Autolla ja autolautoilla Ahvenanmaalle ja takaisin

Muuliprojekti hyppää nyt hetkeksi ulos mukavuusalueeltaan ja kertoo, miten toteutimme miesystäväni kanssa matkan autolla Ahvenanmaalle käyttämällä myös pienempiä autolauttoja. Lähdimme siis matkaan Kustavista ja palasimme Maarianhaminasta Turkuun Viking Gracella. Kuulosti helpolta, mutta kaltaiseni maakrapu joutui kyllä tekemään hetken aikaa googlaustöitä, jotta reissu onnistui. Aloitetaan.

Ajoimme aamulla Vantaalta Kustaviin, joka ei muuten ole sitten ihan Turun lähellä, vaikka niin voisi kuvitella. Kustavissa on ilmainen hyvin lyhyt lossimatka seuraavalle saarelle, jonka läpi pitää ajaa n 6 km matka päästäkseen Vuosnaisten satamaan. Ja siitä matka oikeasti vasta alkoi.

Alla kuva Vuosnaisten satama-alueesta.

Vuosnaisten satamassa söimme lounaan Spaunassa samalla, kun katselimme ravintolan terassilta että milloin meidän lauttamme saapuukaan. Näitä lauttoja ei mene mitenkään nonstoppina, vaan niillä on aikataulut ja auton paikka kannattaa varata etukäteen Ålandstrafikenin sivuilta. Minä varasin samalla kertaa kaikki lauttamatkat. Kaikkia varauksia voi muuttaa vielä 24h ennen lähtöä, itsekin mokasin ja otin yhden lautan ihan väärälle päivälle, mutta sain sen heti kätevästi muutettua varaukseen ja sain pian sähköpostiini uuden matkalipun. Kun järjestelmään tallentaa auton rekisterinumeroa, niin siihen ei sitten tule viivaa ollenkaan vaan kaikki yhteen pötköön.

Tässä on nyt sellainen hauska juttu sitten, että jos ei yhtenä päivänä kulje koko matkaa Vuosnaisten satamasta Ahvenanmaan pääsaarelle, eivät lautat maksa juuri mitään. Online-varaus antaa automaattisesti alehinnan (meillä siis toinen lauttamatka oli 0e järjestelmän kautta) ja samalla voi varata myös pienemmät lossit, jotka eivät siis maksa mitään mutta niihin on hyvä varata autolle paikka, jotta ne myös ajetaan. Aikatauluissa on siis lähtöjä, joita ei ajeta kuin tilauksesta.

Koska me yövyimme matkan varrella Jurmon saarella, maksoivat lippumme välillä Vuosnaisten satama- pääsaari 19,20 euroa.

Lauttamatka Vuosnaisten satamasta Åvan satamaan kesti reilun tunnin (lautta M/S Viggen) ja heti satamassa ajoimme Jurmoon menevään lossiin M/S Doppingeen. Se oli siis ilmainen, mutta olin varannut kuitenkin paikan jo etukäteen. Doppingen taittoi matkaa sellaisen 10 minuuttia.

Työkaverini kehui minulle Jurmon saarta, he olivat viihtyneet siellä perheensä kanssa pitkiäkin aikoja, joten olihan se nähtävä. Emme ole telttailijahenkisiä ihmisiä, joten majoitus oli varattava. Majoitusta heti Jurmon satamassa tarjosi Jurmon retkeilymaja, joka on ihana pieni vanhaan kyläkouluun perustettu hostelli. Hinta oli 30e/yö/hlö plus liinavaatevuokra, jos ei ottanut omiaan mukaan. Omat jäljet piti siivota ja rakennuksessa oli hyvä keittiö ja iso olohuone - oleskelutila. Telkkaria en nähnyt enkä kaivannut.

Jurmon satama-alue oli pieni ja soma ja siinä oli myös pieni ravintola ja kauppa, josta sai tärkeimpiä elintarvikkeita ja muuta tärkeää. Päivälliseksi söimme burgerit. Tämä oli muuten viihtyisin satama sitten Vuosnaisten meriaseman. Olin myöhemmin matkalla aika yllättynyt siitä, että muissa reittimme satamissa ei ollut mitään palveluita, pelkästään hieman bussipysäkkiä suurempi odotustila vessoineen.

Majoitus Jurmossa tapahtui kerrossängyissä ja etukäteen tietenkin vähän jännitin jos vierasmaja on kovin suosittu ja emme olisi yksin huoneessamme, mutta paikan päällä saimme kuulla että olimme ainoat vieraat eikä eri seurueita muutenkaan laitettaisi samaan huoneeseen, huh!

Alla on kuvia Jurmosta. Kuvat on otettu näköalatornista ja luontopolun varrelta. Muuten, jos googlaat Jurmoa, niin niitä on sitten kaksi. Toinen Jurmo on kallioinen pieni saari 80 km etelään "meidän" Jurmosta, joka kuuluu Paraisiin ja tämä meidän Jurmomme on osa Brändön kuntaa. Itsellänikin nämä menivät hieman sekaisin, kummassakin kun laiduntaa ylämaankarjaa.

Illalla kävimme tutustumassa saaren n 5 km pituiseen luontopolkuun ja näköalatorniin. Luontopolku oli kiva ja punkkivapaa (punkkeja pelkäsimme etukäteen, turhaan). Vain hieman eksyimme reitiltä, kun kuvittelimme seuraavamme merkkejä ja sitten ne loppuivatkin. No tulipahan nähtyä kaunista kalliorantaa.

En itse ole mitenkään liitoksissa saaristoon tai rannikkoon, joten sisämaan kasvatille jo meren ja kallioiden näkeminen oli upea juttu! Kelit olivat lomamme aikaan 6/5, eli lämpöä oli reilut 25 astetta joka päivä ja aurinko paistoi. Tuuli oli iltaisin juuri sopiva, ettei ulkona ollut tuskaisen kuuma.

Aamupalaa sai ostaa saaren putiikista ja heräilimme siinä sitten omaan tahtiimme, otin vielä kuvia ja hengailin satamassa. Yhden maissa taas M/S Doppingeen ja palasimme Åvan satamaan, johon eilen tulimmekin.

Olin aikatauluttanut meille peräti kaksi tuntia aikaa ajaa Torsholman satamaan, kun suoraan ajaen matka on n 30 minuuttia. Olin lukenut että juuri tämä tienpätkä tällä reitillä on erityisen kaunis ja niin se olikin! Ajoimme monen saaren läpi, ja näimme merta melkein koko ajan. Lämpötila oli +29 ja autossa pystyi pitämään kattoa auki. Ehkä paras kesälomapäiväni ikinä!

Tarkoitus oli pysähtyä Trixiesissä pitsoilla, koska olin lukenut niiden olevan erityisen hyviä, mutta kun saavuimme paikalle, oli paikka menossa juuri kahdelta kiinni, joten pitsat jäivät saamatta. Ajoimme sitten suoraan satamaan, jossa totesimme, ettei siellä ole mitään palveluita. Koska aikaa oli, ajoimme sitten hieman takaisin ja kävimme pienessä ruokakaupassa ostamassa välipalaa ja jäätelöt ennen lautan M/S Alfågelnin saapumista.

Tämä lauttamatka kestikin sitten pidempään, 2,5 tuntia. Söimme hyvin myöhäisen mutta erittäin hyvän lohilounaan lautan kahvilassa, otimme aurinkoa ja katsoimme tabletilta elokuvaa. Kunnon turremeininki siis.

Perillä Hummelvikissä olimme vähän ennen kuutta ja matkalla pysähdyimme nopeasti Kastelholman linnan luona ja otimme siitä kuvia ulkopuolelta, linna oli siis jo siltä päivältä vierailijoilta suljettu.

Olin varannut meille huoneen Hotelli Cikadasta, joka sijaitsee Maarianhaminan Länsisataman läheisyydessä. Aivan vieressä sijaitsevat myös merimuseo ja museolaiva Pommern. Maarianhaminan keskustaan oli kävelymatkaa viitisen minuuttia.  Jännä juttu oli se, että kun katselin majoituksia etukäteen oli hotellihuone 237 euroa kolmelta yötä, kun taas leirintäaluemökki olisi ollut 300 euroa. Leirintämökkiin ei kuulunut tietenkään aamupala ja suihkut sun muut olivat  yhteiskäytössä, joten se tippui laskuista hyvin nopeasti. Jotenkin vain luulin, että ne olisivat  yleensä halvimpia majapaikkoja mutta ehkä korona oli pakottanut hotellit laskemaan hintojaan.

Cikadan iso plussa oli lämmitetty uima-allas, mutta hotellin ravintolaa en kyllä voi suositella. Ensimmäisenä iltana emme jaksaneet tutustua muuhun ravintolatarjontaan, joten tilasimme snitselit. Kumpikin oli käristetty osittain mustiksi. Aamupalatarjoilukin oli noh, hyvin keskinkertainen, mutta siihen vaikuttivat luultavasti myös koronarajoitukset. Viimeisenä aamuna kävimme keskustan kävelykadulla bageleilla.

Pääsaarella meillä oli hyvin löysä ohjelma. Yhtenä päivänä kävimme Getan vuorella ja kävelimme siellä 5 km luontopolun. Eksyimme myös siellä sen verran reitiltä, että jouduin lataamaan puhelimeeni kompassisovelluksen ja navigoimaan sen ja saamamme maastokartan avulla reitille takaisin. Päivä oli tajuttoman kuuma eikä meillä ollut kovin paljon edes juotavaa mukana, mutta selvisimme maastosta voittajina. Palkitsin itseni Getan vuoren päällä olevan kahvilan ahvenanmaan pannukakulla.

Kävimme myös Eckerössä katselemassa kalastajamökkejä ja istuimme hetken ihan älyttömän viihtyisän ravintolan terassilla. Taffelin tehtaanmyymälästä ostimme tuliaisiksi tietenkin sipsikassin, koska miksei, mutta kun tavaraa oli niin paljon autossa, emme enää voineet loppureissusta ajaa katto auki. Toisaalta, kun lämpötila ei yölläkään laskenut alle 20, oli ihan ok matkustaa ilmastoidussa autossa.

Alla on kuvia Getalta.

Emme ole varsinaisia ruokamatkailijoita, mutta Eckeröstä palatessamme kävimme vähän extempore Smakbyssä syömässä. Sattumoisin juuri reissumme aikana oli meneillään Ahvenanmaan ravintolaviikot ja otimme Smakbyn suositusmenun. Ruoka oli erinomaista, maisema oli hieno (Kastelholman linna), mutta terassilla ei ollut juurikaan varjopaikkoja. Kun olimme tunnin (!!) odottaneet pääruokiamme, oli olo aika tuskainen. Senkin jälkeen, kun viimein avasin suuni ja kysyin ruokiemme perään, saimme odotella hyvän tovin.

Maarianhaminan kaupungissa pyörimme myös ihan vain kaupungissa, kävelykadulla, rannalla, molempien puolien satamakaduilla.

Kolmen yön jälkeen oli aika suunnata kotiin ja kotimatkalle valitsin Viking Gracen. Tähän liittyi mielenkiintoinen hinnoittelu, kun normaalihinta autolle ja kahdelle ihmiselle oli 40 euroa, oli hinta vain 34 euroa, kun otti myös kahden hengen pienen hytin. Ajattelin, että laivayhtiö toivoo ihmisten pysyvän hyteissään matkan ajan. No, me emme nyt ihan koko matkaa tietenkään viettäneet hytissä mutta olihan se tosi jeppis.

Olin kerran ollut kyseisellä aluksella risteilyllä ja tiesin sen olevan aika hieno ja mukava. No, korona oli kuitenkin pakottanut laivan sulkemaan kaikki paitsi kaksi ravintolaa ja baareista taisi olla auki vain kansibaari. Emme kuitenkaan istuneet terassilla vaan söimme ainoassa auki olevassa soittoruokalassa kolmen ruokalajin menyyn ja oli muuten parhaita ruokia ikinä elämässäni! Laivan spa osasto kiinnosti minua, mutta sekin oli suljettu ja laivassa oli tottapuhuen aika aavemainen tunnelma, kun matkustajia oli niin vähän.

Jos olet nähnyt esim Viaplayllä näkyvän ruotsalaisen tulevaisuuteen sijoittuvan scifielokuvan Aniaran, niin vähän sellainen lopun alun fiilis siellä tyhjillä käytävillä oli. Jos muuten et ole nähnyt tuota elokuvaa, niin se kannattaa sadepäivänä katsoa. Se jätti ainakin minulle aika tyhjän olon, eli mikään koko perheen piristysruiske se ei missään tapauksessa ole. Tästä pääset lukemaan yhden arvostelun elokuvasta.

Kävimme hieman ostoksilla laivan myymälässä ja sitten tulimmekin jo Turkuun. Matka meni kyllä todella nopeasti ja mukavasti.

Kaikkiaan meiltä meni yhteensä rahaa tankkauksineen, laivamatkoineen, majoituksineen ja ruokineen n 900 euroa 4 yön reissuun. Tästä ns pakolliset menot (laivat, majoitukset) olivat yhteensä 350 euroa.

Alla olevassa kuvakaappauksessa on keltaisella merkattu kaikki lauttamatkat. Autolla ajamista oli siis hyvin vähän, toki ajoimme Vantaalta ensin Kustaviin ja kotimatkalla Turusta Vantaalle.

Suosittelen tätä pientä irtiottoa lämpimästi! Oma auto on todella kätevä, mutta monihan tekee retken tai osan siitä pyörillä. Pyöräilijöitä olikin paljon liikkeellä ja niitä oli useita jokaisella käyttämällämme lautalla. Me emme ole todellakaan niin urheiluhenkisiä, eli polkupyöräloma ei tullut kysymykseenkään, mutta Maarianhaminassa olisimme mielellämme fillaroineet jos hotellimme olisi vuokrannut polkupyöriä. Monella hotellilla niitä olikin, mutta ei Cikadassa tai sitten ne kaikki olivat koko ajan jo vuokralla.

Maarianhaminasta olisi voinut tulla risteilyaluksella päivälähdöllä myös Helsinkiin, mutta ne olivat matkaa varatessani jonkin verran kalliimpia ja Viking Grace kiinnosti aluksena.