Ne jotka ei osaa, opettaa, vai miten se meni? Itse en osaa enkä opettaa.

Etsin Muulille tositarkoituksella liikuttajaa marras-joulukuun vaihteessa. Otin yhteyttä pariin henkilöön Hevostalli.netin markkinoiden kautta (he etsivät vuokrahevosta/hoitohevosta) ja laitoin itse ilmoituksen Facebookiin erääseen vuokrahevosryhmään.

Etsin Muulille liikuttajaa aikaisemminkin, suunnilleen puolitoista vuotta sitten, mutta tuolloin vaikka kesä oli tulossa (ja harrastusilmasto siinä mielessä mukavampi) en saanut yhtään yhteydenottoa. Ilmoitus sai kyllä Facebookissa reilusti näkyvyyttä, mutta ehkä aika ei ollut valmis ja Muulikin oli raaempi silloin.

Tällä kertaa tärppäsi paljon paremmin. Ilmoitus sai tosi ison määrän tykkäyksiä ja sydämiä ja vaikka voi tuntua typerältä tykätä jonkun ilmoituksesta, auttoivat ne varmasti siinä mielessä että nyt ilmoitus näkyi Facebookissa useammille ihmisille (koska julkaisu oli Facebookin mielestä erittäin mielenkiintoinen). Pian inboxiini alkoikin kilahdella viestejä ja kolme koeratsastusta taisi olla sovittuna ensimmäisen päivän iltaan mennessä ja luultavasti parit olisin vielä voinut sopia, mutta tuossa kohtaa jouduin jo sanomaan että katsotaan nämä nyt ensin ja palaan asiaan sitten jos ei tärppää.

En voi enkä halua käydä sen tarkemmin läpi edellisiä vuokrauskokemuksiani, siis niitä, joissa olen etsinyt Muulille hoitajaa, mutta yhden asian olen oppinut ja jaan viisauden teillekin.

"Jos kokelaalle ei sovi koeratsatus viikon sisään tai hän joutuu siirtämään tai perumaan ensimmäisen käynnin, niin kiitä mielenkiinnosta ja pyydä jonosta seuraava kokeilemaan."

Tällä kertaa olin hyvin onnekas, jokainen kolmesta kokeilijasta oli paikalla tasan sillä kellonlyömällä, kuin oltiin sovittu. Ratsastin Muulin joka kerta ensin alle, en tosin kovin kauaa, mutta askellajit läpi (tosin kahden kohdalla kenttä oli jäässä joten laukka sai jäädä) ja sen verran, että Muuli tuntui rennolta. Muulilla on ollut tapana jännittää, kun uusi kuski kiipeää selkää ja varsinkin lähtee liikkeelle, joten halusin ensin itse ratsastaa hetken aikaa.

Kun Muulilla on hetki menty, sille ei ole enää ongelmaa selkäännousijan kanssa, mutta edelleen vaikka se on ollut pitkään ratsuna, se ensimmäinen selkäännousu päivän aikana voi olla jännittävä. Ei onneksi minun kanssani, mutta yhden liikuttajan kanssa Muuli oli kesällä ottanut lähdöt siinä selkäännousutilanteessa, joten haluan välttää sen mahdollisimman hyvin.

Kokeilaillekin kerroin ummet ja lammet selkäännousuongelmasta, jota ei siis käytännössä enää ole (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), mutta olen itse sen kanssa varmaan niin traumatisoitunut, etten voi olla asiasta mainitsematta varmuuden vuoksi. Itse voin nousta Muulin kyytiin selkäännousukorokkeelta eikä selkäännousu minun kanssani ole ongelma, mutta vieras kuski saa Muulin sieraimet laajenemaan ja se on kaulastaan normaalia jäykempi.

Jos olet lukenut muuliprojektia jo pidempään, olet varmasti lukenut tästä aiheesta. Selkäännousu oli varmaan isoin syy, miksi Muuli lähti Sannalle koulutukseenkin tammikuussa 2018.

Mutta nyt viimein menen otsikon asiaan, eli opettamiseen.

Kokelaat siis pääsivät/joutuivat jokainen myös ratsastamaan ja minä siinä parhaani mukaan yritin jotain neuvoa. Paitsi että huomasin olevani siinä täysin surkea! Kyllähän jokaisen hevosenomistajan pitäisi osata omaan hevoseensa antaa käyttöohjeet, eikö? Mutta kun minäkin olen päässyt Muulin kanssa sinuiksi meidän koutsin tunneilla!

En ole kovin hyvä ratsastaja enkä tunne "perseelläni" kun Muuli menee hyvin. Luulen sen johtuvan ihan siitä, että en ole elämässäni ratsastanut kovinkaan vaihtuvilla hevosilla. Vaikka olen oppinut, tai ehkä ennemminkin tottunut, ratsastamaan muutamalla eri hevosella, olen vieraan hevosen selässä aivan ulapalla.

En osaa sanoittaa ratsastusta kunnolla, joten jos olisin alkeistuntien opettaja, olisi tasoni selkeä liikenteenohjaaja. No ei se väärin ole, heitäkin varmasti tarvitaan, mutta omaa muulia vuokratessa olisi varamaan ihan hyvä päästä antamaan käyttöohjeita?

 Hassua on vielä se, etten ole opettajana täysin susi. Aiheen on vain oltava oikea. Pystyn vetämään aasien naksutinkoulutustreenit milloin vain, vaikka unissani, vaikka siitä minulla on paljon vähemmän kokemusta, kuin ratsastamisesta. Toisaalta naksutinkoulutuksessa näen selkeästi milloin homma etenee ja milloin ei, selässä olen aina myöhässä myötäämiseni kanssa kun en tunne sitä kohtaa, milloin se on aiheellista.

Opettajat ovat hyviä kun aina keskeltä kenttää huutelevat että "noniin, tossa, tunsitko?!" Ja mä oon selässä että no öö, kai mä tunsin.

Onneksi minun ei tarvitse opettaa ratsastusta eikä minulla ole minkäänlaista paloa sitä koskaan yhtään kenellekään opettaakaan. Meidän koutsi lupasi onneksi ohjeistaa myös uudet liikuttajat Muulin saloihin, hän onkin siinä paljon parempi kuin minä!

Loppujen lopuksi Muulin kanssa aloitti siis peräti kaksi liikuttajaa! Koska minulla ei tosiaan ole kovin onnistuneita liikuttajadiilejä ollut tähän asti, ajattelin että sovitaan samantien hommista kahden kanssa. Ja koska Muuli ei varmaan ole kenenkään unelmien liikutushevonen, niin ymmärrän, jos jossain kohtaa kuski toteaa ettei tämä nyt ollutkaan sitä. Ja se on täysin ok!

Arvostan myös sitä, kun käyntikerran jälkeen kerrotaan reippaasti, että tonen vuokrahevonen veikin nyt voiton ja niin teki kuvissa Muulilla ratsastava Netta, joka kokelaista ensimmäisenä kävi Muulia katsomassa. Netta oli myös siitä harvinainen, että hän vastasi viipymättä viestiini, jonka lähetin hötölän markkinapalstan kautta, kiitos siitä!

Myös itse liikuttajan etsijänä pyrin toimimaan mahdollisimman avoimesti ja ilmoitin yksäriviestillä vielä kaikille, joiden kanssa koeratsastukselle ei ollut tarvetta, että liikuttajat löytyivät ja kiitos mielenkiinnosta. Näin kukaan ei jää odottelemaan viestiä ja voi katsella muuta tarjontaa.

Muulin kohdalla raha ei vaihtanut omistajaa. En voisi Muulin tasoisesta ratsusta mitenkään pyytää rahaa, ajattelen, että rahalle on saatava jotain vastinettakin ja kun tämä ei ole mikään kouluratojen superstara ja vaikka minun kanssani onkin maastovarma, en voisi koskaan markkinoida tätä tätipuksuttimena. Sen sijaan meillä kuuluu liikuttajan tehtäviin tarhan siivoaminen (se kuuluu siis minunkin tehtäviini joka tallikerralla) ja varusteiden yleisestä siivouksesta huolehtiminen. En itse millään tasolla rakasta kamojen putsausta, itseasiassa sienikin oli TAAS päässyt homehtumaan.

Someseuraajat tietävät, että minulla on Muulilla ollut kyllä liikuttajia, mutta Emmi (estekuvia mm tässä postauksessa) tiesikin jo alussa että joutuu vuoden loppuun mennessä lopettamaan työkiireiden takia ja samoin Sannalla muuttuivat kuviot sen verran, että tallikäynnit harvenivat. Sannalla on tallilla myös toinen vuokrahevonen joten kiirettä todellakin on! Nämä kuskit ovat saaneet Muulia ihan valtavasti eteenpäin nimenomaan siinä, että Muuli suhtautuu ihan ok uusiin kuskeihin ja käsittelijöihin! Muulihan oli ja on varmaan edelleen jollain tasolla yhden ihmisen mullukka ja jännittää uusien ihmisten kanssa. Mutta tähän ei oikein voi siedättää kuin pyytämällä muitakin käsittelemään sitä!