30 kysymystä - Muulinomistaja vastaa kysymyksiin itsestään

Postauksen kuvat otti taitava Susanna Lehto! Kuvat on otettu itseasiassa keväällä 2017, mutta jäivät tosi vähälle huomiolle blogissani, joten kierrätän ne uudestaan tähän postaukseen.

Maisa Hyttinen listasi blogiinsa mahtavat 30 kysymystä ihan jokaista bloggaajaa ja muuta somehenkilöä varten ja tartun tottakai haasteeseen! Kysymykset ovat todella kivoja ja pakottavat myös ajattelemaan ja menemään itseensä. Itse blogien suurkuluttajana on aina kiva oppia tuntemaan bloggaajaakin, vaikka hevoseläin olisi pääosassa. Harvemmin nostamme itseämme mitenkään jalustalle paitsi silloin, kun olemme oikein erityisen hyvin pärjänneet kisossa ja silloinkin kehumme enemmän ratsua. Tällä kertaa postauksen aiheena olen kuitenkin minä itte!

1. Kuka olet?

Olen 34-vuotias keravalainen kahden kissan ja yhden muulin omistaja. Työskentelen pääasiassa ammattiopistossa lukujärjestysten parissa. Toiminimellä vuolen aasien kavioita, hoidan hevosia ja juuri nyt kehittelen ihan ainutlaatuista verkkokurssia, nimittäin ensimmäistä ja ainakin vielä toistaiseksi ainoaa verkkokurssia aaseista ja muuleista!

2. Milloin ja missä aloitit hevosharrastuksen?

Olin ensimmäisellä ratsastustunnilla ollessani muistaakseni 14-vuotias ja sitä edelsi pari talutusratsastuskertaa, joita ei toki voi laskea, mutta ovat siinä mielessä merkittäviä, että lapsena (toki 14v on myös lapsi, mutta sanotaan alle 12-vuotiaana) pelkäsin kovasti hevosia enkä todellakaan suostunut menemään talutusratsastukseen vaikka olisin päässyt. Ensimmäinen tunti ja viikonloppuleiri toteutuivat Kuuselan Ratsutallilla Pertunmaalla. Muistan myös, mikä oli ihan ensimmäisen tunnin hevonen; ratsuponiruuna Rabbit. Ratsastusharrastus oli tuon jälkeen puskailua ja itseoppimista naapurin länkkäritallilla kunnes suunnilleen vuonna 2008 ostin ensimmäisen oman (puolikkaan) hevoseni Jäävin Jekun.

3. Suurimmat saavutuksesi?

Olen monta kertaa miettinyt, että ihan tämä oma elämä kaikkine käänteineen on suurin saavutukseni. Toisaalta en ole joutunut sen eteen juurikaan ponnistelemaan, vaan kaikki on tapahtunut onnekkaiden sattumien ja ihmisten ansiosta. Olen onnistunut myymään kuviani aikakauslehteen, olen toiminut Aasiyhdistyksen puheenjohtajana ja kehittänyt toimintaa ihan valtavasti tuona aikana, olen päässyt hyviin työpaikkoihin töihin ja olen oikein tyytyväinen elämääni muutenkin.

Jos pitää nimetä yksi saavutus, jonka eteen olen oikeasti tehnyt töitä, on se varmasti tämä Muuliprojekti. Ensin haaveilin muulinhankinnasta useamman vuoden ajan, viimeisen vuoden vein projektia konkreettisempaan suuntaan ja siitä lähten tätä muulia on sitten rakennettu ratsuksi. En tokikaan voi pelkästään itseäni kiittää, varmasti vähiten, mutta en kuitenkaan luovuttanut.

4. Mitä odotat tällä hetkellä?

Lämpöä, kesää ja kesälomaa. Miellän itseni sellaiseksi kissaksi, joka haluaa käpertyä auringon alle päiväunille. Tykkään matkustella ja nyt, kun korona peruutti kaikki kevään ulkomaanmatkat, odotan niitä kovasti ensi keväänä!

5. Elämäsi hevoseläimet

Aasi- ja muuli-innostuksesta saan varmasti kiittää kotonani ollutta aasiori Velmua. Se oli kaverinsa shettisruunan kanssa minulla talvihoidossa neljän talven ajan ja sinä aikana pääsin tutustumaan ihan kunnolla aasien sielunelämään. Velmu ei ollut ihan helpoin tyyppi ja kun se oli ori, oli se todella hormoniensa vietävissä mutta jonkinlainen "yhteys" meille kuitenkin muodostui ja se oli lopussa ihan helposti käsiteltävissä, jopa parempi kuin sen shettiskaveri. Velmusta olen kirjoittanut blogiinikin.

Elämäni muuli on varmasti tämä nykyinen muuli. En usko, että enää koskaan näkisin niin paljon vaivaa minkään muun muulin eteen. Jos tämä saattuu kuukahtamaan ennen eläkeikääni (se on siinä ja siinä), tulen kyllä hankkimaan uuden muulin, mutta sen eteen teen paljon paremman pohjatyön ja toivon, että muuli on valmiimpi ja ainakin kesympi.

6. Suunnitelmasi vuodelle 2020?

Korona-aika sai kevääni hiljaiseksi ja olen nauttinut siitä! Alkuvuodesta minua jopa vähän pelotti täysi kalenterini kaikkine reissuineen ja lomituspätkineen, mutta tyhjä kalenteri olikin vähintään yhtä kiva juttu! Ajattelin himmailla koko vuoden ajan, koska suurin osa lomareissuistakin siirtyi vuodelle 2021 (ja niitä varten on säästettävä rahaa). Nautin kotielämästä miesystäväni kanssa, käyn parit pienet kisat Muulin kanssa ja osallistun muulimiittiin ja karjakurssille. Olen todella innostunut valmentautumisesta ja Muulikin tuntuu kehittyvän. Toivon, että suunta siinä on nousujohteista ja ehkä 2021 voisimme aloittaa kisakauden myös koulu- ja esteratsastuksessa!

7. Miten rentoudut?

Kun takana on pitkä ja rankempi päivä, niin kyllä paras tapa rentoutua on sohvalla oikein hyvän sarjan ääressä. Pidän myös hyvästä ruuasta, mutta olen liian laiska tälläytymään ravintolailtaa varten. Koronan aikaan olen tutustunut noutoruokaan ja se perinne varmaan jatkuu myöhemminkin, eli Siipiveikkojen wingsit, sohva ja hyvä sarja. Siitä on täydellinen perjantai-ilta tehty.

Yksi rentoutumistapani on myös blogin kirjoittaminen. Se hetki, kun lataan kamerasta kuvia koneelle ja totean niiden olevan priimaa, rentouttaa kaikista eniten.

8. Oletko kilpailuhenkinen?

Periaatteessa kyllä mutta toisaalta en. Olen kilpailuhenkinen silloin, kun tiedän olevani vahvoilla, mutta muussa tapauksessa tavallaan olen luovuttanut jo ja pelaan vain mukana ilman sen suurempia tavoitteita. Urheilullisesti en ole lahjakas ja jo ala-asteella olin se, joka valittiin joukkueeseen viimeisenä. Nykyään ainoat lajit, joista nautin, on laskettelu ja ratsastus. Matkaratsastus on ihanneaikaluokissa siitä mukava laji, että kaikki tavallaan voittavat, jotka saapuvat maaliin ihanneajassa ja hevosen sykkeet ovat rajojen alle. Nopeuskilpailuihin minulla ei Muulin kanssa olisikaan koskaan mitään asiaa.

Mutta jos kilpailu kohdistuu esimerkiksi valokuvaukseen, lähetän tietenkin mukaan parhaat tuotokseni ja olen ylpeä voitostani!

9. Mitä harrastat?

Ratsastusta.

10. Mieleenpainuvimmat kokemuksesi hevoseläinten kanssa?

Tämä oli vaikea kysymys.

Muulin kanssa on tapahtunut todella paljon kivoja juttuja, mutta en osaa nostaa niistä yhtään oikein erityisen mieleenpainuvaksi. Menen siis ajassa taaksepäin noin 10 vuoden päähän. Omistin silloin puolet aiemmin mainitsemastani suokkiruunasta, mutta se ei vastannut omia tarpeitani ratsastusharrastuksen suhteen. Olin toivonut Pokon olevan emänsä kaltainen maastovarma puksu, mutta sitä se ei todellakaan ollut eikä sillä voinut yksin stressittömästi maastoilla. Muistan vain yhden maastokerran, kun saavuimme tallitietä kotitallille päin rennosti pitkin ohjin käynnissä.

En pystynyt Pokkoa viemään omin avuin eteenpäin eikä se ollut kanssani mitenkään erityisen mukava ratsastaa kentälläkään vaikka valmentauduimmekin viikoittain.

Siinä sitten kesällä 2011 kävin Inkoossa hoitamassa tuttuni hevosia viikonlopun ajan ja kävin maastossa hänen muulillaan Heikillä. Menimme siellä pitkillä ohjilla upeassa kesäillassa tunnin verran ja siinä mietin että tämä on se, mitä minä haluan harrastukseltani.

Juuri tuo hetki jäi mieleeni ollen sellainen lämmin, pitkä ja huoleton kesäpäivä kauniissa maalaismaisemassa luotetavan ratsun kyydissä. Heikki siirtyi valitettavasti jo ajasta ikuisuuteen, mutta kirjoitin sen 20v synttäreistä blogipostauksen. Saman vuoden syksyllä hankkiuduin eroon hevosenpuolikkaastani ja koin sen jälkeen erittäin suurta helpotusta. Hevosen kanssa "taisteleminen" oli stressannut minua enemmän, kuin edes tajusin ja itkin helpotuksesta, kun se ei enää kuulunut elämääni.

11. Miksi bloggaat?

Minulla on asiaa. Aasiyhdistyksen puheenjohtajan aikana tuntui, etten halunnut tukkia yhdistyksen somekanavia pelkällä muulitiedolla, joten perustin blogin heti projektin alkuvaiheessa. En kuitenkaan blogista silloin huudellut missään, koska päivitystahti oli epätasaista ja sisältö samoin. Pidän kirjoittamisesta, mutta kirjoitan mielestäni paremmin asiatekstejä ja lehtiartikkeleita kuin blogipostauksia. En saa näistä niin hauskoja, kuin toivoisin.

En voi sanoa, että kirjoittaisin blogia vain itselleni, mutta pidän tätä hyvänä päiväkirjana minun ja Muulin tarinalle. Ennen nettiaikaa kirjoitin ihan perinteistä päiväkirjaa muistaakseni 7-luokalta siihen asti, että muutin pois kotoa 20-vuotiaana. Päiväkirjat ovat varmassa tallessa ja olen välillä miettinyt, miten jalostaisin niitä. En pysty kirjoittamaan niitä puhtaaksi, eikä niissä ole mitään diippejä ajatuksiakaan, mutta ehkä joskus gubbena kirjoitan muistelmani kultareunuksilla maalattuina kirjaan. Jos kirjoja silloin enää on olemassa.

Koen tärkeäksi merkitä asioita muistiin ja jättää niitä  jälkeen. En halua unohtaa, mutta en myöskään aktiivisesti muistele menneitä. Tuntuu turvalliselta, että päiväkirjat ja valokuvat ovat kuitenkin olemassa jos haluan tehdä aikamatkan nuoruuteeni.

12. Top 5 blogit ja sometilit?

Mulography on englantilaisen Sarin kirjoittama blogi elämästään kahden muulin kanssa. Nykyään Sari asuu miehensä Benin kanssa omakotitalossa maaseudun kauneudessa ja heidän kotitallissaan asuu muulien lisäksi kaksi hevosta. Muulisomettajia ei Euroopassa ole montaa ja Sari on sellainen, jonka muuli Marty muistuttaa hyvin paljon omaani. Kumpikin on alkujaan Espanjasta, Marty tosin syntyi Englannissa tuontitammalle. Sari on avoimesti kertonut mm ratsastuspelosta, aiheesta, josta muutama rohkelikko on Suomessakin maininnut. Blogi ei ole niin aktiivinen kuin blogin Facebook-sivu.

Nuorta Verta on blogina suhteellisen uusi ja kirjoittajakin on hyvin nuori, mutta teksti ja sisältö on hyvin laadukasta. Blogi eroaa sisällöltään valtavirrasta siinä mielessä, että Eve esittelee tuoreita tutkimuksia hevospuolelta ja kannustaa ns kevyempiin metodeihin hevosten kanssa, kuten vaikkapa ruokapalkan käyttöön. Itse käytän ruokapalkkaa myös, mutta välillä tuntuu, että valun johonkin perinteisen ratsastuksen monttuun ja alan keksiä Muulin käytökselle selityksiä ihmismaailmasta. Even blogipostaukset saavat minut taas ryhdistäytymään ja ajattelemaan laatikon ulkopuolelta että hei, hevonen ei perseile vaan pelkää.

Pallurablogi on ihanan positiivinen hyvänmielen blogi. Jenni osti juuri oman pientilan talleineen ja odotan innolla päivityksiä tästä projektista! Pallurablogi on nykyisessä hevossomemaailmassa ihanan perinteinen ja aktiivinen blogi ja sekä blogipostauksista että instapäivityksistä jää aina kiva fiilis.

Kaktun talli on ihana blogi siinä mielessä, että siellä on varmasti hevosblogien pisimmät tekstit! Ja blogeissa pidän erityisen paljon pitkistä pohtivista teksteistä, lyhyttä pikaruokaa saan sitten Instan kautta. Kaktun talli on Nuorta verta-blogin kanssa sellainen valtavirrasta poikkeava ja muulinomistajana kuulun automaattisesti vähemmistöön. Sen takia kaikki muukin poikkeava kiinnostaa ja opin mielelläni uutta. Kaktun kanssa olemme bloggaajina siinä mielessä samanlaisia, että sielä emme yritä olla asiantuntijoita eli emme neuvo ketään, kerromme vain, miten itse olemme asioita ratkaisseet. Omassa blogissani on tosin myös asia-artikkeleita, mutta niissä on aina lopussa lähdeviittaukset.

@nordicmarilyn on kaverini arabivarsa ja tili on ihanan aktiivinen ja samaan tapaan rehellinen, kuin Muuliprojektikin, eli myös vastoinkäymisistä kerrotaan avoimesti. Ajohommat ovat itselleni aika vieraita, joten tämän tilin kautta pääsee kurkistamaan myös siihen elämään. Salaa haaveilen kyllä ajamisesta Muulinkin kanssa, mutta se saattaa olla siihen valmis vasta useamman vuoden kuluttua. Jonkinlaista pohjatyötä olen sen kanssa jo tehnyt ja tulen tekemäänkin ainakin siksi, että treenaaminen olisi monipuolista.

13. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?

Elämäni kaikki osiot tuntuvat nyt olevan kuten pitääkin. Pidän seesteisyydestä ja jos elämässäni on epäjärjestystä, pyrin hoitamaan asian kuntoon mahdollisimman nopeasti. En siis pysty katselemaan pahvilaatikkokasoja kovinkaan montaa viikkoa. Olen huomannut, että hyvä parisuhde on omassa elämässäni tärkeimpiä perustuksia ja juuri siitä saan tällä hetkellä paljon voimaa.

14. Hevoseläin jota ihailet?

Ihailen sellaisia hevosia, jotka ovat niin rutinoituneita metsähommissa, ettei niille tarvitse sanoa edes puolta sanaa, kun ne tietävät mitä pitää tehdä seuraavaksi. En osaa nimetä tällaisia, mutta huhu kertoo, että tällaisia on edelleen varsinkin työhevospiireissä.

15. Vahvuutesi ja heikkoutesi hevosimisenä?

Heikkoutenani pitän sitä, että en opi kovin hyvin lukemalla tai katsomalla, vaan minun on opittava tekemällä. Minulla ei ollut juurikaan käytännön kokemuksia ns ongelmahevosista, joten Muulin kanssa olin aluksi hyvin arka. Tähän liittyy toinen heikkouteni, pelkään todella paljon itseäni ns kokeneempien kritiikkiä erityisesti jos se liittyy oman ratsun pilaamiseen. Minussa on siis syvä herranpelko.

Vahvuutenani pidän periksiantamattomuutta ja sisua. Sain kuulla Muulista heti alkutaipaleella juurikin ihailemiltani henkilöiltä, ettei siitä koskaan tule ainakaan ratsua. Siitä sisuuntuneena päätin, että kyllä muuten tulee. En toki ollut alkuvaiheessa ihan varma, tuleeko siitä, joten en uskaltanut tavoitetta kirjata mihinkään muualle kuin omaan päähäni. Pessimisti kun ei pety.

16. Kuka on esikuvasi?

Tämä oli vaikea kysymys, koska en ole koskaan fanittanut ketään tai seurannut sokeasti kenenkään tietyn henkilön metodeita esimerkiksi hevosenkouluttajana. En ole käynyt laajasti kursseilla tai klinikoilla, mutta kun käyn, katselen toimintaa kerettiläisenä kriitikkona. Mutta jos minulla on muulin kanssa joku suuri ongelma, niin otan ensimmäiseksi yhteyttä sen Suomessa kouluttaneeseen Sannaan. Pidän hänen tavastaan käsitellä ja kouluttaa hevosia, koska ensimmäiset koulutusoppini olen itsekin saanut ns narunpyörittäjältä ja se tuntuu itselleni tutuimmalta. Me ei Sannan kanssa silti suljeta pois namien tärkeyttä jos niillä vain saadaan hyvä lopputulos.

17. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020?

Haluan kehittyä ratsastajana näillä nykyisillä resursseilla, eli samojen maikkojen ja ratsun kanssa. Jos jokin konkreettinen tavoite on annettava, niin laukassa Muulia häiritsemättä istuminen olisi tällä hetkellä aika tärkeä taito.

Haluaisin myös kehittyä kuvankäsittelijänä. Tällä hetkellä käsittelen kuvani vain niin, että ne näyttävät realistiselta, mutta haluaisin muokata värejä rohkeammin ja luoda persoonallisempaa tyyliä valokuvaajana ja kuvankäsittelijänä.

18. Minkä luonteenpiirteen vaihtaisit itsestäsi?

Pitkävihaisuuden.

19. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä?

Hevospuolella välttelen kaksinaamaisia ihmisiä, eli niitä, jotka livenä hymyilevät ja ovat empaattisia mutta jälkikäteen kuulee, kuinka antavat selän takana tulla niin että naapurikaupunkikin kuulee. Tämä liittyy usein tallin juoruämmiin. Onneksi meidän tallilla ei tällaista esiinny, vaan kaikki saavat harrastaa vapaasti miettimättä, että kentän laidalla on rivi kriitikoita arvostelemalla jokaista siirtymää.

20. Kallein ostoksesi?

Muulia, autoa ja asuntoa ei varmaan lasketa tähän mukaan? Näiden jälkeen kallein yksittäinen ostos on ollut varmaan 1900 euroa maksanut sänkyni. Ostin sen alle vuosi sitten uuteen asuntooni ja olen nauttinut joka yö sen napakasta patjasta! Viimein tajusin, että ihminen viettää sängyssä kuitenkin kolmasosan elämästään, joten sänkyyn kannattaa todellakin panostaa.

21. Epäsuosittu mielipiteesi?

Eläimiä pitäisi lopettaa herkemmin eikä kaikkia rassukoita tarvitse pelastaa. On väärin, että osa löytökissoista joutuu elämään vuositolkulla eläinsuojeluyhdistysten kissansäilömöissä odottamassa, että joku ne pelastaa. Kissaeläimet eivät nauti tilan jakamisesta muiden kissojen kanssa, joten on paljon armeliaampaa lopettaa ne, kuin pitää kuukautta kauempaa löytölässä. Vammautuneet ja sairaat pitäisi lopettaa saman tien, jotta resursseja riittää kesympien tapausten auttamiseen. Tätä ei pidä tulkita niin, etten arvostaisi esyjen työtä, mutta mielestäni ne käyttävät resursseja väärin, jos hoidetaan suurella rahalla todella arkoja kissoja ja säilötään niitä vuositolkulla.

22. Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

Empatiaa sekä myönteistä elämänasennetta. Tällaiset ihmiset löytävät kaikesta jotain hyvää ja tsemppaavat samalla meitä pessimistejä, jotka lähinnä ruoskivat itseään epäonnistumisista. Viimeksi eilen sain tosi kivan fiiliksen tallilla, kun tallinomistaja kehui nähneensä minun ratsastavan parhaiten ikinä tähän asti. Olin siis ratsastustunnilla ja sain Muulin omin avuin myötäämään pieniä pätkiä kerrallaan. Ilman noita sanoja en olisi edes tajunnut, että tunti meni niin hyvin.

23. Mikä inspiroi juuri nyt?

Tyhjä kalenteri, mihin pystyy koronarajoitusten vähennyttyä suunnittelemaan jo kivoja juttuja! Olen juuri ilmoittautunut ensimmäisiin kisoihin tänä kesänä ja odotan muutenkin "treenikesää" Muulin kanssa. Rakennan myös innoissanu Aasinhoitopäivää verkkokurssiksi ja sen tekeminen on kaiken kaikkiaan ollut todella kiva projekti. Vaikka se ei myisi ollenkaan, olen silti iloinen, että ryhdyin viimein toimeen.

Valoisat illat antavat myös todella paljon energiaa ja tuntuu, kuin pystyisin ja ehtisin tekemään mitä tahansa.

24. Suurin paheesi?

Suklaa. Next.

25. Mitä somekanavia käytät?

Tämän blogin lisäksi käytän paljon Instagramia (@rosamiii) ja blogini Facebook-sivua "Muuli, Mulbe, Mulkero". Oman Facebook-tilini kanssa olen aika hiljainen enkä hyväksy kavereikseni kuin tuntemiani ihmisiä tai tutun tuttuja. Käytän jossain määrin myös YouTubea, mutta lähinnä upottaakseni sieltä videoita blogiini. Varsinaisia tubevideoita olen tehnyt vain pari, mutta silti tilaajamäärä on lisääntynyt hissukseen koko ajan.

26. Unelmiesi työpaikka?

Työskentelisin Englannissa Donkey Sanctuaryssä aasinkoulutustiimissä. En siis lappaisi paskaa kuin osan päivästä, koska keskittyisin kesyttämään villiaaseja sen verran, että ne voidaan antaa adoptioon. Suomessa työskentelisin kodittomien kissanpentujen kanssa, siis niiden, joilla on toivoa päästä ihan oikeaan kotiin. Mutta jos tulopuolta pitäisi miettiä, niin unelmani olisi työskennellä jostain kellarikomerosta käsin sovelluskehittäjänä tai koodarina tehden todeksi jonkun muun suunnitelma. En pidä itseäni kovin luovana tyyppinä, mutta pystyn aika hyvin parantelemaan muiden ideoita. Jostain syystä hyvät ideat vain tulevat aina jollekin toiselle ensin.

27. Tärkeimmät ominaisuudet hevoseläimessä?

Maastovarmuus, maastovarmuus ja maastovarmuus.

28. 3 biisiä, joita kuuntelet tällä hetkellä?

Olen musiikin kuuntelijana sellainen tapauskovainen, joka laittaa Suomipopin päälle ja kuuntelee tarjontaa. Jos Suomipoppi tökkii, saatan hetkeksi laittaa Hitmixin tai Ysärin päälle ja tehdä aikamatkan nuoruuteeni. Kuuntelen siis tällä hetkellä ihan sitä, mitä radio sattuu tarjoilemaan eikä radiossa soi tällä hetkellä yhtään ylivoimaisen hyvää kappaletta.

Laitan alle kuitenkin kolme biisiä, joilla on hieman tärkeämpi merkitys minulle, eli yhdistän ne tiettyyn hetkeen tai ihmiseen.

Lady Gaga - Always remember us this way

Lost Frequencies - Are you with me

Stella - Aamun kuiskaus

+ jos joku tämän hetken biisi on pakko valita, niin BEHM - Hei rakas

29. Millainen muulinomistaja olet?

Maalaisjärkinen tuumailija, joka periaatteessa innostuu uusista jutuista, mutta pysyttelee kuitenkin mukavuusalueellaan aika pitkään. Kuten vastasin jo aiemmassa kysymyksessä, olen aika arka kokeilemaan mitään uutta pelkän videon perusteella ja jollen osaa opettaa jotain asiaa tietyn pisteen jälkeen, jätän asian siihen ihan varmuuden vuoksi. En tällä hetkellä esimerkiksi hyppää kuin opettajan silmän alla, etten tule mokanneeksi.

30. Mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?

Viiden vuoden kuluttua koen varmasti aika suurta ikäkriisiä, koska täytän samana vuonna 40. Työelämässä toivon, että olen voinut lisätä kivoja toiminimijuttuja ja vähentää hieman päätyötäni sen vastapainoksi ja tulla silti rahallisesti toimeen. Parisuhteen puolella olen varmasti muuttanut miesystäväni kanssa yhteen ja samalla toteutuu toinenkin juttu, oma asuntoni jää nimittäin sijoitusasunnoksi.

Haluaisin, että nimeni liitetään entistä vahvemmin aaseihin ja muuleihin ja voisin niiden saralla itseäni työllistää nykyistä enemmän. Muulin toivon pysyvän terveenä ja hyväkuntoisena. Sehän on viiden vuoden päästä parhaassa iässään kun nuoruuden hölmöilyt ovat toivottavasti taakse jäänyttä elämää.