Kesän hyppykausi avattu naapuritallilla!

Oltiin viimeksi syksyllä naapuritallilla Pay&Jump-tapahtumassa ja nyt sellainen järjestettiin taas, joten eikun paikkaa varaamaan! En olisi itseasiassa huomannut koko tilaisuutta ellei Muulin pitkäaikainen vanhempi stuntiliikuttaja Sonja olisi siitä vinkannut. Samalla hän kertoi olevansa tuona viikonloppuna kotikonnuillaan ja valmis kuvaamaan ja nostelemaan puomeja.

Sonja lupasi pyöräillä/kävellä meidän seurana tallille, mutta sainkin sitten seuraa kun tallilaisemme Pinja nakitettiin suokkiruuna Topin selkään ja messiin. Varasimme siis yhteisen ajan joka riitti meille oikein hyvin, toinen ratsukko sai keräillä voimia kun toinen suoritti.

Muulilla oli vähän terveysongelmia tällä viikolla. Sille nimittäin tuli rivi toiseen takajalkaan ihan ilmoittamatta ja yllättäen. Olin siitä vähän  ihmeissäni, koska Muulihan asuu hiekkatarhassa eikä sen jalat mitenkään erityisesti koskaan kastu. Mutta ehkä siihen sitten tuli joku ruhje maastossa mönkiessä, joka sitten oli sen aikaa märkänä että siihen pääsi rivi kiinni. Muulilla ei ole koskaan aiemmin ollut riviä ja se on sentään ollut minulla yli 5 vuotta.

No hoidettiin sitä sitten ahkerasti Muulin liikuttajien kanssa, muutaman päivän Muuli oli poissa käytöstä epäpuhtauden takia (ymmärtäähän sen, kyllä semmoinen määrä rupea kiristelee lihaa) muutaman päivän mutta perjantaina ja lauantaina se oli jo ookoo! Riviä hoideltiin lampaanvillalla ja paksulla Equizal-voiteella joka on nimenomaan rivin hoitoon tarkoitettu. Lisäksi koko komeus käärittiin sukkaan ja bootsiin. Villa ja tuo rasva saivat ruvet irtoilemaan ja ennen estehyppelyä sain helposti irti viimeisetkin ruvet.

Naapuritalli ei ole ihan hoodeilla ja kuljettiin sinne vielä metsiä pitkin eikä suoraan tietä pitkin. Aikaa meni 50 minuuttia suuntaansa, mutta kuljettiin se ihan käynnissä ja kun Muuli oli menomatkalla vetohevosena eivät siinä silmät varsinaisesti vuotaneet.

Kohteessa, Kosken tallilla (paikalliset tuntevat ex-Pikkupihlajana) oltiin vähän aikataulusta jäljessä ja huoltojoukot olivatkin jo paikalla valmiina kuvaamaan ja nostelemaan puomeja.

Muuli oli jo ns lämmin helteestä ja kävelystä johtuen, joten ravasin vain kerran kentän ympäri ja menin käynnissä kaikki esteet läpi. Koska estekorkeus oli meille mukavuusalueella, esteiden yli pystyi menemään käynnissä. Muuli on käynnissäkin melko tarkka eikä juuri pudottele puomeja.

Sonja oli suunnitellut meille radan, joten eikun hommiin. Ensimmäisellä kerralla ravasin esteet läpi ja otin yhden kiellonkin okserille, mutta seuraavalla yrityksellä tulimme sen yli.

Tutustutaan tässä rataan ihan vaan käynnissä

Suunnitellaan tässä rataa

Sitten vuorottelimme Pinjan kanssa, eli seisoskelin varjossa ja latasin Muuliin voimaa.

Ratsastin radan yhteensä kolme kertaa ja lisäksi yksittäisenä  porttia, joka oli meille esteenä uusi ja erilainen. Muuli ei ihmetellyt sitä ollenkaan ja ylitti hienosti myös sinisen aallon! Aaltoakaan emme ole muistaakseni ylittäneet aiemmin.

Palkkasin Muulia paljon, aluksi jokaisen ylityksen jälkeen mutta "radalla" vasta viimeisen esteen jälkeen. Tällä tavalla olen saanut sen hyppäämään mielellään vaikka en voi sanoa että se mitenkään imisi esteille. Itseasiassa pystyisin pysäyttämään Muulin missä kohtaa tahansa ja se vain nauttisi tehtävästä, pysäyttäminen nopeasta vauhdista tarkoittaa nimittäin aina ruokapalkkaa. Ehkä tuon takia Muuli tulkitseekin kaikki heilumiseni pysähtymisvihjeeksi.

Olin todella yllättynyt miten hyvin satula pysyi paikoillaan lavan takana! Mietin menomatkalla että tulipas satuloitua taakse ja että satula varmaan räkägeeleistä huolimatta valuu hieman eteen, mutta ehei, se pysyi tosi hyvin paikoillaan ja päästi Muulin lavat aivan vapaiksi! minulla on siis ohuet räät sekä huovan alla että huovan ja satulan välissä liukuesteinä. Yritin kerran maastoilla ilman räkiä, mutta satula valahti eteen laukannostossa ja Muuli siirtyi sen takia köyrypukkirodeoon. Istuin siinä sään päällä n 20 metriä ja vedin epätoivoisesti ohjista kunnes muuli pysähtyi tien laitaan. Sen jälkeen en edes haaveillut ratsastusta ilman liukuesteitä.

Kuvat ja video olivat aika karua katsottavaa. Pitkä talvi on saanut minut selkeästi taantumaan estepuolella, jalkani ovat aivan liian takana, hartiat aivan lysyssä ja hyppään mukana älyttömän paljon vaikka esteet ovat sellaisella korkeudella ettei niitä juurikaan tarvitse edes hypätä. Tietenkin asiaa auttaisi se, että Muuli etenisi omalla moottorillaan eli en jarruttelisi sitä omalla paskaistunnallani, mutta ehkäpä pari estetuntia voisi tuoda apua tähän ongelmaan. Kotitallilla ongelma ratkeaa tosin silläkin että käyn laukkaamassa "pelkokulman" kautta, sieltä saadaan nimittäin ihan reilusti eteenpäinpyrkimystä, se tosin saattaa purkautua väärään suuntaan.

Muuli tuntui vähän väsähtäneeltä eikä kestänyt kyllä yhtään mun jarruttelevaa esteistuntaa, mutta lopuksi ratsastin vielä kerran radan aikalailla laukassa ja lopetettiin siihen. Yritimme juottaa ratsuille vettä, mutta se ei kelvannut joten starttasimme kotimatkalle. Matkalla Muuli kyllä napsi vihreää minkä ehti, ihan jo hermostuin sille kun en jaksaisi ihan koko ajan muistuttaa sitä pohkeella ja raipalla että kuljetaan eteen. Heinä on polulla just sellaista että se on aikalailla turvan korkeudella ja houkuttelee tietenkin ihan extrapaljon.

Kotitallilla Muuli sai ensin omat mashinsa ja sitten Topilta jääneet mashit ja se veti molemmat ämpärilliset hyvällä ruokahalulla naamariinsa. Pesin hiet vielä pois ja rivijalkaan laitoin vielä rasvaa, mutta lampaanvillan ja bootsin jätin ensimmäistä kertaa pois koska rivi näytti niin hyvin parantuneen.

Muut tallin hevoset olivat laitumillaan ja Muuli jäi tarhaan vähän yksikseen pyörimään, mutta sekin pääsee ihan pian putsailemaan tarhojen välejä. Muulia en halua laittaa laitumelle kaviokuumeriskin takia. Olen ehkä vähän turhankin hysteerinen sen suhteen, mutta koska aasit ja muulit ovat niin herkkiä sokerille, en halua ottaa riskejä tai tehdä testejä Muulilla. Jos se kaviokuumeen saa, niin se on sitten koko loppuelämä tosi tarkkaa elämää.

Muuli on kesäisin myös nauttinut ollessaan kaiken keskipisteessä talliympäristössä ja se oli mielellään mukana, kun tarhojen aidat uudistettiin viime kesänä.