Otatin Muulista hiekka- ja kaviokuvat, tuloksena ei hiekkaa ja kaviotkin pientä korjausta vaille priimat!

Vasen etukavio

Suolistossa oleva hiekka on ihan älyttömän yleinen ongelma nykyhevosilla ja syy hiekansyöntiin ja varsinkin hiekan suolistosta poistumattomuuteen on hämärän peitossa. Tai siis hiekan syönnille voi olla useitakin eri syitä ja varmasti jokaisen hevoseläimen suoliston läpi kulkee maa-aineksia, mutta joillain hevosparoilla hiekka jämähtää sitten suolistoon ja aiheuttaa ongelmia.

Yksi oire mahavaivoista voi olla se, että hevonen reagoi satulavyön/juoksutusvyön kiristämiseen ja tällaista oiretta Muulilla on taas tänä keväänä ollut. Ei tämä ihan ensimmäinen kerta ollut, mutta viimeksi ongelma korjaantui kertaheitolla satulavyötä vaihtamalla. Tälläkin kertaa tuunasin Muulin molempien satuloiden satulavöitä muhkeilla lampaankarvoilla, mutta jalka nousi silti.

Erityisesti kiiman aikana pari viikkoa sitten Muulin reaktiot olivat satulointia ja ratsastusta kohtaan suuria. Kuvittelin tietenkin heti että no nyt sillä on hiekkaa, vatsahaava ja SI-nivelvaivaa, mutta sitten huomasin selkeitä kiimamerkkejä Muulin käytöksessä tarhassa (se näyttää kiimansa nykyään todella heikosti jos ollenkaan) ja parin päivän päästä se oli itse rauhallisuus.

Hiekkakuvista oltiin kuitenkin tallilla puhuttu, että olisi mielenkiintoista tsekata tilanne varsinkin kun Muuli ei todellakaan syö psylliumia (ei jauheena eikä siemenenä) eikä chiansiementäkään siinä määrin että saisin sillä mielenrauhan itselleni. Tallikaverin kanssa sitten tilattiin Hyvinkään hevossairaalasta omalle tallille hiekkakuvaus, näin eläimiä ei tarvitse kuljettaa suht pientä operaatiota varten toiselle paikalle ja siirrettävät laitteet ovat kaikinpuolin käteviä.

Oikea takakavio

Rauhoitusaineen lisääminen Muulille oli ihan oma operaationsa, siitä ehkä enemmän joskus toiste. Unten maille se kuitenkin saatiin ja kuvat otettiin, tuloksena se, ettei suolistossa ollut muruakaan hiekkaa ja kaviot olivat priimaa, pientä takakaviiden fiksailua lukuunottamatta.

Olen vuollut Muulin itse, joten tietty minua kiinnosti, että onko homma mennyt putkeen vai ei. Ennen kavioiden kuvaamista raspasin ulko- ja sisäsyrjät samalle korkeudelle, Muuli kasvattelee ulkosyrjää enemmän ja jalat ovat hieman hajavarpaiset (kavioiden vinous johtunee siitä). Kavion kärjet osoittivat ulos jo silloin kun Muulin sain, mutta kaviot ovat korjaantuneet melko hyvin vuosien aikana, mutta pitkä vuoluväli saa kavion kaartumaan ulos ja edestä katsottuna se alkaisi lopulta muistuttaa banaania sisäsyrjän kääntyessä kavion alle samaan aikaan kun ulkosyrjä hakeutuu sivulle.

Tämä näkyi myös yhdestä edestä otetusta kuvasta, joten kiinnitän etusissa entistä tarkemmin huomiota tähän. Ehkä voisin myös vuolla useammin kuin 3x vuodessa, hups!

Etusten kaviokulmat olivat kuitenkin priimaa! Eli kavioluun asento oli tismalleen sama kuin kavion seinämän.

Takasissa kaviot olivat aavistuksen pitkät, jolloin seinämä oli loivemmassa kulmassa kuin kavioluu. Raspasinkin takaset heti kuvauksen jälkeen hieman pystymmiksi ja luulen että kun pian vuolen ne uudestaan, olen saanut ne ideaalitilanteeseen. Muuli on ajoittain tuntunut/näyttänyt vähän oudolta takaa mutta selkeää epäpuhtautta en ole tuntenut selkään kuin muutaman kerran. Valmentajamme on kuitenkin kiinnittänyt siihen huomiota, tosin liike on parantunut ratsastuksen aikana. Hän katsoi kuvat myös ja sanoi että oikean takasen huonompi liike voisi hyvin johtua kaviosta. Mielenkiintoista nähdä, auttaako pieni korjausvuolu tähän!

Vasen takakavio

Muulilta otettiin kengät pois keväällä, kenkien aikana kaviot olivat kasvaneet huimasti, mutta silloinkaan en lyhentänyt raspaamalla kavioita, jotta niissä olisi kulutuspintaa mahdollisimman paljon. Nyt kesäkuun puolivälissä tultiin siihen pisteeseen, että Muuli hakeutui maastossa penkoille ja onnahteli aina välillä mennessään, enemmän takaa kuin edestä. Onnahtelulla tarkoitan siis sitä, että joku kivi tiellä sattui pahasti sen kavioon ja kavio ikäänkuin menee alta. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

Kyseessä ei ole mikään sen suurempi vika, koska kentällä tai peltotiellä onnahtelua ei tapahdu. Viime kesänä ostin Hyvinkäältä pullon jodispriitä, joka kovettaa anturaa. Tuputtelin sitä kavioiden pohjiin (en säteeseen) aina tallilla käydessäni mutta arkominen maastossa jatkui, joten käytimme myös bootseja. Muuli tosin tuntui välilä bootsienkin kanssa ns huonolta, eli askel ei ollut pitkä eikä reipasta käyntiä meinannut saada millään. Olin samaan aikaan säästellyt sen säteitä, jotta niillä olisi reilusti maakontaktia, mutta sitten yhden tsekkausvuolun aikana huomasin että en ollut suinkaan säästellyt säteitä vaan ne olivat päässeet kasvamaan liikaa ja rispaantuneet! Kun poistin kaiken röpelön säteistä, loppui arkominen kuin seinään.

Kavioista otettiin siis "vain" sivukuvat ja toisesta etusesta otettiin kuva myös suoraan edestä, josta ilmeni että kavion seinämät ovat edelleen eri tasoilla. Eläinlääkärikertomuksesta lainaten "Vej edestä lievää epäsymmetriaa niin että kavion sisäreuna pystympi ja nivelraot hieman kaventuneet ulkoreunaan verrattuna".

Kaikissa kavioissa oli anturaa sopiva määrä, 9-10mm.

Alla on kuva oikeasta takakaviosta sen jälkeen kun vuolin sitä kärjeltä enemmän pois, raspasin myös kärkeä tapojeni vastaisesti poikki.

Takaset alkoivat nopeasti punottaa, joten lopetin raspaamisen tähän ja odotan, että verisuonet vetäytyvät. Takasethan olivat jo melko lyhyet.