Ratsastusvideoita ja kuvia pitkästä aikaa, olkaa hyvät!

Viimeisimmistä ratsastusvideoista onkin jo aikaa! Jotain klippejä olen julkaissut Instastooreissa, mutta blogissa on viimeksi ollut ratsastuskuvia lokakuussa! Elokuun lopulta on edellinen video, se on kuvattu ratsastustunnilla eli menon kuuluisi olla niin hyvää kuin se tuohon aikaan oli.

Nyt huhtikuun alussa sain tallille kuvaajaksi Millan @karkkkipaiva ja hän napsi kuvia kamerani sarjakuvauksella minkä ehti! Järjestelmäkamerani automaattitarkennus on valitettavasti jumissa, joten jouduimme tyytymään ei niin järjestelmälliseen kameraani, mutta siinä on se hyvä puoli, että sillä saa myös videoita.

Postauksen lopusta löytyy minuutin pituinen ratsastuskooste.

Viime ratsastuspostauksista on siis aikaa suunnilleen puoli vuotta. Mitä talven aikana on tapahtunut? No tunneilla ei olla juurikaan käyty, mutta olemme maastoilleet paljon. Ne kerrat, kun tunneilla on oltu, on Muuli ollut aina edelliskertaa parempi. Talven pimeinä arki-iltoina ratsastin melkein aina kentällä ja tänä talvena Muuli oppi myötäämään. Ensin se vain nyökkäsi alas, josta kehuin kovasti, sitten se tajusi sisäjalan ja ulko-ohjan yhteyden ja nyt kulkee niin nätisti että jopa puoli kierrosta!

Homma leviää aina, jos se kyttäilee jotain kentän ulkopuolelta ja sillä on selkeät kohdat kentällä, jossa se kulkee ns paremmin. Syy on melko varmasti minussa, niissä kohdissa rentoudun itsekin.

Tällä kyseisellä ratsastuskerralla oli aika kova puuskittainen tuuli ja kun vielä vuosi sitten kiittelin Muulia siitä, ettei tuulinen ilma vaikuta siihen, niin nyt se vaikuttaa ja kovasti. Sen saaminen toiselle ptikälle sivulle on ihan järkyttävää taistelua, yleensä en sitä sinne siis edes yritä ratsastaa muuten, kuin hitaasti hivuttamalla ratsastuksen edetessä. Jos ratsastan suoraan surman suuhun, saan elämäni kyydit. Ohjeemme tunneiltakin on ollut se, että laajennamme  keskiympyrää pikkuhiljaa, kun Muuli on kivasti kuulolla ja tehnyt töitä jo hetken aikaa.

Kuvien seassa on pari kuvaa, joissa näette ohjan painuneen jäykkää kaulaa vasten, noissa kohdin se puskee lavan perässä pois pelottavalta alueelta.

Tässä Muuli väistää rivakasti pohjetta vasten pois pelottavasta paikasta.

Enimmäkseen olen ratsastanut lännensatsastusvälineistöllä, mutta nyt kevään aikana mennyt joitain kertoja myös enkkusatulalla. En ollut ratsastanut sillä pitkään aikaan, koska se tuntui huteralta lännensatulan jälkeen, mutta nyt takapuoleni on jo sopeutunut siihen ja äkkilähdöissä tuo satula on itseasiassa aika tukeva!

Isoin plussa sen kanssa on se, että polville on tukea, keventäminen on tuossa paljon helpompaa. Jalallekin löytyy helpommin parempi paikka, joka tosin saisi videon perusteella olla vieläkin hieman taaempana. Muulin päärynävartaloisuus kuitenkin hankaloittaa oikean paikan pitämistä.

Mitä taas tulee satulan paikallapysymiseen, niin sehän on ollut yksi ongelma siihen, miksen ole enkkusatulaa käyttänyt. En pidä häntäremmin käyttämisestä, koska uskon, että silloin häntäruotoon kohdistuu järkyttävä määrä painetta, eikä tähän satulaan saanut mäkivöitä.

Ratkaisin ongelman käyttämällä kahta liukuestegeeliä. Toinen on muulin ja huovan välissä ja toinen taas satulan ja huovan välissä. Nykyään myydään käsittääkseni valmiitakin huopia, joissa on grippi sekä alla että päällä, mutta itse en ole nähnyt tarpeelliseksi sijoittaa sellaiseen, kun pärjäämme näinkin.

Satula onkin pysynyt ihan paikoillaan, ongelma on vain se, että se tulee jo luonnonlakien takiakin satuloitua turhan eteen (Muulan kapein kohta on juuri etujalkojen takana ja siitä Muuli levenee päärynän lailla kohti takaosaa). Olen ostanut Fb-kirpparilta Rossnerin muotoillun vyön, mutta en ole ehtinyt sitä vielä myyjältä hakea. Uskon, että se tuo pienen avun tähän ongelmaan.

Satula ei silti tunnu olevan lapojen päällä ja Muuli liikkuu enkkusatulan kanssa hyvillä fiiliksillä. Tosin maastossa en ole tätä satulaa uskaltanut vielä testata, siellä haluan istua turvasatulassani.

Enkkusuitsissa on kiinni Neue Schulen Turtle Top with Flex-kuolaimet, jotka ovat anatomisesti muotoillut kolmipalat. Kuolaimet ovat aavistuksen liian pitkät, joten siksi käytän niiden kanssa Acavallon kuolaintutteja. Turparemmi meillä on löysimmässä reiässä ja nenäpiille mahtuu helposti useampikin sormi. Turparemmillä ei ole muuta virkaa, kuin ulkonäkösyyt. Westernsuitsissa minulla on suora ohut ja hieman kaareva kuolain ilman turparemmiä.

Olen vaihdellut kuolainta sen takia, koska kuolaimen vaihtelu edesauttaa suun hyvää terveyttä, kun paine kohdistuu eri kuolaimilla eri paikkoihin. Toinen syy on ollut testata, vaikuttaako kuolainvalinta Muulin ratsastettavuuteen. Tähän vastaus on että ei, tai ainakaan minun käsissäni Muulissa ei ole muutosta.

Kiitos Milla kivoista kuvista!