Talvinen dressagemuuli kuvattiin juuri ennen aprillipäivää JA osallistumme kenttäleirille!

Jos seuraat minua Instagramissa (@rosamiii) saatoit nähdä stooreissa viimeisen päälle hiotun aprillipilan, jossa Muuli muka kuskattiin 1.4. Pohjanmaalle myyntivälitykseen. Tarkoitus oli hieroa aprillipilasta vielä uskottavampi ammattilaisvalokuvaajan otoksilla, mutta aikatauluongelmien takia piti tyytyä kännykkäversioihin.

Hinkutin silti vajaan tunnin kentällä niin, että tallinomistaja ja koutsi Heidi "Hedu" Blom sai dokumentoitua Muulin liikkumista.

Meidän edellinen koulutuntimme on ollut joskus joulukuussa ennen kun kentälle satoi metri lunta. Sen jälkeen Muulilla on käyty pari kertaa estetunnilla maneesitallilla ja kävin kerran länkkätunnilla, mutta sanoisin että olen taantunut ja huolella.

Toisaalta Muulin kunto tuntuu hyvältä, kun olemme myös tahtomattamme joutuneet tekemään hankitreeniä ja pitkiä käyntimaastoja koko talven ajan, ihan kuin Muuli takapää työntäisi nyt paremmin kuin aiemmin ja se jaksaa myös hyvin.

Tallinpitäjämme käy saman koutsin tunneilla kanssani, joten hänen huutelunsa upposivat hyvin. Ratsastin myös hieman isommilla ja tavallaan rohkeammilla avuilla pitkän tauon jälkeen. Kun ratsastustunnilla ajattelen koko ajan että pienet avut, niin nyt siirsin oikeasti painoa sisälle ja ulos jne ja Muulihan toimi!

Mulla on paita ja huopa joka kuvassa eri värinen, koska leikin Lightroomin säädöillä. Postauksen ekassa kuvassa ollaan lähimpänä oikeita värejä. muulin PS of Sweden Scarlett värinen satulahuopa on kovin ihana!

En maastossa koskaan ratsasta-ratsasta Muulia. Se menee 90% ajasta pitkillä ohjilla, se saa haistella maata ja napata vauhdissa risun tai havun suuhunsa. Pyrin menemään kaikki askellajit pitkällä ohjalla Muulia häiritsemättä, ohjat kerään käteeni jos tilanne on jännä tai joku menee ohi.

Tämän teen ihan tarkoituksella. Tiedän, että maastossa voisi ratsastaa aivan hyvin koulua tehden väistöjä, avoja, pysähdyksiä, siirtymisiä jne mutta minähän hankin Muulin maastoilutarkoituksiin ja se tarkoittaa minulle issikkamaastotyyppistä rentoutumishetkeä niin että voin ainakin näennäisesti luottaa siihen että Muuli tietää mitä tekee eikä yritä aktiivisesti päästä minusta eroon.

Ymmärrän hyvin että kenttäjumppailu tukee Muulin terveyttä, joten tämä kouluttamattomuus harmittaa. Onneksi kesä on oman elämänkokemukseni (36v) aina lopulta tullut, joten toivoa on päästä jo kuukauden päästä tunnille omalla kentällä.

Mutta tähän kuvaussessioon palatakseni, tarkoitus oli saada Muuli edes hetkittäin kulkemaan oikein jotta se olisi edustava "myyntikuvissaan". Ja sehän onnistuu tarvittaessa vaikka ohjalla ravistelemalla, muoto ei silloin ole rehellinen mutta eipä sitä taida olla 90% somekuvissa muutenkaan joten pikkujuttuja. Kuvaaja koutsaili kentän keskeltä, siirsin painoa selkeesti sisälle ja kas, Muuli naksahti muotoonsa ja myötäsi myös vaikeampaan suuntaan. Kentän toinen sivu jännitti paljon, joten sillä puolella homma meni aivan reisille, mutta tarhojen puolella pystyin ratsastamaan jopa ihan siistiä kahdeksikkoa jalalla ja istunnalla.

Jäi ihan harmittamaan kun sanoin ettei tarvitse ottaa videoita (en olisi osannut editoida niitä niin, että Muuli olisi muka vieraalla kentällä), olisi ollut kiva katsoa miltä se näytti pidemmällä pätkällä.

Olen kertonut blogissa jo kaksi vuotta sitten siitä, että kun Muuli naksahtaa alas, se menee liian alas ja avaa suunsa oli selässä minä tai meidän ratsastuksenopettajamme. Kyse ei ole siitä että Muulia revittäisiin ohjista tai kyse ei oikeastaan ole lopulta edes ohjan pituudesta. Ongelma on korjaantunut aika paljon ihan kuolainta vaihtamalla, noissa kuvissa olevaa kuolainta en ole käyttänyt piitkään aikaan. Ongelma korjaantuu myös lisäämällä vauhtia, eli tuohon liittyy aina myös se, että Muuli alkaa laahustella ravissa. Ette ehkä usko, mutta Muuli on äärimmäisen tarkka hyvästä istunnasta, jota minulla ei ole. Näin 9-vuotiaana Muulille on saatu viimein suht tasainen tahti, jolloin minun on helpompi sitä horjumatta ratsastaa. Samoin uudella satulalla on ollut mieletön vaikutus omaan istuntaani ja koko Muulin liikkumiseen. Noissa 2v sitten otetuissa kuvissa ratsastan minikokoisella Wintec Litellä, joka oli noissa kuvissa valahtanut aivan liian eteen.

Instassa sain pisteet siitä, ettei Muulin suuta suljeta turparemmillä vaikka sellainen näön vuoksi onkin. Palkkaan Muulia selästä vähintään selkäännousuissa, joten en voi senkään takia kiristää turpista liikaa. Kaksoisturpista en halua käyttää. Turparemmi on meillä enkkusuitsissa siis puhtaasti ulkonäkösyistä, maastosuitsissa eli länkkäsuitsissa sitä ei koskaan olekaan.

Sitten otsikon toiseen asiaan, osallistun nimittäin Niinisalossa kenttäviikonloppuun toukokuun lopussa! Tallikaverini kuuluu ratsastusseura Skuraan, joka on erikoistunut kenttäratsastukseen ja Porvoon laukkakisoihin. Laukkakisat olen testannut, kenttäleiriä en vielä. Tälle toukokuun lopun leirille oli jäänyt paikkoja, joille otetaan myös Skuran ulkopuolisia mutta skuralaisten lämmöllä suosittelemia ratsukoita. Minua ei tarvinnut kauaa ylipuhua, onhan se nyt ihan parasta päästä niihin maastoihin ja maastoesteille!

Leiri on siis kenttäleirinimestään huolimatta keskittynyt vain niihin maastoesteisiin, kaikki voivat treenata koulua ja rataesteitä kotonaan, mutta maastoesteet ovat spesiaalikamaa. Niinisalossa on kuulemma esteitä aivan matalista HC-tasoon, ilmoittauduin itse sinne max 60 cm ryhmään.

Tapana on tarjota skumppaa jos sattuu putoamaan tai jos sattuu pysymään selässä, joudun varaamaan useamman pullon mukaan.

Paikalle on buukattu leirin virallinen kuvaaja ja lisäksi pari kannustusjoukkojen edustajaa on luvannut tulla kuvamaaan vielä erikseen videoita Muulerssista. Koska kyllähän tämä on PAKKO dokumentoida!

Olemme myös mieheni kanssa katsoneet Gopro-tyyppisiä actionkameroita, mutta uutena ne maksavat tietty maltaita ja käytettyjenkin hinnat ovat aika HC. Haluasin kuitenkin sellaisen, jossa on edes jonkintasoinen kuvanvakain. Mutta eiköhän torin ahkera selailu tuota tulosta vielä ennen leiriä.

Minullahan on rintavaljaat myös kännykälle, mutta kännykkä on liian raskas noin vauhdikkaaseen menoon. GoPro on nimittäin pienempi ja kevyempi eikö "lörähdä" alas jumputuksessa.

Vakavasti otettavaa kenttämuulerssia Muulista ei koskaan tule. En usko että se tulee koskaan ravaamaan veteen tai ylittämään edes kuivaa hautaa. Mutta otetaan reissu hauskanpidon kannalta!