Miljoonakahvien paikka! Muuliprojektissa ylitettiin juuri miljoonan katselukerran maaginen raja!

Muistatteko näitä bannereita? Nykyisen kuvan on ottanut taitava Jessica Ruponen, joka teki Muuliprojektille myös upean ulkoasun! Ulkoasu muuttui sen jälkeen vasta siirryttyäni Starboxin portaaliin ja sen jälkeen palatessani Bloggeriin, kun tilasin ulkoasun Graphics LF:ltä. Ja se ulkoasu on blogissa näkyvillä tälläkin hetkellä.

Oho, en viisi vuotta sitten blogia tullut edes ajatelleeksi, että miltsin klikkirajan voisin ikinä ylittää, mutta tässä sitä ny tollaan, itseasiassa jo 1 679 klikkiä miljoonan yli! Miltsin raja ylittyi siis pari päivää sitten ja olen laskenut tähän mukaan sekä Bloggerin klikit että Starboxin klikit. Starbox oli nyt jo edesmennyt blogiportaali, jossa sain kunnian olla mukana reilun vuoden verran. Tuona aikana myös tienasin ihan vain blogin kirjoittamisella, joten muistelen aikaa lämmöllä.

Koronan takia en voi järjestää oikeita miljoonakahveja (eikä minulla tottapuhuen olisi tilaa sellaisia järjestääkään enkä kyllä edes juo kahvia, vaan kaakaota kylmänä), joten jokainen joutuu nyt ottamaan kahvia ihan vain siitä lähimmästä kahvinkeittimestä ja kohottamaan maljan yhdelle Suomen suosituimmasta hevosblogista, koska sellainen tämä kieltämättä on! Miettikäähän, joku MUULIBLOGI Suomen hevosblogien TOP kympissä!

Ihan Jillan miljoonakahvifiiliksiin ei nyt päästy, mutta ehkä kahden miltsin kohdalla sitten!

Blogin klikkimäärät ovat kovasti laskeneet huippukuukausista, mutta huomaan tavoittavani yhä enemmän ja enemmän seuraajia muilla kanavilla. Blogi ei kuitenkaan jää unholaan, tykkään kirjoittaa pitkiä tekstejä ja kirjoitan ne mieluiten tietokoneella, joten kokonaan "instabloggaajaksi" en voi mitenkään ryhtyä. Jännä nähdä, onko tämä blogi olemassa vielä viiden vuoden päästä. Aikuistumistahan on jo tapahtunut ja vaikka nyt olen sitä mieltä, että tämä ei ole todellakaan asiantuntijablogi, olen saattanut paketoida omaa osaamistani hienommaksi paketiksi ja tituleerata itseäni jonkin sortin aasiasiantuntijaksi.

Alla on muutamia huippuhetkiä blogin aikakaudelta.

Haastattelu Jalustin.netissä ihan blogiurani alkuvaiheella, eli toukokuussa 2016. Muulista kertova blogi oli jo saanut näkyvyyttä eräällä ruskealla foorumilla ja myös muutama hevosbloggaaja oli sen noteerannut. Hevosblogiportaali Jalustin teki minusta haastattelun. Se tuntui tosi kivalta, olin parin kuukauden ajan miettinyt kovasti, että sovinko hevosbloggaajien joukkoon, vaikka blogissa ei hevosta olekaan.

Playsson.netin portaaliin siirtyminen oli luonteva seuraava askel bloggaajan urallani ja siihen siirryin myöskin toukokuussa 2016. Muuliprojekti oli siellä niin somasti muiden hevosblogien kanssa rinnakkain. Tuohon aikaan aktiivisia hevosblogeja oli vieäl enemmän ja portaalejakin oli Jalustimen ja Playssonin lisäksi Hippola.

Heppasomettajien porukkaa Somegaalan 2020 jälkimainingeissa. Playsson.neti järjesti Meet&Greet-tapaamisen, jonka aikana otettiin meistä somettajista ryhmäkuva. Kuvan otti Mikko Kauttu.

Mietin kuitenkin kuumeisesti, että miten mä tällä blogihommalla voisin tienata ja onnellisten sattumusten ja oikeiden kontaktien kautta Muuliprojekti vaihtoi taas portaalia, Starboxiin toukokuussa 2017. Muuliprojekti oli joka kuukausi klikkimäärissä mitattuna TOP5-blogeissa ja joka kuukausi sain myös palkkioni, eli klikkejä oli riittävän paljon. Lopulta kuitenkin uusittu sopimus bloggaajan ja portaalin väliläl ei enää ollut minulle reilu, joten jätin portaalin taakseni ja copypastesin kaikki sinä aikana kirjoittamani postaukset bloggeriin.

Kunnon somettaja on aina tyrkyllä ja suurin saavutukseni olikin päästä Hesariin toukokuussa 2019 ja juttuni oli sen vuorokauden TOP20 luetuimpia juttuja sen vuorokauden aikana! Ingressi ja kuva pyörivät myös metrojen tauluissa, wow! Juttu oli tuolloin vapaasti kaikkien luettavana, mutta sittemmin meni maksumuurin taakse. Juttua ei olisi tehty ilman blogia, joten pidän sitä blogisaavutuksenani. Salaa haaveilin blogin lukijamäärän noususta, mutta mitään sellaista ei tapahtunut. Piikki tietenkin oli, mutta laantui heti seuraavana päivänä eivätkä klikit jääneet pysyvästi ilmaan. Luulen, että blogeilla on tietty lukijakuntansa ja asiakaskuntani on jo niin valmis, kuin se vain voi olla.

Muuliprojekti-blogi on myös ollut useampaan otteeseen ehdolla Playsson.netin järjestämässä somegaalassa, mutta siellä se on odotetustikin jäänyt suosituimpiensa jalkoihin. Suunta on kuitenkin ylöspäin ja toimin blogimaailmassa muulien tavoin. En ole nopein, en ahkerin, mutta varmasti sitkeä ja pitkäikäinen. Eli siinä vaiheessa, kun muut blogit ovat muisto vain. Muuliprojekti nytkyttää Internetissä rollaattorin avulla eteen päin.

Mites Reetta, oltaisko koettu näitä hetkiä, jollet olisi laittanut mulle joskus maaliskuussa 2016 viestiä, että haluaisit tulla kuvailemaan?

Olen tutustunut blogin tai muulin takia moniin ihmisiin, joihin en olisi muuten törmännyt missään. Olen oikeastaan vähän introvertti, mutta tutustun helposti, jos vain meillä on yhteinen puheenaihe, eli muulit. Tikusta en osaa vääntää asiaa. Olen päässyt tekemään kivoja yhteistyöjuttuja blogin avulla ja meistä on otettu lukematon määrä upeita valokuvia! Jos Muuli olisi tylsä ruunikko pv tai isoponi, niin ei se kiinnostaisi ketään, mutta hei, se on muuli!

Tietenkin tässä rinnalla ovat kulkeneet myös ihmiset, jotka olen tuntenut jo ennen blogia. He ovat olleet erittäin suureksi avuksi kaikinpuolin. Neuvonantajina, kuvaajina, groomeina ja kyntöauroina. He olisivat varmasti messissä ilman blogiakin, mutta erittäin hyviä postausideoitakin olen heiltä saanut!

Blogin tarkoitus on tehdä muuleja tutuiksi ihmisille. En osaa sanoa olenko onnistunut vai en, mutta en tiedä kenenkään hankkineen muulia tätä blogia luettuaan. Muulit ovat kyllä aika spesiaaleja (eivät kaikki, mutta luonne-eroja on), että on ihan ok myös ymmärtää jättää muulit muiden harteille. Eli olen varmasti onnistunut siinäkin, että se hauska läppä hankkia muuli on jäänyt tekemättä.

Kuva: Reetta Ollila

Toisaalta on aika karuakin, että blogi ei olisi mitään ilman päätähteään Muulia, mutta niinhän se on kaikkien hevosblogien kohdalla. Itse en ole niin karismaattinen persoona, että olisin pelkästään itsenäni kiinnostava, joten on hankittava jatke, jos tiedätte mitä tarkoitan. Eikä se väärin ole, en ole hankkinut Muulia vain blogin takia, vaan muulin hankinta on ollut pitkäaikainen haaveeni jo vuosien ajan. Ja olen toiminut myös 10 vuotta Suomen Aasiyhdistyksen hallituksessa erittäin aktiivisesti, joten pitkäkorvat olivat jossain määrin tuttuja.

Eikai kukaan meistä ole mitään ihan vain siksi, että olemme. Jokainen on edennyt harrastuksessaan tai urallaan ja niittänyt mainetta ja kunniaa. Minun juttuni on tämä blogi ja nautin edelleen kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, vaikka postaustahti onkin ollut heikompaa. Se selittyy ihan sillä, että Muulin kehitys ei ole pitkään aikaan ottanut niin isoja harppauksia kuin alkuvaiheessa eikä meno ole enää niin dramaattista. En halua luotsata blogia treeniblogien suuntaan, vaan esitellä harrastustani ja Muulin elämää monipuolisemmin. Onhan se paljon muutakin kuin ratsastus, vaikka juuri nyt ratsastuksessa kehittyminen onkin oikein erityisen inspiroivaa!