Naapuritallilla oli Pay & Jump ja jotenkin tallinomistajamme sai minut puhuttua mukaan

Reissun ratsastuskuvat nappasi groomina ollut Pasi Rönn, kiitos!

Mehän ollaan nyt tänä kesänä hypätty Muulin kanssa pieniä esteitä ja pari estetuntiakin meillä oli. Olen mukavuusalueellani maapuomeilla ja kavaleteilla, mutta tallinomistajamme on nähnyt Muulissa laatua jopa polvenkorkuisiin esteisiin asti! Hän oli bongannut naapuritallimme tapahtuman, jossa maneesivuokralla sai käyttää myös maneesiin valmiiksi rakennettua esterataa. Mahtava idea, sillä ainakin minä olen äärimmäisen laiska esteidenrakentaja ja tänä kesänä olemme hypänneet vain jos joku muu on jättänyt kentälle esteitä valmiiksi.

No viime lauantaina sitten varustimme tallinomistajan kanssa ratsumme ja suuntasimme kohteeseen. En ollut tällä tallilla koskaan ennen käynytkään vaikka se on lähin maneesi ja paikassa on aikoinaan toiminut Pikkupihlajan ratsastuskoulu. Ratsastuskoulun jälkeen paikassa on ollut vuokralaisia, jotka ovat pyörittäneet täysihoitotallia. Harmi sinänsä, me oltais Muulin kanssa erittäin kiinnostuneita pikkukisoista, joita Pikkiksen aikaan tallilla välillä olikin.

Valmistelin Muulia koitokseen vuolemalla sen kaviot. Kavioita vuolin itseasiassa jo edellisiltana kun olin katsellut sen etukavioita hyvin kriittisesti. Aaseilla ja muuleillakin on aika pystyt kaviot, mutta Muulin etusissa tilanne alkoi olla jo liian pysty ja säteen maakontaktia ei enää ollut. Otin siis raspin kouraani ja raspasin kannat matalammiksi ja vuoleskelin säteistä kaiken röpelön pois. Röpelöä oli päässyt tulemaan, kun säde ei tosiaan ollut enää kunnolla maakontaktissa eikä kulunut luontaisesti.

Olen Muulilla käyttänyt bootseja maastossa vähän tilanteen mukaan. Jos tiet vaikuttavat tosi kovilta, laitan bootsit mutta runsaiden sateiden jälkeen, kun tiet ovat pehmeämmät, olen mennyt ilman. Nyt ratsastin maneesille ilman bootseja ja Muuli kipitteli tosi hienosti pitkällä askeleella ja arkomatta Hönön perässä! Joko tiet olivat sateen takia sopivan pehmeät tai sitten kaviokulma oli tosiaan karvan liian pysty ja sai Muulin arkomaan kavioitaan.

Kipiteltiin naapuritallille tosi reippaasti vajaassa puolessa tunnissa ja odottelimme hetken pihalla, että aikamme tulisi. Ja sitten show time!

Tallinomistaja huuteli oman ratsunsa selästä ohjeita verkkaan, ravia ja laukkaa esteiden ympäri ja paljon käännöksiä, että Muuli on handulissa. Kävimme Muulin kanssa myös katselemassa kaikki esteet. Groomina ja kuvaajana toiminut Pasi laski estekorkeutta minulle ja Muulille sopivaksi, jännittävimmät esteet jätettiin ihan vain tallinomistajan  hypättäviksi.

Olin todella yllättynyt miten hyvin Muuli oli vieraassa paikassa kuulolla. Maneesissa se ei kytännyt mitään nurkkia, esteitä se vähän tuijotteli pää kenossa kun menimme niiden ohi. Muuli nosteli hyvin laukat ja laukkasi mukavan eteenpäinpyrkivästi. Kotikentällä varsinkin vasen kierros on laukassa välillä tosi haastavaa kun Muulilla ei tunnu olevan ollenkaan omaa moottoria.

Sitten aloiteltiin hyvin matalan lämmittelyesteen kanssa, ensin ravissa ja sitten laukassa. Se meni hyvin, mutta heti, kun lisättiin toinen este, tuli kielto, ja toinen ja varmaan vielä kolmaskin ennenkun tulin esteen ravissa ja jalat kiinni kyljissä.

Tässä Muuli otti varman päälle, pysyin kyydissä mutta leuan mottasin Muulin harjamartoon.

 

Muuli vaikuttaa nyt tämän vähäisen estekokemuksen perusteella sellaiselta, että esteet pitää ensin ylittää puomiluokkakorkeudella ja ravissa, niin sen jälkeen se tulee ne myös laukassa, mutta jos ensimmäisellä kerralla yritän päästä laukassa, Muuli kyllä tulee esteelle kivasti mutta viime hetkellä tuikkaakin sen ohi. Teinkin sitten siis niin, että tulin esteitä tosiaan ravissa ja käynnissä, estekorkeus kun oli sellainen, että esteet oli ihan mahdollista suorittaa käynnissä paikoiltaan hypäten. Ja kuten tiedätte, muulit ja aasit pystyvät ylittämään itsensä korkuisia esteitä paikoiltaan hyppäämällä!

Maneesissa oli siis ihan rata numeroituine esteineen, mutta en itse suorittanut tätä koko rataa, koska siinä oli myös vesimattoa, aaltoa ja syvää muuria. Jätettiin nämä suosiolla pois. Mutta kuuden hypyn pieni rata siitä sitten meille kehiteltiin.

Hieroin ja hieroin hyppyjä ja Muuli vaan tuikkaili ohi sarjalla ja muuallakin. Ohittaminen ei ole tietenkään mitenkään toivottavaa mutta aina ohituksen jälkeen Muuli eteni tosi hyvin omalla moottorilla laukassa. Annoin vain lisää pohjetta, kiersin maneesin ja tulin esteelle uudestaan.

Ja mikä oli erittäin positiivista oli se, että kun sain sen esteen yli yhden kerran niin se yleensä meni toisenkin kerran, ja kolmannen.

Jonkin verran Muuli otti sellaisia "varman päälle" hyppyjä ihan jumalattomalla ilmavaralla. Noissa minä sitten lensin perunasäkkimäisesti ilmaan (huom, en kertaakaan tempaissut suusta) ja hypyn jälkeen rysähdin holtittomasti takaisin satulaan. On oikeastaan ihme, etten ollut lähelläkään putoamista, vaikka noiden rysähdysten jälkeen Muuli tietenkin veti esteen jälkeen päätä alas ja yrittä vähän pomppia. Annoin sille vain pohjetta, koska kovassa vauhdissa Muuli ei pysty köyrypukittamaan niin isosti.

Tässä ohitettiin este smoothisti oikealta

Muuli teki pienet kevätjuhlaliikkeet esteen ohitettuaan. Tosin viimeaikaisen somekeskustelun takia haluan vielä täsmentää, että en koskaan ajattele Muulin tekevän mitään ns possuillakseen, vaan yleensä kevätjuhlaliikkeet johtuvat jännittämisestä kuten tälläkin reissulla. Muuli ei uskaltanut hypätä tai tuli esteelle huonoin askelin, tuikkasi esteen ohi ja karautti karkuun. Sehän on ratsastetulla hevosella jännityksen merkki. Mutta kun saatiin kokemusta ja mentiin rauhassa ravissa tai jopa paikoiltaan esteitä, Muuli alkoi suorittaa niitä koko ajan paremmin.

 

Kun radan esteet oli jotenkin räpiköity vähintään kerran oli aika siirtyä radan pariin. Menin laskuissa sekaisin siinä kohtaa kun Muuli suihki neljännen kerran sarjan toisen esteen vierestä. Jotenkin sitten siinä selvitettiin se rata täysin ala-arvoisesti ja otin sitten happea. Kävelin Muulin kanssa välikäyntejä pitkin ohjin ja hengiteltiin vain. Sitten otettiin uusi yritys ja menin "radan" paljon rauhallisemmin eli aloittelin ravissa ja laukkasin vain varmat esteet. Se menikin ihan putkeen ja oli ihan nättiä ja muuliystävällistä ratsastusta. Radan jälkeen ratsastin vielä täysiii eteen ja kehuin Muulia kovasti. Parkkeerasin sen selkäännousujakkaran luokse, jossa palkitsin sen tietenkin leivillä, loimitin taas heijastinratsastusloimeen ja pukeuduin itsekin. Oltiin valmiita etuajassa ja ratsastettiin taas reippaasti takaisin tallille.

Muuli sipsutteli taas tosi hienosti Hönön perässä. Hönö kävelee siis todella reippaasti ja yleensä joudunkin ravailemaan koko ajan kiinni, nyt Muuli oli vähän täpinöissään ja ravasi pikkuravia Hönön kannoilla pitkät pätkät.

Tämä oli muuten myös toinen kerta ikinä, kun olen enkkusatulan kanssa maastossa. Ensimmäisen kerran olin tämän vuoden keväällä kun tunnin jälkeen suuntasin hetkeksi maastoon kuvien oton ajaksi. Tulin silloin muuten myös nätisti kaaressa alas, kun Muuli ravissa spookkasi jotain, teki äkkistopin ja peruutti vielä pari askelta siinä kohtaa, kun meikäläinen oli jo kerimässä sen yli. Selkäpanssari oli toki päällä, joten tilanteesta ei jäänyt fyysisiä merkkejä kehooni.

Kotitallilla Muuli pääsi vielä piehtaroimaan kentälle ennen loimitusta, muuten se piehtaroisi tuliterän uuden loimensa kanssa kenttää märemmässä tarhassa ja sitähän en missään nimessä halua.

Muuli ylitti kyllä kaikki odotukset reissun aikana! Eihän tässä nyt sitten muuta kuin puomiluokkia katselemaan. Kipassa ei kuitenkaan ollut tälle syksylle puomi- tai ristikkoluokkia tälle syksylle siedettävän ajomatkan päässä, joten voi olla että debyyttimme esteillä menee ensi vuoden puolelle. Yhdet harjoituskisat olisivat Mäntsälässä aiemmin tässä kuussa, mutta se taas ei sopinut omaan kalenteriini. Eli jatkamme etsintöjä, kommenttiboksiin saa myös vinkata harjoituskisoista, jotka olisivat alle tunnin päässä Tuusulasta!