lauantai 10. huhtikuuta 2021

Muuli täytti 8 vuotta! Missä mennään sen koulutustason suhteen?

Kirjoitin Muuliprojektin alkuaikoina koostepostauksia siitä, millä ns taitotasolla Muuli juuri silloin on ja mitä treenaamme tulevaisuudessa. Pitkään nuo listat sisälsivät luonnollisesti ihan arjen käsittelyyn liittyviä asioita eikä niillä ollut mitään tekemistä ratsastuksellisen tason kanssa. No sen kanssa nyt ei olla vieläkään niin tekemisissä, mutta pitkästä aikaa listaan kuitenkin asioita, jotka tällä hetkellä sujuvat.

Lista voi monen mielestä kuulostaa sellaiselta että öö, niin mikä tässä on se vaikea asia, mutta voin vannoa, että ihan jokainen asia on ollut vaikea ja niitä on rakenneltu tietoisesti alusta asti. Blogin veteraaniseuraajat ovat kehitystä päässeet katsomaan aitiopaikalta.

Ennen muulia en osannut yhtään arvostaa esimerkiksi sitä, että hevosen voisi harjata tarhassa sen ollessa vapaana, mutta Muulin jälkeen tiedän, ettei se ole hevosiin mitenkään sisäänrakennettu ominaisuus. Muuleihin tasan ainoa sisäänrakennettu ominaisuus on paikalta poistuminen ja pikkasen nopeesti.

  • Muuli päästää ratsastajan selkään maasta, jakkaralta ja selkäännousukorokkeelta, tosin ihan vieras ratsastaja pääsee turvallisesti selkään vasta, kun tuttu ratsastaja on ratsastanut alkuun hetken
  • ei vieläkään ole talutuksessa niin hyvin hallussa, että voisi taluttaa rennosti talliympäristön ulkopuolella esimerkiksi maastoillen. Pakoreaktio on herkässä ja lähtee taluttaen herkästi käsistä
  • selästä käsin pakoreaktiot ovat hallittavissa, koska jostain syystä Muulin ensimmäinen liike on nopea pyörähdys, selässä on mahdollista pysyä tämän ajan, taluttaessa naru pyörähtää Muulin ympäri
  • kulkee tutuissa maastoissa reippaasti ja rohkeasti yksin ja kaverin kanssa
  • yksin maastoon lähteminen on kuitenkin haastavaa ensimmäisen kilometrin ajan, sitten rentoutuu eikä ole ainakaan vielä yrittänyt karauttaa kotiin
  • itseasiassa ei edes mielellään käänny lenkin päässä ympäri, vaan jatkaisi pidemmälle
  • maastossa ohittaa kaverin kanssa ensimmäisenä kulkien jopa fillarit ja sauvakävelijät, mutta ei lastenvaunuja
  • maastoilee mielellään myös vieraiden hevosten kanssa uusissa maastoissa
  • autojen kanssa ei ole ollut ongelmaa ihan satunnaisia keissejä lukuunottamatta
  • junat ohittelee rennosti pää alhaalla
  • kentällä kulkee osan tunnista ns oikeinpäin
  • enimmäkseen ratsastetaan maastossa, ei kentällä
  • ei ole automaatti ratsastaa, ei itsekseen taivu ja asetu, ennemmin hidas kuin reipas eikä oikein motivoisu kentällä paitsi herkuista
  • nostaa molemmat laukat
  • suorittaa käynnissä väistöjä, avoa ja sulkua
  • suorittaa pienen esteradan kotona, esteet enintään 50 cm
  • suorittaa pienen esteradan myös vieraassa paikassa, mutta ei mitään erikoisempia esteitä missään paikassa
  • ei tällä hetkellä lastaudu mitenkään stressittömästi ja mielellään
  • saanut jonkinlaisen eläinlääkärikammon, ei todellakaan ole mikään tosta noin vaan pistettävä tai rokotettava kuten oli vielä pari vuotta sitten, ei kuitenkaan ole jäänyt rokottamatta tai rauhoittamatta
  • seisoo kiltisti kengityksessä, mutta voisi olla rennompikin, ei ehkä oikein ehdi tottua toimenpiteeseen joka tapahtuu vain kerran vuodessa
  • antaa harjata ja hoitaa muutenkin vapaana
  • toimii maastakäsitellessä hyvin mutta hätätilanteessa poistuu paikalta
  • toimii ohjasajossa, mutta pakoreaktio on vahva laukassa
  • en usko että tästä tulee kärryillä ajettavaa koskaan, niin paljon se pelkää perässä tulevia asioita
  • jännittää edelleen vieraita ja tuttujakin ihmisiä jos nämä ovat hyvin "jämäköitä"
  • kävelee tarhassa yleensä vastaan, mutta riimua laittaessa jännittyy ainakin sierainten puhinan verran
  • tekee mielellään kaikkea ihmisten kanssa mutta luistelee tehtävistä heti, kun huomaa sen olevan mahdollista
  • antaa ratsastaa ilman satulaa, mutta on aluksi aika jännittynyt. Ravia en ole koskaan uskaltanut kokeilla
  • en lähtisi kuolaimettomilla yksin maastoilemaan, mutta nykyiset kuolaimemmekaan eivät ole mitään vahvoja
  • on kisannut matkaratsastuksessa 3x, kerran laukkakilpailuissa ja käynyt karjakursseilla, ei pelkää karjaa, tarkoituksena on kesäkuussa kilpailla Launosissa karjalajeissa.


Pitäisikö tässä kohtaa suunnitella seuraavan vuoden tavoitteita? Nääh. Me mennään with the flow. Jos jotain saavutetaan, niin se on aina kotiin päin, mutta olen todella tyytyväinen nykytilanteeseenkin. Eikai aina tarvitse tähdätä eteen ja ylös, voi olla ihan tyytyväinen omalla tasollaa ja treenailla sillä tasolla paremmaksi ratsukoksi.

Ratsastajana puutteeni ovat sitä luokkaa ettei niitä yksi vuosi ehdi korjata lähimainkaan, onneksi muulit elävät pitkään. Sori Muuli, vielä muutama vuosi rääkkäystä tiedossa.



Ei kommentteja

Lähetä kommentti