Hevosalan Somegaala on täällä taas! Muuliprojekti keikkuu mukana blogin hidastumisesta huolimatta! + katsaus tekstiblogiehdokkaisiin

KIITOS! Teille kaikille, jotka ehdotitte tätä blogia mukaan Somegaalaan! Muuliprojekti on ollut mukana aiemminkin, jääden aina pitämään häntää, mutta on se vaan makeeta olla ehdolla! Suurta menestystä en odota sillä kategoriassa on niin rautaisia bloggaajia että oksat pois! Tämä pienelle pitkäkorvalle omistettu valitettavan hiljainen blogi ei varmasti erotu edukseen, mutta teen tätä just niillä resursseilla, jotka minulle on annettu.

Tänä vuonna Somegaala on hieman erilainen viime vuosiin verrattuna. Ensinnäkin gaala on täysin virtuaalinen ja tulee ulos sunnuntaina 28.2. Viime vuonna ehdittiin juuri gaalailla Helsingissä Go Expo Horsessa, sen jälkeen iski korona ja kovaa. Toinen muutos viime vuosiin on se, että kategorioissa on ehdokkaita paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tästä olen erittäin iloinen! Paljon uusia somekanavia ja hieno kattaus ihan perinteisiä Muuliprojektin kaltaisia tekstiblogejakin on mukana! Huomaan Somegaalan ehdokkaissa selkeän muutoksen aikojen alkuun. Alussa tapahtuman nimi olikin vielä blogigaala mutta pikkuhiljaa Instatilit ovat tulleet tilalle ja joissain kategorioissa KAIKKI ehdokkaat ovat instatilejä! Uutena myös TikTok-tilejä! Jännää nähdä mihin tämä muuttuu vuosien kuluessa, eikai Insta voi ikuisesti olla suosituin somealusta tämän kaltaiselle sisällölle?

Teen tähän pienet esittelyt jokaisesta perinteisestä tekstiblogista. Suurinta osaa blogeista olen lukenut jo pidempään mutta ilokseni listalla on myös yksi ihan uusi tuttavuus johon tutustuin vasta ehdokkaiden tultua julki. Jos siis kaipaat lukulistallesi uutta luettavaa niin otappa nämä kaikki blogit haltuun.

Hellä kanelisilmä kertoo vuonna 2015 syntyneestä risteytysponista. Kanelin omistavat kaksi täysi-ikäistä sisarusta ja he ovatkin ottaneet runsaasti kantaa ponien arvostukseen ja käyttöön, aikuiset poninomistajat kun tuppaavat saavan vähättelyä harrastuksestaan. Blogi sisältääkin paljon kantaaottavia postauksia, Kanelin arkielämää pääsee seuraamaan tiiviimmin Instatilillä joka on todella suosittu! Kaneli onkin varmaan suurimmalle osalle tuttu nimenomaan instasta, mutta Kanelin omistajat Aino ja Anni kertoivat juuri, että blogin pidempi tekstikenttä mahdollistaa pidempien tekstien ja pohdintojen kirjoittamisen Instagramia paremmin. Hellä kanelisilmä valittiin parhaaksi hevosblogiksi somegaalassa vuonna 2019!

Nelistelyä -blogin Inka on blogannut jo vuodesta 2012 ja ansaitsee tästä ainakin kolme papukaijamerkkiä! Blogin päätähtenä on ruuna Jimppa jonka kanssa tehdään kaikenlaista, erityisesti positiivisen vahvistamisen ja maastakäsittelyn kautta. Nelistelystä tunnistan saman "ongelman" kuin tästä omastakin blogista, arjen päivittely sujuu paljon nopeammin Instan puolella, joten blogiin ei ilmesty kuin asiapostauksia ja Nelistelyä tapauksessa treenikoosteita ja hevosmenoihin liittyviä postauksia. On muuten aivan mahtavaa miten eri somekanavilla on avauduttu hevosmenoista. Ennen Muulin hankintaa en pystynyt edes kuvittelemaan paljonko rahaa menee, kuvittelin että tallivuokra ja vähän päälle mutta miten väärässä olinkaan.

Kaktun talli on "somekonkarin" Kaktun blogi, jossa hän kertoo elämästään aivan böndellä. Kaktu toteuttaa todellakin unelmaansa ja vanha leirikeskus on muuttunut kolmen hevosen pihatoksi! Blogissa on pitkiä hyvin kirjoitettuja postauksia hevosten elämästä sekä myös kantaaottavampia pidempiä pohdintoja. Kaktu julkaisee aktiivisesti myös Facebookissa ja Instassa, mutta juuri nämä pidemmät jutut ovat miellyttäviä lukea, vaikka kommentointi onkin ymmärrettävistä syistä sallittua vain alustoilla, joissa on osallistuttava omalla tilillään. Kaktu on ollut somekriisien keskiössä turhan monta kertaa mutta nostan hattua miten hienosti hän on ne ottanut ja jättänyt hötölän huutelijat omaan arvoonsa. Kaktu toteuttaa rohkeasti omaa juttuaan ja rakastaa mitä tekee!

Kavioliitossa 30v tai hetkinen, onkos tämä nykyään ihan vain Kavioliitossa? Ainakin osoite oli vaihtunut ja toinen hevosmaailman blogikonkari Katja bloggaa nyt oman domaininsa alla ja kirjakin on tuloillaan! Katjan postaukset saavat aina hymyn huulille, niin värikkäästi hän kirjoittaa arjestaan hevosten kanssa. Blogi on ollut niin pitkään seurannassa että olen välillä että härregud, justiinhan Hilppa syntyi, mutta ehei, just tsekkasin että se on jo 6v!

Kuninkaalliset kaviot on nykyään omaa talliyritystään pyörittävän Annan blogi. Mutta talli on tullut kuvioihin vasta aika hiljattain, tätä ennen olemme saaneet seurata Annan omien hevosten kuvioita. Nostan hattua siitä, miten Anna edelleen on täysillä mukana hevoshommissa vaikka kaikki ei aina ole mennyt putkeen, joku toinen olisi vaihtanut alaa aikoja sitten. Annalla on tällä hetkellä omana silmäteränään suokkiruuna Hemmo ja puolivuotias puoliverivarsa. Monen muun blogin tavoin tämäkin on valitettavan hiljentynyt ja viime vuonna blogissa julkaistiin lähinnä kuukausimenoja, bloggaajan hevoselämää olen kuitenkin päässyt seuraamaan Instan puolelta sitäkin aktiivisemmin. Ehkä blogikin herää vielä eloon, Instan ongelma on se, ettei algoritmi näytä julkaisuja järjestyksessä eikä edes kaikkia ja kun seuraa satoja tilejä, ei aina muista käydä katsomassa kunkin tiliä suoraan jotta voisi selata kaikki päivitykset aikajärjestyksessä läpi. 

SD-team on listalle yksi konkaribloggaaja lisää. Blogi on ollut olemassa aktiivisesti jo vuodesta 2011 ja postaustahti on tosiaan ollut mukavan ahkeraa! Nykyään julkaisuja on runsaasti myös Instassa, mutta Marjut julkaisee silti arjen kuulumisia blogissaan, jotain mistä Muuliprojektikin voisi ottaa oppia.. Blogissa seurataan kotitallin elämää. Kimo suokkiruuna Salama on ollut pitkään blogin kantava voima, mutta nykyään Marjutin laumaan kuuluu myös Salaman sisko Säde ja kaksi mustaa shettistä. Kuninkaallisten kavioiden Annan tavoin vastoinkäymisiä hevosen terveyden kanssa on ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta jostain Marjut on voimaa saanut ja jatkanut vain, arvostan!

Elämää hevostytön kengissä on Suvin kirjoittama blogi hevosharrastuksestaan. Suvi harrastaa ratsastuskoulussa ja blogissa esiintyvät myös suloiset kanit. Blogissa on sekä päivitelyä hevosmaailmasta mutta myös Suvin harvinaisesta silmäsairaudesta, joka huonontaa näköä. Suvi pärjää silti hyvin ratsastustunneille ja muussa elämässä. Blogi on ollut olemassa jo vuosien ajan ja samlala kun bloggaajista ovat nuorena bloggaamisen aloittaneet jo tippuneet pois, on Suvi jatkanut ahkerasti vaikka hänelläkin on Instassa suurin osa kuulumisista. On kuitenkin kivaa päästä lukemaan blogistakin uusia juttuja välillä.

K&K Ratsastus oli itselleni se täysin uusi blogi näistä ehdokkaista! Blogia pitää Ira, ratsastava personal trainer ja urheiluhieroja joka antaa blogissaan mm videomuotoisia vinkkejä ratsastajan oheisharjoitteluun! Siis miten en ole tajunnut tämän olemassa oloa aikaisemmin! Ensin olin että ompa harvakseltaan postauksia mutta sitten tajusin että treenivinkkimäärä on täysin sopiva tällaiselle kaltaiselleni liikuntaa (ratsastus ja tallityöt poislukien) vierastavalle harrastajalle. Toisaalta viime joulukuun joulukalenterissa oli vinkkejä joka päivälle! Tämä blogi ei ns vanhene, eli tämä kannattaa ehdottomasti ottaa seurantaan ja tsekata vinkit läpi.

Takaisin lähtöruutuun on Minnan blogi omakasvattiponiensa elämästä. Ponien kanssa on ollut vaikka ja mitä, itseasiassa viimeisimmät postaukset liittyvät melko vahvasti ponien terveydenhoitoon ja vuoden ponimenoissa niitä onkin melko paljon. Kaikesta huolimatta blogi on hyvin elämänmyönteinen ja positiivinen ja ponit ovat tietenkin hienoja! Vaikka päivittelyä on myös instassa, toivon että blogiinkin saadaan kuulumisia mm nuoriherra Albertin jatkokoulutuksesta, selässä on jo hieman käyty, joten eiköhän se ole kovaa ajoa kohta!

Pallurablogia kirjoittaa nykyään omaa kotitalliaan pitävä Jenni! Blogin päätähtenä on suokkitamma Pallura ja nykyään myös sen miniversio, eli shettistammavarsa Mini-Me. Nämä tietenkin tarhaavat yhdessä ja niillä on mätsääviä varusteita. Jenni toteutti unelmansa ja muutti maalle viime vuonna. Tallissa oli tilaa, joten tiluksilla on myös asiakashevosia. En ymmärrä miten tallinpitäjä pyörittää kaiken, eli käy kodin ulkopuolella töissä, hoitaa tallityöt ja jaksaa silti ratsastaa omalla hevosellaan ja aktivoida poniakin. Jos olisin itse tuossa tilanteessa, olisi Muuli siirtynyt oloneuvokseksi aikaa sitten.

Riitta reissaa on matkablogi, joka on luonnollisesti keskittynyt hevosmatkailuun. Riitta edustaa Suomessa matkatoimisto HorseXplorelia, joka organisoi vaikka millaisia hevosmatkoja ympäri maailmaa! Koronavuoden takia Riitta on tutustunut erityisesti Suomen tarjontaan ja kävi hän myös Porvoossa aasiretkellä viime kesänä! Aasiretkistä kerrottakoot, että välillä minäkin vedän näitä reissuja aasien kanssa! Tästä blogista syntyy varmasti matkakuume, hevosmatkat ovat loistava tapa päästä tutustumaan vieraisiin maihin ja kulttuuriin.

Aurinkotilalla on suht uusi blogi, jossa Miranna kertoo hevosharrastuksensa lisäksi myös muusta arjestaan. Pidän erityisesti runsaasta postaustahdista (myös Instassa on runsaasti postauksia) ja hienoista kuvista! Hevospuolella keskitytään lv-tamman koulutuksesta ravurista ratsuksi, työ ei välttämättä ole ihan helppo mutta sitäkin palkitsevampi. Hevosen tarpeet on otettu hienosti huomioon eikä sen kanssa kiirehditä tai pakoteta, myös positiivinen vahvistaminen on läsnä.

Kuva: Katri Tähkänen

... ja vielä viimeisimpänä tämä Muuliprojekti, jossa seurataan kirjaimellisiesti muuliprojektia, eli Espanjasta ostetun villimuuliksi paljastuneen pitkäkorvan matkaa tätiratsuksi. Kirjoittajakin kun alkaa lähestyä uhkaavasti täti-ikää, niin ratsun on korkea aika rauhoittua. Blogia on vaivannut jo pidempään harva julkaisutahti ja postaukset ovat painottuneet muulimenoihin, mutta kun postaus tulee niin se on varmasti asiaa. Eikä se tahti ole Instassakaan sen runsaampaa jos feediä katsoo. Stooreissa on sentään jotain elämää. Mutta täällä tämä sometyrkyksikin hötönetissä parjattu bloggaaja edelleen keikkuu. Se on aika ihmekin, koska muulihan ei ole edes hevonen ja ratsastuksen taso on ajoittain niin aliarvoista että bloggaajakin sensuroi videoitaan rankalla kädellä. Sen lisäksi blogissa on yritetty hurahtaa kengättömyyteen, kokeiltu rungotonta satulaa ja kuolaimettomiakin, mutta silti ainoa mikä KKK-hengestä on jäljellä, on kannuksettomuus. Sen korvaa kouluraippa. Blogi on siis tasaista harmaata massaa, jossa ei ole enää juuri mitään särmää Muulia lukuunottamatta.

Kiitos kuitenkin vielä kerran kaikille sitä ehdottaneille, tämä on suuri kunnia! Tutustukaahan nyt kaikkiin ehdokkaisiin ja käykää antamassa äänenne saman tien, tai viimeistään 25.2. täällä. Äänestystä varten on annettava sähköpostiosoite ja jokaisesta kategoriasta on äänestettävä yhtä ehdokasta.