Samalla, kun ratsastajapiireissä vouhkataan 15% painorajasta, tulivat kolumbialaistutkijat siihen tulokseen, että 51% on ihan ok taakka vuoristomuuleile

Kuva: alainjacq235 , Pixabay

Tekstiä on jäsennelty selkeämmäksi ja joitain kohtia on täydennetty 27.9.2020 klo 18.30

Suomessa ja Euroopassa on viime vuosina tutkittu yhä enemmän harrastehevosten kuormankantokykyä, eli sitä, minkä painoinen ratsastaja on sopiva minkäkin kokoiselle ratsulle. Tutkimuksia on tehty eri kokoisilla otannoilla ja hieman eri tapaan muutamia ja niiden tulokset kertovat, että noin 15-17% on sopivan painoinen ratsastaja ratsulle. Tämän painoinen tai kevyempi ratsastaja ei saa hevosissa aikaan kipuilmeitä eivätkä ratsut ala liikkua epäpuhtaasti.

Aasien ja muulien kohdalla tilanne on hieman toinen. Aasien ns kipuilmetaulukko valmistui vasta ihan hiljattain, joten sen avulla ei ole luultavasti ehditty vielä havainnoida aaseja, mutta jonkin verran työkäytössä olevia työaaseja ja muuleja on tutkittu liittyen kokonaan tai osittain niiden kuormankantokykyyn. Näiden tulosten perusteella aasin ja muulin selkään voisi lastata huomattavasti enemmän taakkaa, kuin länsimaisten harrasteratsujen selkään.

Aasien kanto- tai vetokyky ei ole kiinnostanut tutkijoita siitäkään huolimatta, että maailmassa on 24 miljoonaa työaasia, joille 10 tunnin työpäivät raskaiden taakkojen alla ovat arkipäivää. Näiden aasien elinikä on keskimäärin 12-15 vuotta, kun "lemmikkiaasit" elävät helposti 30-vuotiaksi ja yli. Kuva: Carsten Thomsen, Pixabay

Kolimbian La Sallen yliopistosta valmistui 2019 tutkimus, jossa otettiin mitat 94 aikuisesta työtä tekevästä muulista. Muuleista mitattiin säkäkorkeus, rinnanympärys, rungon pituus ja niskan pituus ja lisäksi ne punnittiin. Tarkoitus oli määritellä mitat ihanteelliselle kuormamuulille, joka jaksaisi väsymättömästi kantaa taakkoja pitkin heikkokuntoisia vuoristopolkuja.

Tutkimuksen toivotaan olevan hyödyksi muulinajajille sekä muuleille. Tulosten perusteella muulikaupoilla voisi kiinnittää huomiota muulin rakenteeseen ja mittoihin, kun valitaan mahdollisimman vahvaa muulia sokeriruokologistiikkaan. Tutkimuksen mukaan lyhyt- mutta keveärunkoinen muuli on silakkamallia kestävämpi.

Muulilla on tärkeä osansa kolumbialaisessa maataloudessa. Pitkäkorvia käytetään erityisesti vuoristoalueilla, joista kuljetetaan esimerkiksi sokeriruokoa teiden varsille odottamaan jatkokuljetusta. Vuorille ei ole mitään asiaa moottoroiduilla ajoneuvoilla, vain muulit ovat tarpeeksi ketteriä kulkemaan kinttupolkuja pitkin. Kuormat ovat niin suuria, ettei niitä ole ihmisvoimin mahdollista kantaa. Onkin siis kaikkien etu, että muulit sopivat mahdollisimman hyvin tehtäväänsä ja pysyvät terveinä mahdollisimman pitkään.

Tutkijat mittailivat muuleja viiden eri kunnan alueella ja nämä kaikki muulit kuljettivat nimenomaan sokeriruokosäkkejä selässään Kolumbian andeilla. Näillä alueilla lämpörila vaihtelee 18 ja 24 plusasteen välillä ja muulit työskentelevät 700-2000 metriä merenpinnan yläpuolella. Tutkitut 94 muulia olivat kaikki yli 5-vuotiaita, eli kasvunsa lopettaneita, työtä tekeviä pitkäkorvia. Näistä 39 oli oreja tai ruunia ja 55 oli tammoja. Tutkimuksesta ei käynyt ilmi, tarkoitettiinko urospuolisella muulilla sekä oreja että ruunia vai pelkästään oreja tai ruunia.

Muuleista otettiin siis painon lisäksi neljä eri mittaa senttimetreissä. Kun näitä mittoja suhteutettiin toisiinsa, saatiin aikaan kolme eri indexiä, joista jokainen kuvaa eri asiaa.

 

Body index kuvaa muulin rungon sopusuhtaisuutta, jossa dihteutettiin muulin rungon pituus sen ympärysmittaan. Jos luku oli alle 86, oli muuli lyhytrunkoinen ja tukeva, eli sillä oli syvä runko. Jos luku oli 86-88, oli muuli sopusuhtainen ja jos luku oli yli 88, oli muuli pitkä- ja kapearunkoinen, eli mallia silakka.

Proportionality index taas kertoo rungon pituuden ja säkokorkeuden suhteesta. Tällä luvulla eläimet jaoteltiin pitkiin, normaaleihin ja korkeisiin. Jos luku oli alle 99, oli eläin pidempi, kuin mitä se oli korkea. Jos luku oli 99-101, oli se sopusuhtainen eli rungon pituus oli suunnilleen sama, kuin muulin säkokorkeus. Ja jos luku oli yli 101, oli muuli korkeampi kuin mitä se oli pitkä.

Load carriage index lienee kuitenkin mielenkiintoisin ja syy, miksi kiro. Sillä tarkoitetaan siis kuormankantokykyä ja sille kerrottiin myös suora laskukaava:

(rungonympärys cm x rungonympärys cm) / säkäkorkeus cm x 0,95 = kuormankantokyky kg

Laskin tällä laskukaavalla oman muulini kuormankantokyvyn. Muulin rinnanympärys on 180 cm ja säkäkorkeys 143 cm.

(180 x 180) / 143 x 0,95 = 215 kg

Ei hyvää päivää, jos Muulin lähettäisi kolumbialaiselle sokeriruokotilalle, se saisi selkäänsä 215 kg edestä tuotetta! No, se on valitettavasti arkipäivää suurimmalle osalle maailman muuleista.

Tutkijat eivät havainneet eroja mittasuhteissa muulin sukupuolten välillä. Ainoa ero oli se, että tammat olivat keksimäärin hieman pienempiä kaikin puolin. Tutkituista muuleista tammojen paino oli keskimäärin 275 kg ja orien 299 kg. Kuormankantokyvyksi tammoille laskettiin keskimäärin 160 kg ja oreille 164 kg. Kuormat muulien selässä olivat jo tutkimusta enennkin olleet suunnilleen 160 kiloa. Muulinajajat kertoivat, että muulit työskentelevät kuukaudessa 2-3 viikkoa työpäivän ollessa 8-9 tunnin pituinen. Kuukaudessa oli aina 1-2 viikon lepojakso, jolloin muulit eivät työskennelleet. Lepojaksot riippuivat sokeriruo'on tuotannosta.

Tutkijat huomasivat muulien mittoja analysoidessaan, että muulit tuppaavat olemaan aika pitkärunkoisia, mikä heikentää niiden taakankantokykyä. Tutkijaryhmä suositteleekin, että jatkossa muulikasvatuksessa suosittaisiin lyhytrunkoisempia hevostammoja. Lisäksi rungon ympäryksen olisi hyvä olla nykyistä suurempi, tähänkin voidaan vaikuttaa jalostusvalinnoilla.

Alla olevalla videolla näkyy kolumbialaisia kuormamuuleja tositoimissa. Muuleilla näyttää olevan kuormasatuloissaan juureksia. 

 

Vaikka muulit ja aasit kuormattaisiin ihan överikuormien alle, ne silti kipittävät aika karuissakin maastoissa pitkät matkat ilman taluttajaa kuin tietäen, mihin pitää mennä. Kuva: Simon Matzinger , Pixabay

 

Kuten tekstin alussa totesin jo, ratsastuspiireissä hevosten kuormankantokykyä on viime vuosina jonkin verran tutkittu ja turvallinen raja lienee noin 15%. Kolumbialaistutkimuksessa muulien kuormankantokykyä ei laskettu ihan näin suoraviivaisesti, mutta voidaan varmasti olettaa että syvärunkoisempi muuli on myös raskaampi kuin sirompi, jolloin muulin omaa elopainoakin voisi käyttää mittana. Ongelma lienee se kuitenkin se, ettei muulien painon mittaaminen ole kovin helppoa, jolloin painoraja on paljon helpompi määritellä muulin säkäkorkeuden ja ryngonympäryksen perusteella.

Tutustuin pariin tutkimukseen, jossa hevoset olivat kantaneet nimenomaan tavarakuormaa.

Japanilaistutkimuksessa testattiin 12 alkuperäisrotuista hevosta, jotka laitettiin liikkumaan eri painoisten taakkojen kanssa. Kevyin taakka oli 80 kiloa ja tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että on ihan ok kuormata niiden selkään 100 kiloa, joka on 29% näiden hevosten keskimääräisestä elinpainosta. Tutkimuksesta oli vapaasti saatavilla vain tiivistelmä. Toinen suunnilleen samoihin tuloksiin päätynyt tutkimus julkaistiin 2008, jossa tutkittiin 8 hevosen elintoimintoja, kun niiden selässä oli taakkaa 15, 20, 25 ja 30% niiden elopainosta. Kun taakkaa oli 25% tai enemmän, huomattiin selkeitä muutoksia eläinten sydämen sykkeessä ja lihaksistossa.

Suomeksi voi lukea hevosten kantokyvystä lisää esimerkiksi MW Hevospalveluiden blogissa.Linkin takaa löytyy kolmas osa hänen juttusarjaansa, mutta kannattaa lukea myös muut kirjoitukset aiheeseen liittyen.

Muulien ja aasien kohdalla eläinten havainnointiin perustuvia tutkimuksia ei siis ole ainakaan tähän mennessä julkaistu vielä yhtään. Kun ottaa huomioon sen, että aasit ja muulit ilmoittavat kivustaan hieman eri tavalla kuin hevoset, ei aaseja voikaan havainnoida samaan tapaan, kuin hevosia.

Muuli-ihmiset ympäri maapallon sanovat, että muulien lihasrakenne on uniikki hevosiin verrattuna. Tämän perusteella muulien sanotaan pystyvän kantamaan enemmän taakkaa, kuin mitä vastaavan kokoinen hevonen kantaisi. Erään brasilialaistutkimuksen kohteena olivat paikalliset mangalarnahevoset ja näiden muulijälkeläiset. Otos oli 11 hevostammaa ja 10 näiden muulivarsaa ja eläimistä otettiin näytteitä niiden lihaksista. Tulokset kertoivat, että muulien lihaskuidut kestävät pitkäaikaista rasitusta paremmin ja se näkyy erityisesti pitkäkestoisessa kestävyydessä. Muulin voisi siis sanoa olevan sitkeä. Tutkimuksesta oli julkisesti saatavilla vain tiivistelmä.

Jonkinlaisiin samankaltaisiin tuloksiin on tullut myös 1989 julkaistu tutkimus, jossa seurattiin haflingereiden ja muulien suorituskyvyn kasvamista 20 viikon boot campin aikana. Eläimistä otettiin verinäytteitä ja niiden perusteella suorituskyky kasvoi. Tiivistelmän lopussa mainitaan, että muulien ja hevosten välillä  oli eroa niiden suorituskyvyssä, mutta mitä eroa, se ei ilmene tiivistelmästä.

En siis löytänyt mitään muuta todistetta sille, että muulit ja aasit olisivat hevosia kestävämpiä enkä löytänyt tämän kolumbialaistutkimuksen lisäksi mitään muuta tutkimusta, jossa olisi tässä laajuudessa pohdittu pitkäkorvien kuormankantokykyä.

Kysyinkin siis maailman johtavalta aasitiedonlähteeltä eli Donkey Sanctuaryn tutkimustiimiltä, että millaista tietoa aasien kuormankantokyvystä on olemassa ja sain kattavan listauksen eri lähteistä, tosin edelleen, yksikään lähde ei perustu tutkimukseen vaan ennemminkin kokemuksen tuomaan tietoon. Toisaalta, ei asiaa varmaan voida tutkia ennen, kun nykytilanne on kirjattu ylös.

Sain kuitenkin listan muutamasta julkaisusta, joissa asiaa oli sivuttu. Julkaisuista yksikään ei keskittynyt nimenomaan aasin kuormankantokykyyn, vaan asiasta oli mainittu muun tekstin ohessa.

Monessakin eri lähteessä on pidetty rajana kolmasosaa, eli aasi pystyisi ns mukavasti kantamaan selässään kolmasosan painostaan, eli keskivertoaasille tämä tarkoittaisi noin 50-70 kg taakkaa. Erään 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan ei ole mitään dramaattisia todisteita siitä, että raskaiden taakkojen kantaminen olisi haitallista esimerkiksi aasin luustolle. Toisessa julkaisussa huomattiin, että kun aasi kantoi noin 33% taakkaa selässään, se kulutti vähemmän energiaa kuin aasi, joka oli kyntöhommissa vajaat 3 tuntia tai sellainen aasi, joka veti kärryä 15 kilometriä. Toki lukemat riippuvat myös aasin fyysisestä kunnosta ja vedettävän taakan raskaudesta, eli ihan suoria johtopäätöksiä näistä ei voida vetää. Lisäksi julkaisussa mainittiin, että esimerkiksi Meksikossa on ihan normaalia, että aasit kantavat 60-80 kg painoista taakkaa 3-4 tuntia putkeen, kun kuljetetaan myytäviä tavaroita torille.

Useassa maassa aasi on nimenomaan naisten työjuhta ja "työkaveri".

Mitä itse jäin miettimään muulien kuormankantokykyyn liittyen on se, ettei muuleja voi jalostaa hevosten ja aasien tapaan. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että muulien kasvatuksessa käytetyt hevoset ja aasit ovat vain siitoseläimiä ja viettävät muun aikansa oloneuvoksina. Ja jos huomataan, että muuli on viisivuotiaana aivan uskomattoman hyvä kuormaeläin, ei samaa yhdistelmää välttämättä ehditä uusia ollenkaan tai ainakaan montaa kertaa. Muuli tehdään siis aina uudestaan. Luonnonvalinta tavallaan vaikuttaa muulien kasvatukseen siinä mielessä, että heikot muulit sairastuvat eikä niitä käytetä työntekoon, mutta en osaa sanoa jätetäänkö siinä tapauksessa kyseisen muulin isä ja emä pois jalostuksesta vai ovatko vanhemmat edes tiedossa siinä vaiheessa, kun muuli on myyty huutokaupasta uuteen kotiin.

Vaikka tutkimuksia ei tämän lisäksi ole aasien ja muulien kuormankantokyvystä tehty, ovat eri viranomaiset asettaneet ehtoja ja ilmoittaneet suosituksia hevoseläinten enimmäiskuormasta.

Esimerkiksi Englannissa suositut "ranta-aasit" ovat tarjonneet lapsille talutusratsastusta vuosikymmenten ajan. Ranta-aaseja löytyy monelta Englannin rannalta ja talutusratsastukseen pääsee parilla punnalla. Alle olevassa kuvassa ollaan Blackpoolissa, jonka rannoilla työskentelee noin 80 aasia per kausi. Aaseja saa käyttää 10-13.00 ja 14-19.00, välissä on tunnin tauko,jolloin aasien satulavyöt löysätään ja aasit saavat vettä ja heinää. Perjantaisin aaseilla on kokonaan vpaaapäivä. "tukevasti tiineitä" tai hiljattain varsoneita tammoja ei saa toiminnassa käyttää ja aasien alaikäraja on 4 vuotta. Aaseilla saavat ratsastaa vain alle 16-vuotiaat ja alle 50 kg painavat ratsastajat. Talutusratsastus on siis suunnattu pelkästään lapsille. Blackpoolin ranta-aasien hyvinvoinnista uutisoi mm The Gazzette.

Erityisesti Blackpoolin rannalla ranta-aasit ovat toivottuja vieraita. © Copyright Lewis Clarke: Creative Commons Licence

Kreikassa on myös viime vuosina yritetty parantaa aasien ja muulien työoloja esimerkiksi Santorinilla. Santorinilla matka kylän huipulle taittuu näppärästi muulien selässä, mutta vasta pari vuotta sitten ratsastajien painorajoista kohistiin sen verran, että 100 kg enimmäispaino tuli voimaan. Pitkäkorvien oloja on pyritty parantamaan muutenkin ja Kreikan maatalousministeriö on tehnyt ohjeistuksen, joka ottaa kantaa mm eläinten tunnistusmerkitsemisestä, hoitamisesta sairauksien ja vammojen takia, lepotauoista, varjopaikoista ja ruuasta ja juomasta. Aasien väkivaltainen kohtelu ei myöskään ole enää ok. No, tätä noudatetaan ilmeisesti miten noudatetaan, ainakin Petan mukaan.

Alla on MySantorinin mainosvideo muuliratsastuksesta.

Kolmantena esimerkkinä on Petran historiallinen kaupunki Jordaniassa on suosittu matkustuskohde, jossa The Brooke on tehnyt työtä eläinten ja samalla koko Petran eteen jo vuodesta 1988. Petran hevosyrittäjille on tarjottu liikkuvan klinikan palveluita ja parannettu mm eläinten vesipisteitä ja tuomalla esille parempia varustevaihtoehtoja ja tavan lopettaa eläimet eläinystävällisesti.

Kampanjan tarkoituksena on ollut tuoda myös turistien tietoon eläinten kohtelua. Jos turistit osaisivat valita palveluntarjoajien joukosta eläimet, jotka ovat terveen oloisia ilman hiertäviä haavoja eivätkä suostu kyytiin, jos kuorma on eläimelle liian suuri, toisi se rotia myös palveluntarjontaan. Kuormasta neuvotaan, että yksi henkilö per pyörä, eli kaksipyöräisiin kärryihin saa mennä vain kaksi henkilöä ja nelipyöräisiin neljä

Aaseja Petrassa