keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Olin estetunnilla ja olen edelleen elossa kertomassa siitä!

Postauksen kuvat on napattu videolta, jonka ihana tallikaverini Pinja Honkamäki otti. Kiitos!
Uskolliset seuraajani Instassa huomasivatkin jo, että osallistuimme viime lauantaina estetunnille. Opettajana toimi Sonja, joka on pitänyt minulle tunteja vanhan vuokrahevoseni kanssa AEM (ajalla ennen Muulia). Olin häneen yhteydessä Facebookin kautta enkä kertonut turhan tarkkaan ratsun speksejä. Tämän takia Muuli ei myöskään muuliutensa takia saanut mitään erityiskohtelua, vaan painettiin menemään kuten mikä tahansa uransa alkuvaiheella oleva ratsukko.

En myöskään turhan tarkasti käynyt läpi historiaamme (siihen ei ihan yksi tunti olisi riittänyt), joten kun olimme siinä hieman ravailleet ja Sonja laittanut vähän puomeja ja ristikon, hän sanoi noin vaan että  "nosta siitä sitten laukka, tulet tuon puomin ja tälle ristikolle", ja niin me sitten mentiin.

Ongelmana oli TAAS se, että Muuli kyttäsi kentän takapäätyä kovasti. Se on siis ollut ongelmana koko kevään ajan ja korostuu oikein tuulisella säällä. Olenkin testaillut vaivaan korvahuppua, mutta lauantaina ei ollut kovin tuulinen päivä, joten jätin hupun pois. Se oli ehkä virhe tai ehkei se olisi auttanut mitään.



Ongelmaa kuitenkin oli, kun en saanut Muulia kovinkan syvälle toiseen päätyyn eikä se kuunnellut pätkääkään sisäpohjetta, vaan jyräsi sitä vasten poistuessaan pelottavalta alueelta.

Emme antaneet tämän lannistaa, vaan ratsastin hieman oikaisten lopussa, jotta saimme hyvää etenemistä esteiden välillä, Muulihan liikkuu ihan sujuvasti eteen oli sen pää sitten missä olikaan.

Ohjeistusta kuulkaas tuli. Esteiden ylitys ei ollut meille ongelma eikä Muuli epäröinyt hyppäämistä  kertaakaan. Toki estekorkeus oli sellainen, että ne olisi hypännyt vaikka takaperin. Ihan alussa se ylihyppäsi kerran, jonka jälkeen paiskaannuin perunasäkkimäisesti satulaan, joka sai Muulissa aikaan hetkellisen protestin. Yllättävän  hyvin kuitenkin pysyin kyydissä, olin kuitenkin ajatellut että enkkupenkki on huterampi kuin länkkäpenkki. En kuitenkaan kadottanut jalustimiani, joten homma oli ihan hoidossa.

Niin se ohjeistus. Varpaat eteenpäin, jalat rennoiksi, paino selkeästi päkiällä ja kantapää alas (videon perusteella mukauduin hyppyyn mukaan koko kropallani), perse ylös penkistä ja raippa reiden päällä. Mitä näitä ohjeita nyt on.

Paremmalta tuo kyllä selkään tuntui, kuin miltä se näyttää videolla. Vähän jopa hävettää julkaista sen, somekommentit hyvin tuntien, mutta kai tässä kypsässä 34 vuoden iässä ymmärtää kuunnella ennemmin valmentajaa kuin anonyymejä. Kerrottakoot kuitenkin taustaksi, että minulla on estetunteja takanani noin 10 ja olen muistaakseni kaksi kertaa näistä hoitanut ratsastuskoululla ratsulla, joka oikeasti tiesi mikä on homman nimi.


Ensimmäinen oma hevonen pelkäsi kuollakseen ääntä, joka syntyi, kun hiekka ropisi teräksisiin estepuomeihin ja lennätti minut varmuuden vuoksi tantereeseen silloinkin, kun oli tallikaverin hyppyvuoro.

Vuokrahevonen taas kielteli menemään heti, jos edessä oli jotain vähän spesiaalimpaa estettä, vaikka hyppäsimme senkin kanssa vain polvenkorkuisia. Se ei myöskään laukannut, vaan  ylitimme esteet ravissa.

Paristi olen ollut ratsastuskoululla, yhden kerran kuvittelin osaavani ratsastaakin. Enjalan tallilla kävin rästimässä joidenkin valkkuryhmäläisten tunnilla ja sain kivan suomenhevosen alleni. Menimme jumppasarjaa ja se oli kuulkaas hauskaa! Se suokkikin ihan syttyi siinä!

Ja nyt on ratsuna sitten tämä muulieläin, joka kyllä koulutustasoonsa nähden on oikein näppärä, mutta itselläni ei ole oikein tatsia tähän. Onneksi meillä on huiput koutsit nyt esteillä ja koulussa, joten eiköhän suunta ole vain noususuuntainen!

Ja esteet tuntuivat olevan Muulin mieleen. Ainakin se hakeutuu heti kentän aidan viereen, kun ennen Muulin kuntoonlaittoa kannoin puomeja kentän puolelle ja portilla se oli minua vastassa. Olen siis pitkällisen maastakäsittelyn aikana onnistunut luomaan sille positiivisen mielikuvan puomeista.

Muulihan hyppää näitä myös vapaana ollessaan, mutta toki sen pitää saada leipä palkaksi. Estetunnillakin reippaiden laukkojen jälkeen palkkasin sitä kauralla.


Tässä taitaa olla oikein erityisen havainnollistava kuva munakyyrystä!
Tunnin jälkeen Muuli otti kokovartalohieronnan













3 kommenttia

  1. Minusta teidän meno näytti hienolta :) Minä käytän hevosellani kovalla tuulella ravurin paksuja softshellhuppuja ja heppa on selvästi rauhallisempi, saisikohan niistä tuunattua Muulille sopivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Itseasiassa mulle on tulossa tuollainen shoftshell korvahuppu, mittatilauksena oli tilattava joten homma vie vähän pidempään kuin että olisin kaupasta ostanut. Uskon kyllä, että se tuo apua tähän spookailuun ja käytän sitä sitten aina maastossakin jatkossa.

      Poista
  2. En ole nähnytkään muulin ennen hyppäävän, tosi kivan näköisesti meni! <3

    VastaaPoista