Vuoden ensimmäiset irtohypytykset ja pientä pohdintaa siitä, rakastaako Muuli hyppäämistä

Kaikki kuvat otti Aino Holmberg, kiitos!

Tallilla sattui olemaan irtohypytyskuja, joten Muuli oli tietenkin messissä.

Talutin sen ensin maapuomien yli ja aloimme sen jälkeen nostella puomeja ylemmäs. Muuli on helppo tai vaikea irtohypyttää riippuen siitä keneltä kysyy. Virallisessa irtohypytystilaisuudessahan se pitäisi taluttaa kujan alkuun, josta Muuli lähtisi laukkaan, suorittaisi kujan ja pysähtyisi kujan päässä herkkuämpärin luokse. Hommaa ei kuitenkaan ole juuri koskaan tehty näin.

Muuli on nimittäin paljon helpompi pitää irtona koko ajan. Se pitää kyllä  yleensä ainakin aluksi ohjata juoksutusraipan avulla kujan alkuun, mutta sieltä se kyllä nostaa laukan ja suorittaa. Kujan jälkeen sen voi ohjata kujaan uudestaan tai antaa juoksennella kentällä muuten sen aikaa, kun puomeja nostetaan ylemmäs.

Somessa oli juuri keskustelua siitä, pitävätkö hevoset hyppäämisestä ylipäätään ja voiko hevosta pakottaa esteille, jos se ei halua hypätä. Keskustelu liittyi ratsastettuihin hevosiin mutta liittyy mielestäni myös irtohypytykseen. Jos Muuli suuntaa varmasti kujaan korvat hörössä niin hyppääminen ei ole sille luultavasti täysin kamalaa. Mutta rakastaako se hyppäämistä vai herkkuja, joita se saa hyppyjen jälkeen? Tälläkin kertaa palkkasin sitä nameilla kujan jälkeen ja ohjasin sen jälkeen uudestaan kujalle, johon se epäröimättä menikin.

Kahteen kertaan Muuli meni kujan myös itsenäisesti väärään suuntaan, jolloin sitä ei todellakaan paineistettu esteille. Minä en koe, että se rakastaisi kujaa tai hyppäämistä, se on vain oppinut, että kujassa se saa olla rauhassa ja kujan jälkeen se saa vielä palkkaakin. Onko se sitten väärin? Ei. Tähänhän kaikki hevosharrastus perustuu.

Samaan aikaan kun kaikilla eläimillä on omaa luonnetta ja tahtoa, ne ovat myös tietyllä tapaa robotteja. Hevoset ja muulit tykkäävät olla rauhassa ja saada ruokaa. Ei Muuli tee huvikseen mitään omia temppujaan jos se ei saa niistä kiitosta myötäyksen, rapsutuksen tai herkun muodossa.

Muulilla on kuvissa naruriimu, koska Muulin kanssa on ollut hieman haasteita tarhasta tulon kanssa. Se meinaa poistua paikalta heti, kun sen on saanut tarhan ulkopuolelle. Ongelma on tällä hetkellä onneksi satunnainen, mutta tällä hetkellä haluan ehkäistä tuon käytöksen, on sillä naruriimu. Sillä tulee Muulin päähän selkeästi enemmän pianetta, kuin tavallisella riimulla ja esimerkiksi narun ravistelu peruutuksen merkiksi menee ns perille. Ja toisaalta myös pieni narun liikutus tuntuu myös.

Tässä kohtaa olin siis jo sanonut että Muuli on nyt valmis ja aletaan purkaa kujaa, niin Muuli suuntasikin kujaan ns väärästä suunnasta okserista aloittaen. Onneksi kuvaaja oli hereillä ja nappasi tämänkin hypyn kameraan!