Olen blogissa joitain kertoja kertonut, että Muuli on maastossa alamäessä viskellyt päätään ja laukannostoissa köyrypukitellut usein. Pienikin alamäki ravissa tai laukassa sai aikaan valtavat kevätjuhlaliikkeet, ei kuitenkaan joka kerta. Mietin kuumeisesti, että onko sillä hiekkaa, vatsahaava, huono tasapaino ja lihaskunto vai epäsopiva satula. Myönnän, että satula ei ole ihan sopiva, vaan hieman liian leveä, ja siksi olenkin käyttänyt edestä korottavaa padia, joka siis tekee muulista tavallaan leveämmän edestä.
Satularumba varsinkin muulien ja varsinkin lännensatuloiden kanssa on piinaava ja kallis, joten ajattelin kokeilla vielä padin sovituspaloilla. Uuden padin halusin myös olevan villaa alapuolelta, tähän asti alapuolet ovat olleet neopreeniä tai teddyä, mutta ei ollenkaan "luonnonmateriaalia". Tähän asti olin käyttänyt Reinsmanin Tacky Too padia, mutta se tuntui korottavan turhan paljon ja satula keikkasi hieman liikaa, kun nousin selkään.
Aloin siis googlailla padeja, joihin saisi sovituspaloja ja jonkin verran niitä olikin markkinoilla, mutta hinnat olivat melko suolaiset ulkomailta (lähinnä Yhdysvalloista) tilatessa. Moni oli myös aivan liian pitkä, Muulin satula on tosi lyhyt, joten 30 tuuman padi näyttää hölmöltä.
Olin messuilla katsellut Hepokalan maahantuomia villapadeja, mutta vasta viime kesänä, kun kävimme tallikaverin kanssa kokeilemassa hevosten tehtävärataa, olin ostohousut jalassa ja sain lainaan testipadin. Kokeilin sitä mm Porvoon laukkakisoissa ja vakuutuin, ei pukitteluja tai pään viskomista! Ja mikä parasta, vaikken ollut kiristänyt satulavyötä hampaat irvessä, satula pysyi paikoillaan selkäännousussa! Tämä oli pakko saada, joten kunhan ensin päätin tulevan padini värin (viininpunainen), laitoin sen Kaille tilaukseen ja padin sain elokuussa. Hinnaksi tuli 165 euroa. Viralliselta nimeltään padi on Diamond Wool pad Endurance-round contoured relief pad (linkki valmistajan nettikauppaan). Koko on 33" x 28", eli padin pituus on 28 tuumaa joka on n 71 cm.
Padi on nyt ollut käytössä viitisen kuukautta jokaisella ratsastuskerralla. Aluksi säädin täyttöpalojen kanssa muutaman maaston ja ratsastuskerran saadakseni varmuuden siitä, että tässäkin padissa käytän etupaloja.
Muuli kyllä viskoo edelleen päätään joissain alamäissä, mutta nykyään liitän sen liian eteen satuloimiseen. Uuden padin kanssa satula pysyy koko ratsastuksen ajan paikoillaan, kun aiemmin mäkivyöt olivat aivan jännittyneet kotiin tullessa. Satuloin muulin niin, että sen risti (eli lapa) jää kokonaan satulan etupuolelle (padi voi toki olla sen päällä) ja Muuli tuntuu olevan tähän tyytyväinen. Lännenratsastusmuulipiireissä on yleistä, että satulat ovat leveitä ja isoja hevossatuloita ja ne satuloidaan lavan päälle ja nekin muulit näyttävät porskuttavan ihan tyytyväisinä, mutta ei meidän mullukka..
Laukannostot ovat rauhoittuneet kovasti, mutta toki tietyssä ylämäessä meidän maastoreissulla Muuli saattaa lähteä ns lapasesta.. varsinkin jos maastokaverin sisäinen laukkahevossielu sattuu heräämään juuri siinä kohtaa. Jos Muulia pidättää, se vetää pään alas ja köyrypukkilaukkaa parin askeleen verran. Aiemmin olin siitä aina kauhuissani ja kiskoin sen pysähdyksiin yhdellä ohjalla, nykyään vain pidän narut kädessä ja annan pohkeita.
Toki syy "muutokseen" voi olla myös omassa asenteessani, mutta kyllä itse enemmän kiittelen padia, jonka kanssa Muuli alusta asti on kävellyt ja liikkunut paljon reippaammin.
Kuva: Laura Malava |
Padi istuu muotonsa takia tosi kivasti Muulin satulaan. |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti