Ötökkäkarkoitin kesän 2020 mallilla!

Olen pari kertaa julkaissut blogissani suurta suosiota saaneen ötökkämyrkkyohjeen. Käytin itse tehtyä myrkkyä vielä viime kesänäkin, mutta myös Repeliä ja totesin että kummankin teho on joko yhtä hyvä tai yhtä huono. Muut hyönteiset saavat syödä Muulia ihan vapaasti, mutta paarmat saavat aikaan aika isojakin kraatereita ja ainakaan kumpikaan näistä myrkyistä ei niihin perkeleisiin auttanut.

Kesällä 2020 oli siis aika siirtyä nextille levelille.

Hankin hyönteisloimen.

Loimia katselin sillä silmällä jo talvesta lähtien. Halusin tietenkin hyvän ja laadukkaan. Kevyet seepraloimet näyttävät olevan suosittuja, mutta en ollut varma niiden kestävyydestä esimerkiksi piehtaroidessa. Halusinkin löytää ennemmin ihottumaloimeksikin tarkoitetun pussukan, eli sellaisen snuggy Hoodsin tyyppisen ratkaisun. Uutena ne kuitenkin maksavat aika paljon eikä minun kannattaisi käyttää rahaa varsinaiseen ihottumaloimeen niin paljon, kun Muulilla ei kesäihottumaa ole.

Bongasin sitten kaverini Tiitun myymän loimen instakirppikseltä! Hän siis julkaisi kirppistavaroita instan stooreihin, josta loimen bongasin. Loimi oli juuri Muulin kokoa ja oli edullinen, koska vaati pientä ompelutyötä. Ompeluhan minulta onnistuu ja olin muutenkin valmistautunut ompelemaan lointa Muulille sopivammaksi. Tämäkin on yksi syy, miksen halunnut ostaa loimea uutena. On paljon mukavampaa ommella uusiksi käytettyä ja edullista loimea kuin uutta ja tuliterää. Jos ostan uuden, haluan tietenkin, että se sopii täydellisesti, mutta sellaisia loimia ei muuleille markkinoilla ole.

Tiitun kanssa nähtiin nyt vasta kesäkuussa, joka oli ihan kreivin aikaan koska ehdin juuri hyvin sovittaa loimen Muulille, merkata muutokset, pestä loimen ja ommella korjaukset ja pääsin vielä testaamaankin ennen viime viikon kesälomareissua Ahvenanmaalle.

Tämä siksi, että jos paarmainvaasio iskee, voi tallinomistaja pukea Muulille loimen päälle. Pari päivää pidin loimea Muulin päällä jo ennen reissua vain huomatakseni, että se hiertää rinnasta alaresorin kohdalta karvat pois kummaltakin puolelta. Se saattoi olla oma mokani, sillä samalla, kun meillä oli loimen kanssa treffit Singerin kanssa, saatoin tulla siihen tulokseen, että mahakappaleen pikalukitus on turha ja ompelin sen suoran loimeen, jolloin etujalkojen väliin jäävä kaistale lyheni jonkin verran. Toisaalta Muulin päällä loimi näytti olevan ihan ok, mutta rintaosa jäi nyt kyllä kinnaamaan. No näillä mennään, onneksi paarmoja on vain kerran vuodessa.

Loimi ennen ompelukoneta. Muuten ok, mutta mahaläpän kiinnitys oli kokonaan irronnut ja mahakappale oli muutenkin kokoa tiine suomenhevostamma.

Olin ostanut Muulille hyönteisloimen jo neljä vuotta sitten, mutta se osoittautui turhan nakiksi eikä ollut päällä kuin pari kertaa. Nyttemmin olen myynyt sen jo eteenpäin. Muuli suhtautui loimen pukemiseen varsin sopuisasti. Näiden loimien pukeminen voi joillekin hevosille olla haastavaa, koska pää pitää pujottaa loimen läpi eikä kaulakappale ole mitenkään erityisen suuri.

Kuvasin loimihommasta myös videon, siinä näkyy myös pukeminen. Muuli peruuttaa kyllä aluksi muutaman askeleen, minusta se siinä hieman jännitti tuulessa heiluvaa loimea, mutta saattoi jännittää jotain muutakin esimerkiksi juuri sitä pukemistilannetta.