Klinikkakuulumiset Hyvinkäältä! Eli mitä löytyi muulin oikeasta takajalasta

Etujalat, dex: oikea ja sin: vasen

Kerroin viime postauksessa, että suuntaamme pian klinikalle tutkimaan Muulin liikehdintää erityisesti takapään ja oikean takasen osalta.

Tänään se klinikkapäivä sitten oli ja meidän aikamme oli aamulla ysiltä. Tallinomistaja lähti kuskiksi ja groomiksi ja se olikin hyvä, keli oli tosi kurja enkä tiedä olisinko selvinnyt Hyvinkäälle meidän vetoautolla.

Muuli jäi jo aamulla sisälle ja se olikin melko stressissä kun rutiiniin tuli tällainen järkyttävä muutos. Parempi näin kuitenkin, koska tarhasta sitä olisi voinut olla vaikeaa ottaa kiinni aamusta.. Muuli huomaa kyllä jos ilmassa on jotain outoa.

Karsinassa se oli kaivellut kuivikkeet keskeltä sivuun eikä aamuheinätkään maistuneet. Harjasin Muulin vain pikaisesti ja sitten traikkuun. Muuli tulikin hienosti sisään saadessaan takaa painetta. Silta oli sivussa, joten se pääsi kivasti astumaan suoraan koppiin sisälle.

Hyvinkäällä oltiin hyvissä ajoin ja odoteltiin kaikessa rauhassa käytävän päässä meidän vuoroa. Muuli seisoi hienosti paikoillaan ympäristöään tutkien eikä panikoitunut kun käytävällä samaan aikaan ollut poni vietiin oven taakse.

Meillä oli lääkärinä Nina Pirinen ja apurina meidän oma ratsastuksenopettaja Saara. Uskon kovasti, että Muuli tunnisti Saaran ja se oli Muulin kannalta pelkästään hyvä juttu. Ensin Muuli käytiin läpi käytävällä ja talutin sen käynnissä ja ravissa käytävää pitkin. Otj ontuma näkyi suoralla ja hetken päästä ympyrällä kun käytiin maneesissa.

Sitten palattiin klinikalle taivutuksiin. Takaset taivutettiin alhaalta ja ylhäältä ja ravautin Muulia taas käytävällä. Nyt se reagoi molemmilla takajaloilla yläosan taivutukseen.

Sen jälkeen Muuli piti laittaa untenmaille röntgenkuvia varten. Se olikin helpommin sanottu kuin.. No lopulta rauhoiteaine meni perille ja Muuli simahti heti vain herätäkseen neljän kuvan jälkeen eloon.

Muuliin lisättiin rauhoittavaa vielä kolmeen kertaan reissun aikana.

Takapolvet, vasen ja oikea

Takakaviot, vasen ja oikea

oikea kinner

vasen kinner

Siitä kuvattiin kaviot, kintereet ja takapolvet eikä mistään löytynyt mitään tosi selkeetä ongelmaa. Tässä on teksti suoraan laskulta:

Tutkimukset:
Palpatorinen tutkimus:
- jänteissä ei palpaatioarkuutta
- jännetupissa ja nivelissä palpatorisesti ei erityistä
- selän lihaksisto kireä, ojentaminen hankalaa, pyöristää rinta-ja lannerangan
- si-provokaatio negatiivinen
- kaviopulssit normaalit
- raajoissa ei kierto-tai vääntöarkuutta

Käynnissä ei spontaaniontumaa. Ravissa suoralla ontuu otj 1/5, korostuu ympyrällä sisäjalkana, jolloin ontuu otj 1,5/5. Taivutuskoe: reagoi otj yläosan taivutukseen 1,5/5 ja vtj yläosaan 1/5. Alaosista ei reaktiota.

Röntgentutkimus:
Mtj kintereen alimman pattinivelen etupinnalla lievää kulmikkuutta. Mtj polvessa tibian sisäreunalla lievää uudisluumuodostusta. Mej ja mtj varvasakseli suora, kohtalaisesti anturaa.

Hoidot: Mtj kintereen alimmanpatti nivelen lääkitys kortisonilla (betametasoni).

Lisäksi Jaska Granström katsoi Muulin kaviokuvat ja kaviotkin siitä päältä ja sanoi että niille ei ole tarpeen tehdä mitään, että ne on just hyvät.

Se kortisonin pistäminen oli oma hommansa. Ennen sitä ja sen aikana tuupattiin taas lisää rauhoiteainetta ja silti Muuli aika kipakasti nosteli takasiaan. Mä heilutin huulipuristinta ja veivasin korvaa hämätäkseni sitä mutta ei, ei mennyt läpi. Osa kortisonista meni kyllä osoitteeseen, joten katsotaan nyt miten se vaikuttaa vai vaikuttaako ja jollei niin annetaan Muulille Cartrophen-kuuri. Nyt kävellään 2 viikkoa selästä tai maasta ja sen jälkeen palaillaan normaaliliikutukseen.

Tuo Cartrophen ja sen halvempi versio Osteopen koostuvat natriumpentosaanipolysulfaatista, joka aiheuttaa elinikäisen teurastuskiellon. Mä yritän pitää muulin erossa teuraskielloista, koska tarkoitus on aikanaa syödä se. Tosin kaippa sen omaan pakkaseen voi laittaa teuraskieltoisenakin, mutta kuka sen ottaa sitten vastaan ja minulle kivasti paloittelee, en tiedä. Itse en näe ongelmaa vuosia sitten annetussa pistoksessa lihan ihmiskäytön kannalta mutta ymmärrän että muut laittavat lääkityt lihat korkeintaan koirille.

Muuli lähti klinikalta sekavana, meni suoraan traileriin ja kotona sitten karsinaan kunhan tokeni. Rauhoittavat saa sen pissaamaan kovasti, klinikalla, trailerissa, tallin käytävällä ja vielä 2x karsinassa sinä aikana kun olin tallilla (eli 1,5 tuntia). Muuli oli siis karsinassa tän klinikkapäivän ja pääsee sen jälkeen ihan normaalisti tarhaan.

Tein klinikkareissusta nyt jo tuttuun tapaan 3 minuutin pituisen ääniraidallisen videon.

Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella?

Muulilta ei siis löytynyt mitään tosi selkeetä ongelmaa joka selittäisi takapään ongelmat. Se voi olla kintereissä tai ei, tai selässä. Jospa kuitenkin saisimme nyt noi kintereet ainakin satavarmasti kivuttomiksi, niin Muuli voisi alkaa kehitellä lihaksia takapäähänsä eri tavalla ja sitä kautta sen liike ja kondis muutenkin saattaisi kohentua. Muulin kilometriselkää ei ole helppoa pitää tyytyväisenä ja nythän se on jumissa lanneselästä. Tätä olen hoitanut ihan vaan linimentillä ja loimituksella (tai sisällejätöllä) aina liikutuksen jälkeen.

Lisäksi meille saa tarjota BOT S-koon kinnersuojaa mieluiten oikeaan jalkaan,  mutta voin ostaa vasemmankin. Eihän siinä ole muuta eroa kuin että tarrat on "väärällä" puolella vasemman jalan kinnersuijassa. Saa siis tarjota!

Entäs jos vaivaa ei saada korjattua? Onko okei ratsastaa tai harrastaa muutenkaan ratsulla, joka on edelleen ajoittain ep? Välillä puhdas, ja välillä maastossa jollain pätkällä ep? Epäpuhtaushan on ontumista ja ontuminen johtuu luultavasti aina jonkin alueen kivusta. Voiko puhtaan omantunnon ostaa sillä, että Muuli itse liikkuu mielellään ja lähtee esimerkiksi maastoon tyytyväisenä? Jos se itse siirtyy raviin loivassa alamäessä? Minusta on, mutta somevuonna 2022 on vaarallista julistaa tällaisia asioita julkisesti ellei halua kaivaa verta nenästään ihan urakalla.

Entäs kun otetaan se, että itse huomaan vasta ontumisen, en ns epäpuhtautta? Olenko aina ratsastanut epäpuhtaalla mulberolla ja vienyt sen kipeänä matkakisoihin? Joissa se on tosin saanut liikkeestään aina puhtaat paperit.

No näin meidänkesken, mun omatuntoa ei kolkuta pätkääkään, mutta nykyään on turvallisempaa rypeä itsesäälissä ja häpeässä. Nyt on Muuli tutkittu, yritetään saada se kuntoon ja katsotaan sitten. Mitään mennyttä en sen liikutuksen suhteen kadu ja pokkana väitän että ainakaan liikuttamalla sitä ei ole saatu rikki, sen verran vähän ja vaihtelevasti se kuitenkin liikkuu.