Kaunista joulua kaikille someseuraajillemme!

 

Joulukuvien suhteen olin tosi ajoissa tänä jouluna, kuvat on nimittäin otettu jo tammikuussa. Samantyyppinen meininki on edelleen, mutta satula on näiden kuvien jälkeen vaihtunut onneksi istuvampaan versioon. Kaikki kuvat otti Sonja Mäkinen, kiitos!

Yleensä joulupostaukset sisältävät pienen katsauksen menneeseen vuoteen. Muuliprojekti ei tee poikkeusta.

Instagramiin listasin kohokohtia jo lyhyesti, mutta listailen niitä hieman enemmän ja pidemmin tänne blogiin.

Heti alkuvuodesta (oikeastaan jo viime vuoden puolella) aloin etsiä Muulille liikuttajia ja joulukuussa meillä olikin koeratsastuksia. Kaksi liikuttajaa siitä löytyi ja kumpikin on pysynyt tässä mukana edelleen. Se on ihme, sillä Muuli ei ole tasollisesti kovin hyvä eikä mikään automaatti. Itseasiassa nämä tällaiset kehitysvaiheessa olevat ratsut maneesittomilla ja julkisten ulottumattomissa olevilla talleilla ovat sellainen joukko vuokrahevosmarkkinoilla jotka eivät liikuttajia oikein löydä. Ja ymmärtäähän sen, kuka aikuinen ratsastuskykyinen henkilö haluaisi painia jonkun muulin kanssa siitä että mennäänkö tänään kentän takanurkkaan vai ei ja nouseeko toinenkin laukka.

Mähän en ole ottanut mitään rahaa Muulin liikutuksesta, mun mielestä Muuli ei ainakaan vielä ole sillä tasolla että se olisi reilu diili tai että liikuttajasta voisi tulla asiakas, asiakkaalla kun on aina varaa vaatia ja valittaa. Liikuttaja on siis vuokraaja, joka ei maksa.

Ratsastuspuolella Muuli on tuntunut menevän kouluratsastuksessa ylös- ja alaspäin. Tai siis keväällä olin kirjoittanut blogiin että vitsit kun menee hyvin, mutta sitten kesän ja syksyn aikana minulla ei ollut enää oikein fiilistä mennä kentällä ollenkaan kun ratsastus oli jotenkn hankalaa ja vaikeaa. Ei siihen varmaan mitään yhtä selkeää syytä edes ollut, mutta Muulia tuntui vituttavan tai sitten mua vitutti koko homma. Käytiin siis paljon maastossa ja kenttätyöskentely oli vain semmoista keventelyä. Ratsastustunteja meillä oli valitettavasti aika epäsäännöllisesti ja kun niitä oli, aloitettiin aina siitä että kumpi on oikea kevennys.

Vaikka juuri kirjoitin ettei ratsastuksen tökkimiseen ollut mitään selkeää syytä, niin oikeastaan syy oli kyllä satula. Ahdistuin tietenkin huomatessani valkoista karvoitusta Muulin selässä ja soimasin itseäni kivun tuottamisesta vaikkei Muuli selkäänsä kovin paljon edes reagoinut (se hierottiin, mutta ei tutkittu muuten). Marraskuussa meillä kävi satulansovittaja, jolla oli välityksessä Muulille sopiva koulusatula. Ensimmäisestä perstuntumasta lähtien satula tuntui tosi hyvältä ja muutoksen Muulissa näki kyllä heti.

Kyse ei välttämättä ollut siitä että edellinen Wintec 500 Wide olisi ollut erityisen epäsopiva Muulille, mutta minun olikin tosi hankalaa istua siinä. Luistelin joka puolelle ja jouduin koko ajan jännittämään jalkojani, jotta ne pysyisivät oikeilla paikoilla. Uuden satulan kanssa pystyin rentoutumaan satulassa heti eikä minun tarvinnut pakottaa jalkaa omalle paikalleen. Tämä tietenkin heijastui heti Muuliinkin, onhan tasapainossa istuva ja rento ratsastaja paljon mukavampi kantaa. Käteni rauhoittui heti, Muuli alkoi luottaa tuntumaan enemmän. Vanhan satulan jätin vielä varastoon josko sillä voisi ensi kesänä harjoittaa estehyppelyä. Kavaletteja korkeammat ovat vähän hankalia koulusatulalla.

Vaikka edelleen Muuli on silkkihansikkoilla ratsastettava. Kilon maitotölkkien kokoista tuntumaa tuntee vain silloin, kun Muuli lähti ja se pitäisi saada himmailtua. Normaalielämässä tuntuma on ohjan paino ja viidesosa suupielestä.

Estepuolta ei harrastettu kovinkaan paljon. Toisen liikuttajan kanssa Muuli hyppäsi muutaman kerran ja itseni kanssa saman verran. Lisäksi käytiin kerran lähitallilla pay&jumpissa hyppäämässä vähän uusia esteitä ratana. Siellä meni kaikki tosi kivasti, mutta päivä oli aika kuuma eikä oltu kumpikaan kovin meneviä tai terässä.

Osallistuin keväällä kaksiin kouluratsastuskisoihin, virtuaalisesti, ja sain molemmista luokkavoiton. Vain toisissa kisoissa olin ainut osallistuja raviohjelmassa. Kuvittelin että livekoulukisat olisivat ihan helppo homma, taitoahan löytyy todistetusti jo kotikentällä. En silti kuvitellut että prosentit putoaisivat 25% kun siirrytään vieraaseen paikkaan. Mutta olen edelleen iloinen siitä miten kiva Muuli oli käsitellä kisapaikalla. Siis tosi mutkaton taluttaa, vaihtaa varusteita, odotella vuoroaan jne. Jos joku järjestäisi paikallaanseisomisen kilpailut niin Muuli olisi aika vahvoilla.

Karjahommia tehtiin kaksi kertaa, ensin Hietaniemi Ranchilla Sonkajärvellä ja myöhemmin kesällä Virroilla muulimiitissä. Muulimiitissä toimin myös vähän koutsaajana karjahommiin ja koutsaamani ensikertalaisratsukko osallistyi myöhemmin samana vuonna karjakisoihin! Meiltä nuo kisat jäivät väliin, koska niiden ajankohta siirtyi sellaiselle viikonlopulle, jonka olin sopinut lomitukseksi. No ensi vuonna sitten.

Heinäkuun Muuli oli Lempäälässä ajo- ja lastaustreenissä ja tykkäsin itsekin kunnon kesälomasta. Kesähän oli älyttömän kuuma, joten ratsastuspuolta olin himmaillut jo kesäkuussa. Tosin yksi upee muisto on mielessä. Olin tallilla tosi myöhään, siis joskus kasin jälkeen, ja lähdin maastoon. Melkein yöttömässä yössä oli tosi upeeta ratsastaa T-paita päällä ja nauttia lämmöstä ja ilta-auringosta. Annoin Muulin syödä pitkään peltotien penkkojen puskia ja mietin vaan että tämän hetken haluan muistaa ikuisesti. Olen nyt muistanut sen puoli vuotta, ehkä muistan vielä toiset puoli.

Ajopeli Muulista tuli, mutta (tästä en ole blogissa kertonutkaan koska järkytyin tilanteesta syvästi) kotona se sitten kolmannella ajokerralla oli kuin viulunkieli. Luultavasti siinä hetkessä oli tallillakin niin paljon hässäkkää että kärryt ja ajohommat siihen yhdistettyinä olivat liikaa. Muuli keuli itsensä ulos kentältä, mutta päästiin sitten turvallisesti (taluttaen) liikkeelle. Se tikitti menemään sellaisessa mielentilassa, että pienikin triggeri saisi sen lähtemään lapasesta. Talutin (Hanna ajoi) Muulin pienen lenkin, kunnes tultiin tallille menevän polun alkuun. Siinä vielä saatiin takaa lauma pyöräilijöitä, jotka eivät millään meinanneet taluttaa fillareitaan. Muuli pysyi onneksi paikoillaan, riisuttiin siltä kamat ja vedettiin kärryt (Hanna veti) itse tallille. Tallilla vielä ohjasajoin ja tehtiin kärryihin totuttelua.

Tehtiin kotona liikaa ja liian nopeasti. Ehkä joku varuste sattui, ehkä ajettiin ekat pari kertaa liian pitkät lenkit, ehkä kuolain oli kuitenkin liian kova jne. Mutta sovittiin että palataan asiaan talvella, kun käytössämme on luminen tallin oma pelto ja enemmän tilaa. Kenttä on äkkiä tosi ahdas kun Muuli laukkaa menemään. Lisäksi Muulilla on taipumuksia yrittää poistua kentän autojen yli, se ei välttämättä ymmärrä ettei se ole kärryjen kanssa kovinkaan suotavaa.

 

Käytiin yksissä matkakisoissa tänä vuonna. Kisat olivat kesken Muulin koulutusjakson eli hain ja palautin sen Lempäälään. Kisat meni ihan kivasti huolimatta siitä että lämpötila oli +28 ja meidän startti tietenkin keskellä päivää. Muuli tuntui aika nuutuneelta ja tuntui pahalta hoputtaa sitä ETEEN!

Huoltotauon jälkeen se siirtyi itse käyntiin ja yritti mennä yhden talon pihaan. Pyörittelin sitä siinä sitten että mikä ihme tuli, että pitääkö päästä penkkaan pissalle. Parin minuutin päästä Muuli tuntui tokenevan tiloistaan ja jatkoi matkaa ravissa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kello oli sen verran että loppumatka oli ravattava, joten tikitettiin ihan kaksistaan loppuun asti, tosin edellä juuri näköetäisyydellä meni pari ratsukkoa, mutta Muulilla ei ollut mitään intoa ottaa näitä kiinni.

Tuon kisan jälkeen mietin kyllä pitkään että onko tässä saatana mitään järkeä, kisapäivä on aina sen 12 tuntia kaikkinensa, raahaat eläimen paikkaan x. odottelua, hellettä, ei suostu juomaan, itellä särkee päätä, hinkkaat kisat ja sitten kotimatkalle. Mutta seuraavana päivänä katsoin kuitenkin Kipaa.

Syksyllä me maastoiltiin Muulin kanssa tosi paljon. Käytiin yksi 40 km megamaasto ja verkostoiduttiin lähitallilaisten kanssa, tai no tallille on 12 km matkaa, mutta ratsastettiin sinne ja sitten näiden tallilaisten kanssa takaisin meidän tallille. Ollaan myös maastoiltu jonkin verran toisen lähitallin kanssa kun näytin heille aluksi reittejä. Nämä reissut ovat olleet kivoja! Meidän lähialueella on useita talleja, jotka käyttävät samoja maastoja meidän kanssamme mutta tosi harvoin törmään maastossa keneenkään. Olisi hauska maastoilla enemmänkin yhdessä ja luoda verkostoa samaan aikaan. Eli jos luet tätä blogia ja tiedät käyttäväsi samoja maastoja meidän kanssa, älä epäröi ottaa yhteyttä jos olet maastoiluseuraa vailla!

Maastoiluun liittyen meillä oli myös ikimuistoinen viikonloppu Heinolassa. Talli, jossa olen itsekin aloitellut ratsastusta on taas pystyssä. Tai siis talli on tässä välissä muutamaankin kertaan myyty ja viimein siinä on taas hevosihminen, jolla on täyshoitotalli. Sain Muulin sinne viikonlopuksi asustelemaan ja itse asuin vanhemmillani 500 metrin päässä. Oli tosi kivaa kulkea vanhoja maastoreittejä. Noita reittejä olen hinkannut ajaen shettiksellä ja kesähevosellamme aikoinaan ja PALJON! Jotenkin ne reitit olivat kyllä lyhentyneet tässä välissä.

Vuosi 2021 sisälsi siis aika monipuolisesti toimintaa Muulin kanssa. Sanoisin että vuosi oli aika tasainen, Muuli on sellainen puskatason perusmopo. Se ei enää kauheasti kiikutellut mua mihinkään enkä tainnut pudota selästä kertaakaan tämän vuoden aikana, mutta vielähän tässä on vuotta jäljellä, eli vielä en avaa kuoharipulloa.

Ensi vuodelle en aseta taaskaan mitään tiukkoja tavoitteita. Ehkä muutaman minitavoitteen listaan vielä tähän.

• koulukisoista hyväksytty tulos, ihan sama mistä luokasta ja ihan sama kuka Muulilla ratsastaa
  
• enemmän agilityä treeneihin ja osallistun virtuaalikisoihin
• enemmän pidempiä seikkailumaastoja
• pitää Muuli jatkossakin suht terveenä
• varusteostot v 2022 max 500 euroa

Toivotan oikein hyvää joulua kaikille Muuliprojektin lukijoille! Ihanaa että blogillekin on vielä rako sometulvassanne ja täältä löytyvätkin tämän projektin pitkäaikaisimmat seuraajat. Vaikka muut somekanavani ovat tällä hetkellä blogia suositumpia, pyrin silti pitämään blogin ajan tasalla kuulumisistamme ja postaamaan vähintään 52 postausta ensi vuonna. Pysy siis edelleen mukana, emme ole menossa minnekään.