pari 15 kilometrin maastoa tehtiin ja muuten pyrähdykset olivat lyhyempiä. Jo viime syksynä kartoitimme ikiaikaisen kärrypolun, jota pitkin pääsee ratsastamaan lähibaariin ja kyseinen reitti olikin runsaassa käytössä. Kävimme yksillä nimittäin peräti kaksi kertaa ja vielä kolmannella kerralla kävin siellä suunnalla ratsastamassa ihan muuten vain turistina.

Vidnäsin kartano on siis pystyssä taas hiljaiselon jälkeen ja lomakeskuksen yhteydessä on myös ravintola, jossa on oikeuksia. Muulin ja hevosen sai laittaa puuhun kiinni siksi aikaa kun kuskit ottavat virvoketta. Muulista tulikin viikon aikana pro parkkimuuli, se siesoi useaan otteeseen puussa kiinni. Aluksi annoin sille pitkän narun, jotta se voisi syödä, mutta se ei oikein toiminut vaikka Muuli osaakin aika hienosti toimia narun kanssa niin, ettei saa itseään solmuun. Kun naru oli lyhyempi ja esti syömisen, Muuli seisoi kaikessa rauhassa (stressieleitä näyttelemättä) parkissa niin pitkään kuin tarvitsi. Tai no ennätys taisi olla kaksi tuntia ja siinä loppuvaiheessa se alkoi kyllä jo kuopia.

Oli muuten sekin kiva, ettei Viikinäisissä yskähdelty, kun kysyin saisiko uljaat ratsut sitoa johonkin kiinni.

Reissu 1 Ilmon ja Muulin kanssa

Reissu 2

Reissu 2 Kolbi ja Muuli

Matka tuonne on muuten ihan selkeää vanhaa kärrypolkua, mutta yksi osuus siitä on kasvanut täysin umpeen käytön puutteen vuoksi ja on nykyään ranteenpaksuista rankaa. Kävin raivaamassa polkua hieman roskarisujen osalta, mutta silti metsäalue oli hyvin haastava kulkea. Nyttemmin tallilaiset ovat yrittäneet kartoittaa metsästä parempaa polkua, koska en ole itsekään varma kulkiko reitti edes sellaisen ryteikön läpi 20 vuotta sitten. Niin, aika järkyttävää tajuta että olen rymynnyt metsiä läpi shettiksen kanssa ajaen noin 20 vuotta sitten. Ei sinänsä ihme että polut ovat kasvaneet umpeen.

Tämä oli ensimmäinen kesälomaviikkoni (4,5 viikon lomasta) ja ensimmäiset päivät lähinnä koomasin. Nukuin päiväunet majoituksessani vanhempieni pihalla olevassa matkailuvaunussa, tein vähän somevideoita ja raahauduin illalla tallille maastoilemaan. Minulla on töissä kiireisin aika aina juuri ennen lomaa ja viimeisen työpäivänikin tein töitä n viiteen asti jotta elokuussa olisi mukavampaa tulla takaisin töihin. Sen takia olin oikeutettukin kunnon jumittamiseen.

Muuli toimi hienosti "vieraassa" paikassa. Alkuviikon se toki tuntui stressaavan kun muut hevoset olivat hetkellisesti poissa näkyvistä mutta meno rauhoittui kun aikaa kului. Muulista huomasi selvästi että se oli ollut tallilla jo aikaisemminkin ja övereimmät pakoreaktiot olivat onneksi poissa. Se antoi taluttaa itsensä tarhaan ja talliin eikä se yrittänyt poistua käsistä.

Kun kotitallilla pääjunarata jakaa maastoilua ja on aina mietittävä mistä pääsee ali tai yli, niin Lusissa se on moottoritie ts Lusin suora, jonka ali pääsee näppärästä kolmen eri tunnelin kautta. Tämä kuvan tunneli on näistä pisin ja pimein, mutta Muuli kulki sen epäröimättä.

Tässä ollaan taas puussa kiinni sukulaisten mökin pihassa.

Ihmetellään vähän lehmiä, tuo lähimpänä oleva otti asiakseen tulla aidan viereen tervehtimään ja se lähti hetkeksi seuraamaankin.

Potentiaalisten muulejasyövien siltojen yli päästiin tällä kertaa tosi sujuvasti yksinkin.

Ratsastin joka päivä eri kokoisia ja eri suuntiin ulottuvia maastoreissuja ja melkein aina jonkun kaverin kanssa. Vain yhtenä päivänä maastoilin yksin kun kävin muistelemassa ala-asteaikojani Muulin selästä käsin ja kävin tervehtimässä paikallisen hoitokodin asukkaita. Siitä ratsastin ihan uutta reittiä sukulaisteni mökille, jossa olikin näppärästi ruoka valmistumassa. Muuli meni siis puuhun kiinni ja sain lounasta itselleni. Tuo oli todella kiva päivä, Muulissa oli sopivasti seikkailuhenkeä eivätkä edes lehmät järkyttäneet sitä.

Käytin bootseja koko viikon koska suunnilleen kaikki tiet oli kyllästetty uudella murskeella ja muistettu lainailla ahkerasti. Kengättömälle ei olisi ollut tuolla juuri mitään maastoja, mutta onneksi bootsien kanssa pystyi ratsastamaan oikeastaan mistä tahansa. Muuli ei tosin ollut vieläkään mikään kiitävä raketti, joten aika paljon jouduin ravailemaan muita hevosia kiinni, jotta pysyin mukana.

Tässä katsellaan haikeina vanhan ala-asteen pihaa. Leikimme paljon näillä juuri muulin edessä näkyvillä kivillä mutta olen varma että kivet olivat isompia tai niitä oli enemmän.. Niiden kylkeen kun pystyi rakentamaan majankin.

Tallilla käyvä tuntilainen saatiin ylipuhuttua Muulin selkään hetkeksi. Muuli kulki tosi hienosti ja mikä parasta piti suunsa kiinni valtaosan ratsastusajasta! Muulihan menee automaattisesti kuolaimen taakse ja avaa yleensä samalla suunsa. Juteltiinkin aiheesta ja näköjään monen ratkaisu on sulkea suu alaturpiksella mutta itse olen sen verran piiperö etten lähde siihen.

Kävin myös vuolemassa Marin ja Ullan. Ulla on iso provencenaasi! Näitä tyyppejä näkee Instassa Kukkahattukerhon tilillä.

 Muuli oli kaikenkaikkiaan tosi hienost käyttäytyvä reissumuuli ja on puhdas ilo matkustaa sen kanssa. Toki moni muu hevonen on vielä paljon parempi reissukaveri, mutta mä muistan varmasti ikuisesti millaista säätöä Muulin kanssa sen alkuajat olivat, joten jaksan kyllästymiseen asti hehkuttaa sitä, miten mukava siitä on tullut. Eikä kovin moni uskonut (en minäkään) että siitä tuli edes ratsastettavaa versiota.

Otin kuvia reissulta harmillisen vähän, mutta koostin yhdestä maastoreissusta videon. Voit katsoa sen tästä alta. Video on nykytrendien mukaa pystyssä koska julkaisen enemmistön videoistani siihen suuntaan.