On täysin luonnollista että ajan kuluessa edistysaskeleet eivät ole enää niin suuria, vaan ne tapahtuvat kouluratsastustermillä askeleen sisällä. Eli Muuli antaa kiinni tarhasta, mutta nyt voisi hioa sitä että miten se antaa. Ehkä muutaman vuoden päästä se ei enää ole huolestunt ja puhalla aina kun laitan riimun sen turvalle.
Viimeisin kehityspostaus on huhtikuulta 2021, nyt on aika päivittää listaa että mikä sujuu ja mikä ei. Kaikki tämän kategorian postaukset löytyvät tagin "kehitys" alta. Tagit eivät oikein näy mobiilikäyttäjille, joten tuosta linkistäkin pääsee niitä lukemaan.
Meillä nämä kehitysaskeleet ovat nyt Muulin aikuistuttua todella pieniä ja lyhyitä. Ikäluokkansa hevoset suorittavat vaikka ja mitä, mutta en usko että Muulin fysiikka tai motivaatio veisivät sitä kovinkaan pitkälle edes osaavan ratsastajan kanssa. Minähän ostin sen ensisijaisesti maastoilukäyttöön joten siinä olemmekin erityisesti kehittyneet. Kouluratsastuksessa on tapahtunut temppujen osalta taantumista, mutta tilalle on tullut varmempaa suorittamista.
 |
| joku asia ei muuten näköjään muutu ja se on tämä naruriimu ja naru. Riimu on erään Koo-ponin jäämistöä ja narun olen ostanut Keravalta heppatarvikekirpparilta ennen kun minulla oli koko Muulia, käytin narua silloisen liikutushevoseni kanssa satunnaisilla maastakäsittelykerroilla. |
- Kun vuosi sitten Muulia oli hankalaa saada yksin maastoon ensimmäisen kilometrin osalta, on nyt hankalin paikka heti tallin kentältä poistuttaessa. Mutta siitäkin selvitään mukisematta joka neljännellä maastoonlähtökerralla. Kun tuosta selvitään, Muuli rentoutuu, pää laskee eikä se yritä enää kääntyä pelästyessään kotiin
- ei lähde mielellään kovin kauas tutuilta reiteiltä jos maastoillaan yksin, mutta tutut reitit menevät kaikissa säissä ja pimeässä ilman ongelmia
- pimeämaastoilu ei siis ole ollut koskaan eikä ole edelleenkään ongelma
- maastossa pelästymistilanteessa reaktio onkin 50/50 ympäri kääntyminen tai kohteen ohi ravaaminen. Molemmat kertovat pelosta, mutta kohteen ohi ravaaminen ja kohteen mulkoilu on näin matkan etenemisen suhteen enemmän jees
- autojen, junien ja traktorien kanssa ei ole ongelmia maastossa ollut ja uutena ohitellaan sauvakävelijät, potkukelkkailijat ja lastenvaunutkin ihan sujuvasti, kohdetta tietenkin samalla mulkoillen. Minun ei enää tarvitse ensimmäiseksi skannata ympäristöä ja miettiä mihin risteykseen ehdin ravata vai onko parempi kääntyä ympäri
- ylitettiin ensimmäinen esteen alla oleva vesimatto jopa muutamaan kertaan ravissa, laukassa ja tietenkin käynnissä
- ei ole edelleenkään mukava piikittää eläinlääkärissä
- selviytyi ensimmäisestä klinikkareissustaan kunnialla
- on vieraissa paikoissa, esimerkiksi muiden tallien pihoilla ja maneeseissa todella rauhallinen ja hyvä käsitellä
- on oikeastaan ihan mukava ratsastaakin vieraisiin paikkoihin koska kaikki on mennyt tähän asti hyvin
- kouluratsastuksessa puksuttaa suht tasaisesti varsinkin ravissa
- käynti edelleen kentällä hidasta
- laukat nousevat melko hyvin ja Muuli jaksaa laukata, mutta oma moottori käynnistyy vain satunnaisesti
- ei kuskaa maastossa tai kentällä vaikka se olisi joskus jopa toivottavaa
- jännittyy välillä oman kentän ns pelkopäädyssä, mutta ei kuskaa ratsastajaa pitkin kenttää. Tuijottaa vain ulos ja kulkee vinossa
- ei pysty HeC-asioihin kisoissa eli ei ole edes HeC-tasoinen (eikä ole kuskikaan)
- taantumusta on tapahtunut väistöissä, peruutuksessa, avossa ja kaikessa koska emme ole niitä edes harjoitelleet
- vaipuu pitkälläkin ohjalla herkästi kuolaimen taakse eikä ratsastaja auta asiaa, myös juoksutuksessa kulkee turpa maassa, mutta juoksutuksessa olen asiasta kehunut ja palkannut
- suorittaa edelleen pienen esteradan sujuvasti ja uudet SRL koulusäännöt ovat kyllä nyt puolellamme. Muuli kun ei ole riittävän nopea
- vuosi sitten arvelin ettei Muulista tule koskaan kärryillä ajettavaa mutta se ihmehän tapahtui, kunnes kotona otettiin reilusti takapakkia kolmannella ajokerralla ja homma on ollut jäissä/aloitetaan alusta)
- voitti pari virtuaalikisaluokkaa koulussa ja horsemanshipissa
- ei vieläkään laukkaa liinassa, en ole toisaalta aktiivisesti siihen pyrkinytkään
- lastautuu paremmin kuin vuosi sitten, mutta emme kyllä ole säännöllisesti käyneet trailerilla missään
- en ole tähdännyt kuolaimettomaan tai kevyempiin ratsastusvälineisiin kuten satulattomuuteen eikä se ole lähiajan tavoitekaan. Ratsastan turvallisuus edellä ja vaikka Muulin kanssa 99% maastoista mennään pitkin ohjin, haluan että minulla on riittävä jarru ja ratti ihan suussa sitä yhtä prosenttia varten. Kuolaimemme ovat kuitenkin edelleen ihan miedot ja ns hellät eli niiden kautta en ole jarrua haeskellut
Ei kommentteja
Lähetä kommentti