Meillä melkein oli satulakriisi, onneksi vain melkein.

Muulilla on jenkeistä postimyynnistä tilattu lännensatula (kuva yllä), joka on tehty muulirungolla eli se on hieman kapeampi ja suorempi kuin hevossatulat rapakon takana. En ole ollut täysin tyytyväinen sen istuvuuteen ja olenkin käyttänyt siinä enimmäkseen edestä korottavia padeja. Niiden avulla satula kohoaa edestä hieman eikä takaosa läpätä selkää vasten esimerkiksi ravissa. Kun satula lepää selässä ilman padia, näyttää se olevan alamäkeen. Nuppi ja takakaari ovat nimittäin yhtä korkealla ja istuin on melkein tasainen.

Olen kuitenkin painanut menemään, koska valkoisia karvoja ei ole tullut eikä Muuli ole aristellut selkäänsä. Pari käytöshäiriötä tulin korjanneeksi vahingossa. Kun vaihdoin satulavyön, lopetti Muuli takajalkojen nostelun satulointivaiheessa ja kun ostin uuden padin, vähenivät köyrypukkilaukat laukannostoissa merkittävästi. No kaikki ei-toivottu käytös ei kuitenkaan loppunut, Muuli saattoi edelleen köyrypukitella maastossa kovimmissa laukkavauhdeissa. Se saattoi toki olla innostustakin, mutta myös kipua.

Muulisatuloita ei myydä Suomessa eikä oikeastaan Euroopassakaan. Todella lihaville muuleille käyvät hevossatulatkin, mutta omani on lavan takaa melko kapean mallinen. Olen kuitenkin seurannut satulamarkkinoita innolla, jos sieltä joku tosi kapea penkki tulisi vastaan niin sovittaisin mielelläni. Ja niinhän tässä sitten kävi, että lämminveriselle tilattu erikoiskapea lännensatula tuli myyntiin. Viestinvaihdon jälkeen selvisi, että sitä kaupittelee vanha työkaverini, joka pitää tallia ihan "kylillä", eli ratsastusmatkan päässä meistä. Olimme kyseisellä tallilla ensimmäisissä kisoissakin muutama vuosi sitten!

Sain satulan sovitukseen ja ensivaikutelma oli että WOW! Jumalauta, sehän istuu! Alla on vertailukuva, jossa yllä on nykyinen satulamme ja alla on "uusi" satula. Uusi satula oli ihan merkkipenkki, merkkiä Premier. Sekin oli tilattu Yhdysvalloista.

Ylhäällä Wyoming Saddleryn muulisatula 15,5 tuuman istuimella. Alla Premier erikoiskapea satula 16 tuuman istuimella. Kuvasta huomaa selvästi, miten Premier on kapeampi ja jää edestä ylemmäs.

Lännensatuloilla ei koskaan ikinä saa ratsastaa ilman oikeaa kunnollista paksua padia. Lännensatulan alla ei siis saa pitää enkkuhuopaa tai jotain muuta ohutta. Lännensatulat ovat alapuolelta aivan kovia, eli padin tehtävä on tehdä satulaan pehmeät paneelit.

Satulat testataan selkään kuitenkin ilman padia. Silloin näkee ja tuntee parhaiten sen, miten satula noudattelee selän muotoja ja miten se mahtuu selkään. Näppituntumalla oma satulamme istui joka kohdasta tasaisesti, vaikka putosikin edestä alemmas. Siinä on silti reilu selkärangan- ja säkätila, eli ne eivät ole ongelma.

Premierin satula taas otti hyvin kiinni edestä ja takaa mutta.. suunnilleen ratsastajan takapuolen alta satula jäi ilmaan. Se oli siis tehty vieläkin suoraselkäisemmälle tapaukselle, kuin mitä Muuli on.

Wyoming satula on rakennettu niin, että se nousee tarkoituksella hieman takaa, eli satula ei takaa paina ratsun selkää. Premierin satulassa satulan takaosa taas painautui kunnolla selkää vasten. Lännensatulat näyttävät enkkusatuloihin tottuneiden silmiin aivan järkyttävän pitkiltä, koska ne tulevat aina viimeisen kylkiluun yli. Lännensatuloissa ei kuitenkaan pitäisi tilla painoa ratsun selkään kuin istuimen alueelta. Satulassa on istuimen takana satulaa mm siksi, että siihen voi laittaa satulalaukut eivätkä ne paina selkää.

Yhtä asiaa toivoisin omaan satulaani, nimittäin satulavyön kiinnityslenkin paikkaa. Kun vertaat kuvassa näitä, huomaat, että alemmassa satulassa kiinnityslenkki on aavistuksen edempänä. Se on Muulin kohdalla hyvä asia, koska sillä on kropan kapein kohta juuri etujalkojen takana eli satulavyö hakeutuu siihen vaikka satuloisi miten taakse. Kun vastinhihnat saa satulassa edemmäs, ei satula hakeudu niin hanakasti eteen.

Näppituntumalla kummassakin satulassa oli siis puolensa, joten kokeilin kahdella ratsastskerralla kumpaakin satulaa kentällä ratsastaen puoli tuntia kummallakin.

Premierin satulalla (kuva yllä) Muuli liikkui hieman laiskemmin ja korvat aluksi aika luimussa. Päättelin jo tästä, ettei satulavalinta mennyt ihan nappiin. Mutta kun ravasimme, Muulin ilme kirkastui eikä satula noussut takaa kuin pari senttiä. Nostin myös laukan, sen Muuli nosti todella hienosti ja ylläpiti laukkaa hienosti.

Mutta laukkojen jälkeen satula oli valahtanut täysin lapojen päälle, joten lopetin ratsastuksen siihen. Premierin satulan kanssa en käyttänyt tarkoituksella mäkivöitä, halusin nähdä pysyisikö kapea satula paikoillaan ihan itsekseen. Eikä se pysynyt, vaikka Muuli ei edes näyttänyt kevätjuhlaliikkeitä.

Premier satula ennen (yllä) ja jälkeen (alla) ratsastuksen. Kuvasta huomaa, että kun Muulin risti näkyi kokonaan satulan alta ennen ratsastusta, oli satula kiivennyt kokonaan sen päälle laukannostojen jälkeen. Kuvan sävyerot johtuvat siitä, että ylempi kuva tuli otettua ilman salamaa.

Omalle takapuolelle Premierin satula tuntui kapeammalta ja satulassa jo valmiiksi olleet pitkät jalustimet tuntuivat tosi hyviltä jalkoihin. Pääsin istumaan siinä pystymmässä ja oma asentoni tuntui paremmalta.

Vaihtaessani nykyiseen satulaamme Muuli käveli alusta asti reippaammin ilman luimimista, mutta heilutteli häntäänsä paljon enemmän. Ravissa satula nousi normaaliin tapaansa takaa keventäessäni, harjoitusravissa se pysyi paremmin paikoillaan. Laukannostot eivät menneet putkeen eikä Muuli mielellään ylläpitänyt laukkaa. Tosin kenttämmekin oli kova koppura testien aikaan.

Oma satulani näyttää kuvissa olevan ihan lavan päälle, mutta satulan runko alkaa satulassa hieman taaempaa. Pystyin sekä käynnissä että ravissa työntämään sormeni satulan alle ja tunsin, että satulan "bars" ei osu Muulin lapaan missään tilanteessa, vaan satula pysyy juuri lavan takana. Ehkä mäkivöiden ansiosta, ehkä muuten.

Katsoin tässä välissä ainakin 10 videota satulansovituksesta. Suurin osa kertoi lännensatuloiden sovittamisesta hevosille, loput taas muuleille. Ohjeita tuli hieman laidasta laitaan. Osa korjasi satuloiden istuvuutta padiin tai satulan alle tulevien täytepalojen avulla ja osa kiristi satulan takavyön todella kireälle.

Tiedätkö, miksi lännensatuloissa on takavyöt? Syy on yleensä kosmeettinen, sillä takavyön kuuluu olla löysällä. Sen tarkoitus on ropingissa, eli nautoja lassotessa, pitää satula hevosen selässä samalla, kun nauta rimpuilee lassossa, joka taas on satulan nupissa kiinni. Ilman takavyötä satula saattaisi flipata ympäri tai ainakin aiheuttaisi hevoselle kipua.

Muulien kohdalla takavöiden tarkoitus on kuitenkin toinen. Muuleille neuvotaan kiristämään takavyö kireämmälle kuin etuvyö, koska muulit eivät kuulemma pidä kireästä etuvyöstä eivätkä ne saa kunnolla henkeä jos normaali vyö on kireällä. Kireä takavyö pitää myös satulaa paikallaan, sillä takavyö laitetaan hevosista poiketen vatsapömpän takapuolelle. Takavyöllä saadaan myös liian leveä satula "istumaan" muulin selkään. Normaalisti sellainen satula nousisi takaa, takavyöllä se saataan painettua alas. Samalla satula toki nousee edestä ilmaan, mutta sitä pidetään toivottuna asiana ainakin yhdysvaltalaisen muulisatulanvalmistajan Steve Edwardsin mukaan. Alla on yksi hänen satulavideoistaan, kannattaa katsoa jos hänen satulalogiikkansa kiinnostaa. Itse en oikein tiedä, mitä mieltä asiasta olen.


Satuloita itse kokeilemalla ja videoita katsomalla en tullut ns hullua hurskaammaksi. Molemmat satulat puristivat eri paikoista enkä pitänyt kumpaakaan täydellisenä. Halusin saada varmistuksen sille, kumman kanssa kannattaisi jatkaa, vai kannattaisiko etsiä kokonaan uutta satulaa.

Tällä sivulla on selitetty hyvin (englanniksi) muuli- ja hevossatulan erot.

Sain vinkin Mäntsälässä lännenratsastuskoulua pitävästä Mari Valkosesta ja laitoin hänelle viestiä. Hän lupasi tulla katsomaan satulat ja pitämään minulle tunnin! Oma opettajamme on ollut nyt hetken aikaa pois remmistä ja ratsastustuntikuume oli päässyt kovenemaan. Saisin siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Mari tuli sellaisena päivänä, kun Muulilla oli oma päivänsä. Se karkasi minulta ainakin viisi kertaa, kun talutin sitä sisään. Se yksinkertaisesti kieltäytyi tulemasta talliin sisään, eli se hyppäsi hieman pystyyn, kääntyi ympäri ja karautti karkuun. Ei minulla ollut normaalilla riimulla mitään mahiksia saada vedettyä narusta niin kovaa, että se olisi tuntunut missään.

Kun opettajan auto jo kurvasi pihaan, tein kompromissin. laitoin Muulin ulos puomille kiinni.

Katsoimme satulat yhdessä läpi ja tulimme siihen tulokseen, että oma satulani istuu paremmin selkään koko matkaltaan, vaikka se meneekin edestä alemmas. Syynä voi hyvinkin olla Muulin takakorkeus, jos se olisi tasakorkea, ei satula näyttäisi ihan niin etupainoiselta. Premier-satula ei tosiaan ottanu keskeltä kiinni. Sitä olisi ehkä saanut korjattua padiin lisättävillä keskipaloilla, mutta ideaalitilanteessa satulan pitäisi istua muutenkin.

Kun olin omaa satulaani käyttänyt aina etuosan korotuspaloilla, otimme ne nyt tunnin ajaksi pois ja satula tuntuikin heti istuvan paremmin Muulin selkään.

Tällä yhdistelmällä Muulin satula todettiin sopivimmaksi.

Muuli esittelee telle lukijoille upeaa kaulaansa samalla, kun ottaa pienet maistiaiset puomilta.

Tunti meni superhyvin! Muuli oli tosi hienosti kuulolla ja sain sitä tosi pienillä ja kevyillä avuilla ratsastettua väistöön, jopa hetkelliseen sidepassiin ja saimme hyviä apuja roll backiin. Roll back on siis liike, jossa hevonen kääntyy nopeasti ympäri takaosansa päällä. Me teemme sen toki vielä pienellä voltilla, mutta sain Muulin käännettyä suoralla kaulalla ja melko pienellä ympyrällä! Ja hyvin pieniä korjauksia tein itseeni ja homma alkoi toimia.

Lopuksi mentiin vielä ravissa. Satula pysyi kivasti paikoillaan, eikä se noussut merkittävästi takaa. Muuli oli niin hyvin kuulolla, että myötäsi ja sain ratsastettua sen kaulan asentoakin haluamaamme kohtaan, eli ei liian alas ja syvään. Se on oppinut hienosti myötäämään, mutta pää tippuu ihan liian alas, ohja kiristyy ja suu aukeaa. Nyt sain sen pään suunnilleen luotiviivalle ja mitä useammin nostin sen alhaalta ylös myötäämällä ja pohkeella, sitä pidempiä pätkiä se meni hyvässä muodossa, tai niin hyvässä kuin missä Muuli nyt tällä hetkellä voi mennä.

Omassa satulassakaan ei ollut mitään moittimista eikä Muuli protestoinut missään kohdaa, vaikka tehtin hirveesti taivutteluja ja sen sellaisia. Oma satula jäi siis käyttöön ja olen nyt ainakin hetken katsomatta mitään myyntisatuloita. Premierin kävin jo palauttamassa, mutta teki ihan hyvää päästä testaamaan sitä ja verrata nykyiseen satulaan.

Satuloista puheenollen, minulla on edelleen Wintecin yleissatula ja rungoton Freemax ja ajattelin ne nyt pitääkin, vaikka Winteciä yritin jossain vaiheessa kaupitella. Jos tästä ikinä päästään koulu- tai estekisoihin, niin Wintecillä on mentävä. Kisoissa ei nimittäin satulan istuimen materiaali saa poiketa merkittävästi satulan muusta materiaalista. Lännensatulassani istuin on mokkanahkaa ja muu satula tavallista nahkaa. Istuimessa on siis "luistonesto" ja se voi kisoissa tuoda merkittävää etua. No, Wintec on synteettinen ja pidän sitä tosi luistonestoisena ainakin grippipaikkaisten housujen kanssa.

Tässä on vielä pari heikkolaatuista kuvaa Muulin selästä. Sitä kun en olekaan tainnut pitkään aikaan esitellä ilman, että selässä on joku satula.

Ainiin ja mitä tulee maailman pienuuteen. Kun menin palauttamaan satulaa, tuli vanhan työkaverini miehen kanssa puhetta aaseista. Selvisi, että hän kävi kengittämässä omaa ex-hevostani silloin, kun vielä omistin siitä puolet! En vain koskaan nähnyt häntä, kun hän kävi kenkäämässä päiväsaikaan. Aaseista tuli puhe siksi, että hän vuoli myös pari kertaa tallillamme hetken aikaa asuneen mammuttiaasitamman kaviot. Tämä mammuttiaasi tuli Englannista ja asui meidän tallissa muutaman kuukauden ennen, kun muutti omistajalleen pihattoon. Aasi, Judy, oli tosi kiva tapaus ja koin sen kanssa hienoja maastoreissuja. Se nimittäin tykkäsi maastoilusta toisin kuin oma hevoseni Pokko. Nykyään Judy laiduntaa valitettavasti taivaslaitumilla. Alla on siitä kuva.

Kuva: Laura Sutinen