Ensimmäinen ajokerta Muulilla kotona on nyt takana, ja oikeastaan paremmin ei olisi voinut mennä!

Hanna säätää Muulin valjastusta kuntoon ennen lähtöä.

Muuli oli heinäkuun ajan Lempäälässä ajokoulutuksessa ja nyt sain Muulin kärryt takaisin kotiin, jolloin kotonakin pystyi ajelemaan. Pelkäsin että 1,5 kuukauden tauko tekisi Muulin ajotreenille hallaa, mutta mitä vielä, se suoriutui kuin vanha tekijä!

Viime viikon perjantaina mallailin Muulille valjaat ja kärryt kiinni ihan vaan ulkona puomilla, ajatus ei ollut todellakaan ajaa sillä enkä laittanut ohjiakaan. Karsinassa Muuli jännittyi todella paljon, kun lähestyin sitä silojen kanssa, mutta estin kevyesti sen pyörimisen ja laittelin valjaita selkään ja leipää suuhun. Ongelmana tuossa on juuri se, kun valjaat lähestyvät ja menevät selkään, sen jälkeen asia on ok. Sen takia treenasin siinä hetken aikaa ihan vain valjaiden laittoa selkään.

Puomilla Muuli seisoi suolapatsaana melkein koko suorituksen ajan, tulkitsin sen tietenkin jännittymiseksi, mutta Muuli otti leipää ja vihreää mielellään siinä treenin lomassa, joten jatkoin. Ensin vetelin kärryjä vain sen takana pari kertaa, sitten asettelin selkään ja otin pois ja kun se ei aiheuttanut reaktioita (takajalka tosin nousi), laitoin kärryt aisalenkkeihin ja kiinnitin.

Valjaita säätäessäni Muuli hieman rentoutui.

Siinä sitten vain kiersin kärryjen takaa ja kävin vihreällä palkkaamassa joka välissä. Nostelin ja liikuttelin kärryjä ja istuin kyytiin ja nousin pois kyydistä. Tämä tuntui olevan Muulille ok.

Peruuttelin sitä askeleen ja otin saman verran eteen myös, eli sen verran mitä narussa pystyi, ja se oli oikeinkin ok ja Muuli hiffasi tehtävän heti.

Alla on koko 20 minuutin treeni pikakelauksella kahdessa minuutissa. Varsinkin pikakelauksesta näkyy, kuinka jäykkänä ja paikoillaan Muuli on suurimman osan ajasta. Jatkoin silti treenaamista vaikka se ei ollut 100% rento, koska se ei mielestäni ollut lähellä pakoreaktiota ja venyttelen muutenkin Muulin mukavuusalueetta suuremmaksi.

Sitten purin systeemit pois ja syöttelin Muulia vielä hetken vihreällä ihan kärryjen vieressä.

Julkaisen tässä samalla kolme kuvaa Make Nymani "ohjasajovalkusta" kuukausi takaperin. Kuvien käsittelyssä kesti niin paljon, etten saanut siltä kerralta aikaiseksi erillistä postausta, mutta Muuli liikkui kivasti tuolloin. Satoi vettä, kenttä oli aivan märkä, mutta Muuli meni silti yllättävän hyvin. Tähän ajoharjoitteluun on kuulunut myös ohjasajoa, ja olen pari kertaa tässä ihan itsenäisestikin ohjasajanut ja se on mennyt tosi kivasti.

Ohjasajokuvat otti @herraarmastus

Koska en itse ole koskaan väitänytkään olevani mitenkään kokenut ajaja (en käytännössä ole kokenut ollenkaan, pidän shettiksiä sen verran iiseinä ajettavina etten listaisi noita sunnuntaishettiksiä ansioluettelooni tässä kohtaa), pyysin tallillamme tallinomistajan suokkivarsatkin ajolle opettaneelta Hannalta apua, hän oli jo aikaisemmin kertonut että voi kyllä tulla apukäsiksi ajohommaan Muulin kanssa.

Ja tämän viikon maanantaina se sitten tapahtui. Taktikoin ajankohdan niin, että edellispäivänä Muulilla oltiin ratsastettu 25 km maasto, joten se olisi ainakin kunnolla liikutettu alle. Valjastettiin Muuli käytävällä, nyt oli selvästi vähemmän jännää kuin perjantaina, ja säädettiin vielä valjaat kuntoon. Minulta puuttui yliremmi, mutta mulla sattuu olemaan kahdet valjaat, joista toiset ovat jotkut B-ponin versiot eli liian pienet Muulille, mutta joista sai näppärästi varaosia suurempiin valjaisiin. Olin Facebook-kirpparin ja Torin kautta ostellut lisäksi tarvittavia lisäosia, kuten sekin ja potkuremmin. Tallinomisajalta sain lainaan suoran treenirintaremmin pitkillä liinoilla, omani oli lyhyillä remmeillä.

Aisankannatinlenkit taisivat jäädä turhan alas, mutta ensimmäinen kerta on muutenkin vähän sellaista kokeilua että mihin valjaat asettuvat. Jos tämä näyttää nyt siltä, että ajeluista tulee hyvinkin runsaita tulevaisuudessa, aijon hankkia kärryihin vetokartun, jolloin veto on enempikin rintaremmillä silojen sijaan ja touhun pitäisi olla ergonomisempaa. Mutta sunnuntaiajeluun tämä valjastus on ihan ok! Tosin mielipiteitä on just niin monta kuin on niitä sunnuntaiajelijoitakin.

Muulilla oli kaiken alla naruriimu ja siinä pitkä naru ja talutin sitä ensimmäisen n 1,5 km, eli asfalttitieosuuden ja vielä tutun hiekkatien pitkän alamäen alas asti. Siitä sitten sivuttain kärryjen kyytiin ja mentiin nöpöhölkkää pitkät pätkät tuttu hiekkatielenkki. Hanna ohjasti ja minä dokumentoin ja olin tietty valmiina hyppäämään alas jos tilanne sitä vaatisi, ei vaatinut.

Muuli meni kärryjen edessä tosi letkeästi, rennosti ja erityisesti suorana, Tuo ajokuolain (perhoskanki/postikanki) on aika kova peli, mutta parempi saada jarru tarvittaessa läpi kun muuten voi sitten mennä tosi kevyellä tuntumalla. Muuli muljautteli kieltään jonkin verran, mutta tiedän että se häiriintyy myös sekistä (leukaremmillinen, ei kitarauta). Sekkikin meillä on turvallisuussyistä ja se oli sellaisella kireydellä, että pään laskeminen alas vertikaalille onnistuu ilman ongelmia. 

Olen huomannut että varsinkin sunnuntaiajelijoiden keskuudessa saa varusteohjeita ihan pyytämättäkin, joten jotta ette tuomitsisi sekkiä ja kovaa kuolainta, haluan perustella tässä miksi ne on ylipäätään valittu tässä kohtaa käyttöön. Ja toki varusteet saa tuomita, ihannemaailmassa ajot tehtäsiin varmaan kaulanarulla, mutta siihen en todellakaan pyri, koska turvallisuus on tärkeintä.

Instagramiin perjantain treenivideot julkaistessani arvelin heti, että saan kommenttia siitä, kun olin sitonut Muulin kiinni naruriimusta. Sain tähän liittyen paljon kritiikkiä blogin alkuaikoina, peruste oli siis se, että naruriimusta hevosta ei koskaan sidota ja jos naruriimua käytetään, on toisessa päässä aina ihminen pitelemässä narua kiinni. Näen kuitenkin aikamoisena turvallisuusriskinä sen, että Muuli pelästyisi jotain, nykäisisi normiriimun soljista paskaksi ja poistuisi valjastuspaikalta kärryt perässä kolisten. Sen takia tuollainen mahdollisuus nyt vaan poistetaan täysin.

Tämä ei tietenkään poissulje sitä, etteikö Muulia siedätettäisi tehtävään riittävällä vakavuudella niin, ettei sen tarvitse edes yrittää häipyä maisemista. Ja tämä tuntuu menevän monelta sekaisin. Kuvitellaan, että kun joku sitoo hevosen niin että se pysyy, niin seuraava vaihe on säkittää/floodata se sietämään pelottavaa asiaa kun ei karkuunkaan pääse. Jo ennen ajokoulutusta, kun totuttelin Muulia kärryihin, olen tehnyt sen vapaana tai pitkässä narussa taluttaen.

No takaisin maanantain ajolenkkiin. Muulin kanssa tehtiin siis ihan tuttu maastolenkki, jonka yhteispituus oli noin 5 km. Takaisin tultiin tallin kentälle vähän kapeampaa, mutta kärryillä just ja just kuljettavissa olevaa polkua pitkin. Polulle tulin kärryiltä alas ja talutin varmuuden vuoksi, kun ojarumpu ja silta pitää ylitää aikalailla keskeltä ja tarkkaan etteivät kärryt humpsahda alas. Hanna olisi ihan varmasti taituroinut Muulin noista kohdista ilman minuakin!

Postaus on kuvitettu puhelinkuvilla. Ostin uuden puhelimen, OnePlus Nordin ja kamera on periaatteessa ihan hyvä, mutta välillä kuvalaatu on aika sköndeä, kuten tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta voi nähdä. Kovin hämärällä se ei ota hyviä kuvia tai videoita. Näissä kuvissa ollaan tultu takaisin ja Hanna purkaa Muulin varusteita. Muuli on näissä paljon avoimempi kuin lenkille lähtiessä.

Kentällä purettiin Muuli tällä kertaa "vapaana" eli minä seisoin sen edessä naru kädessä ja syöttelin leipäpaloja palkkioksi. Tässä kohtaa Muulin ilme oli mielestäni avoin ja sosiaalinen ja se oli ihan rauhassa purkamisen ajan. Sitten vielä mash-vesi naamaan ja hetkeksi takaisin laitumelle Armaksen kanssa. Tallin hevoset ovat nyt vielä päivälaitumilla ja tulevat öiksi karsinoihin. Tämä on superkiva juttu, Muulihan on nyt ihan ekaa kesää oikealla (no okei, aika syödyllä) laitumella ja se on saanut Armaksesta tosi hyvän kaverin, joten sen elämä on varmasti elinympäristön puolelta todella mallillaan.

No, seuraavana aamuna se oli lähtenyt ensimmäisen kerran varmaan vuoteen käsistä aamulla ulosviedessä ja oli siis painellut naruineen päivineen pitkin laidunta. Mutta kun se pari vuotta sitten odotteli minua vielä illallakin naru riimussaan, oli se nyt antanut riisua riimun nopeasti pois päästään. Tuolloin aiemmin se meni jotenkin aivan tiloihin välillä eikä meinannut päästää minuakaan lähelleen kun tulin illalla tallille, toivottavasti tilanteet eivät eskaloidu siihen tulevaisuudessakaan. Syy tuohon käytökseen oli todennäköisesti kipu, sillä pian noiden tilanteiden jälkeen havaitsin Muulissa kiimamerkkejä