Hevosvalokuvaajaan kannattaa aina satsata, Roosa Tanhuanpää otti meistä upeita kuvia ilta-auringossa!

 

Meille somettajille on jopa itsestäänselvyys, että pyydämme paikalle edes kerran elämässä taitavan hevosvalokuvaajan ikuistamaan harrastuksen kauniiksi kuviksi. Valokuvat ovat mitä parhain tapa säilyttää muistoja ja mikä parasta, myös muut pääsevät nauttimaan kauniista kuvista!

Tällä kertaa onni oli mukanani, kun aiemmin keväällä osallistuin Instagramissa minivalokuvaussession arvontaan. Roosa Tanhuanpää julkaisi voittajan ja jes, se olin minä! Olinkin jo hetken aikaa ihaillut hänen otoksiaan Instan kautta ja hän oli mm ottanut upeita mekkokuvia hevosenomistajista hevosineen!

Tutustu tarkemmin:

• Kotisivut
• Instagram
• Facebook

Itselläni ei sopivaa mekkoa ollut, eikä Muuli ainakaan tähän vuodenaikaan muistuta yhtään satujen kiiltäväkarvaista ja tammaleimaista herkkää otusta. Mutta meidän tyyli onkin enemmän western, ja kun olin vain viikkoa aiemmin ottanut bootsit autoni takakontin kenkävalikoimaan mukaan, ei mikään muu teema tullut edes mieleen.

Roosa kurvasi juuri ennen pääsiäistä tallillemme Nuppulinnaan. Nuo päivät olivat kelien puolesta vähintäänkin mielenkiintoisia. Olin nimittäin laittamassa Muulia kuntoon ulkona puomilla upeassa auringossa, kun alkoi sataa aivan kaatamalla. Juoksin ensin harjakassin sisään ja heti perään Muulin, mutta satula ja suitset ehtivät kastua ihan täplikkäiksi. Kuivasin niitä hetken aikaa kun Roosakin oli jo paikalla ja pääsimme takaisin ulos auringon taas pilkistellessä pilvien takaa.

Tallimme aivan lähiympäristön kuvauspaikat ovat melko vaatimattomat ja läheinen peltotie on jo kulutettu muutamaankin eri otteeseen, joten olin miettinyt kuvaamista asfalttitiellä. Se kun normaalisti on aika hiljainen. Roosakin piti "urban cowboy" -teemasta, joten sinne suuntasimme.

Totesimme kuitenkin heti, että nyt oli joku kello viiden ruuhka ja siirryimme hetkeksi pellolle kuvailemaan.

Aluksi olin maassa Muulin vierellä, mutta Muuli näytti lähinnä laamalta ja se muljutteli suutaan tyytymättömänä (stressi uudesta paikasta, kaverit kauempana), mutta laitettiin sille vään lehmän ammuntaa YouTubesta ja Roosa nappasi monta hyvää kuvaa, joissa katse on kirkas, suu kiinni ja korvat eteenpäin.

Voittodiiliin kuului kolme ilmaista kuvaa, mutta ostin vielä kolme lisää, koska kuvat olivat niin upeita ja haluan tukea valokuvaajien työtä. Vaikka kuvittelen itsekin tietäväni jotain kuvaamisesta, en silti saa kuviin näin upeita tunnelmia! Olenkin itse ennemmin sellainen passikuvaaja. Ihailen myös Roosan tapaa käsitellä kuvia! Itse teen kuvista aina nössön realistisia, joten tällaiset hieman enemmän käsitellyt ovat kertakaikkisen wow!

Pellolla hyppäsin lopulta selkään, otin Muulin pellolla haltuun ja siirryimme tielle. Aina, kun olimme asemoituneet hyvin kuvaan, tuli auto, ja siirryimme tien sivuun. Muuli otti sen hyvin lunkisti ja seisoi rauhallisena tien laidassa, kun auto ohitti sen takaa. Vasta loppuvaiheessa, kun väistin autoa turhan pehmeälle penkalle, sen toleranssi alkoi tulla täyteen peräkärryllisen auton huristellessa ohi.

On kyllä annettava iso kiitos Nuppulinnan alueen asukkaille, jotka todella hyvin ohittivat meidät (väistimme siis aina, eli autot eivät joutuneet meitä mitenkään kiertämään) hidastaen vauhtiaan riittävästi.

Tieltä saatiin kuitenkin lopulta yksi upea kuva, tai siis saatiin montakin, mutta tuo oli upein ja päätyi ostoskoriini! Kuva on tämän postauksen ensimmäisenä kuvana.

Nämä kaksi viimeistä huokuvat oikein kunnolla ilta-aurinkoista värimaisemaa. Selkeää taulumateriaalia!

Olit sitten somettaja tai et, niin aina on hyvä hetki toteuttaa unelma oikein erityisen laadukkaista hevoskuvista! Täällä Uudellamaalla on todella paljon hyvä hevoskuvaajia, joten kannattaa katsoa vaikka Instagramista kuviaajien tilejä ja miettiä, kenen kuvat miellyttävät omaa silmää eniten. Vaikka kuulostaa aika tylyltä, niin koskaan ei voi tietää, milloin tulee viimeinen päivä oman rakkaan hevosen kanssa. Ja silloin on kiitollinen, jos kuvat tuli otettua.