Houston, we have a... sarcoid! Paarmanpuremasta ihokasvaimeen vai toisinpäin?

Muuli sai pään ja kaulan liittymäkohtaan kesällä paarmanpureman, tai niin luulin. Tuo kohta iholla oli hieman hankala, kärpäshuppu ei ylettänyt siihen asti, joten alueen suojaus olisi vaatinut koko kaulan suijausta. Ajattelin kohdan olevan vain harmiton kärpästen auki pitämä alue, joten suihkuttelin siihen tervalaastaria aina käydessäni, jotta kärpäset pysyisivät edes hetken poissa.

Sitten tuli syksy ja kärpäset sun muut olivat olleet poissa jo hetken, tuo rupi ei kuitenkaan lähtenyt parantumaan ja hetken sitä katsoessani tajusin, että kyseessä voi olla sarkoidi!

Sarkoidit ovat melko yleisiä mutta yllättävän huonosti tunnettuja hevosihmisten keskuudessa. En itsekään tietäisi näistä mitään, ellei pari aasinomistajaa olisi ihan lähipiirissä joutunut taistelemaan aasiensa sarkoidien kanssa.

Hevosurheilussa oli laaja artikkeli kimosyövästä ja sarkoideista 9.1.2020, juuri oikeaan aikaan tätä postaustani ajatellen. Artikkelissa käytiin laajasti läpi kimosyövän ja sarkoidien syitä ja hoitokeinoja. Sarkoidit ovat hieman mysteeri hevoseläinlääkäreillekin, mutta tutkijoiden mukaan hyvän varteenotettava syyllinen sarkoideihin on lehmien papilloomavirusta BVP:tä. Normaalisti papilloomien kerrotaan olevan hyvin lajiuskollisia, mutta tämä yksi naudan virus voi hypätä myös hevoseen.

Sarkoidien kerrotaan tarttuvan syylien tavoin ja tartunta voi tapahtua, jos hevosen iho on rikki. Muulilla oli siis luultavasti päässään alunperin paarmanpurema. Hevoset voivat tähän kohtaan saada tartunnan lehmältä, mutta oletettavasti myös toiselta hevoselta. Kärpäsiä pidetään suurena riskitekijänä, sillä ne tykkäävät kupata rikkoontunutta ihoa ja sarkoideja. Epäillään, että virus olisi kärpäsissä hetken aikaa toimintakykyinen, jolloin kärpäset levittäisivät sitä sairaista hevosista terveisiin. Tai naudoista hevosiin, jos nämä jakavat saman pihapiirin.

Hevosurheilussa kehotetaankin pitämään sarkoidinen hevonen tai muuli erillään muista kärpäsaikaan, tai sitten hevonen pitäisi suojata hyvin kärpäsiltä. Näin sarkoidi ei leviä muihin hevosiin.

Sarkoideja on eri muotoisia, on tällaisia ihonmyötäisiä, kuten Muulilla ja rypälemäisiä ja ulkonevia tapauksia. Sarkoidi voi ainakin aluksi näyttää syylältä ja se on helppoa sekoittaa muihin ihosairauksiin.

Sarkoidista kerrotaa yleisesti, että mitä enemmän sitä sörkkii, sitä enemmän se innostuu ja hoito voi olla haastavaa. Hevosurheilun lainaaman eläinlääkärin mukaan kirurginen poisto onnistuu parhaiten ensimmäisellä yrittämällä, jos samaa sarkoidia joudutaan poistamaan myöhemmin lisää, on ennuste heikompi. Sarkoideja on historian saatossa poistettu kaikin keinoin, mm hirttämällä, mutta niillä on ollut tapana kasvaa takaisin, vielä suurempina ja äkäisempinä. Pienimpiä voi poistaa syylien tapaan jäädyttämällä. Nykyään käytössä on myös meidän käyttämämme voide, jossa on kasvisuutetta ja sinkkiä. Leikkaushoito toteutetaan veistä tai laseria käyttäen. Ja sarkoidi on saatava kerralla juuriaan myöten pois.

Hevosen terveydentila vaikuttaa sarkoidien syntyyn. Kun tutkimuksissa on siirretty sairaan hevosen sarkoidia terveeseen hevoseen, on patti kuihtunut pian pois terveeltä hevoselta. Sarkoidien arvellaankin liittyvän yksilön puutteelliseen immuunijärjestemään. Hevosurheilussa ei mainita, mutta muistan lukeneeni, että sarkoidi on aina hevosessa ja se on valmis puhkeamaan jos hevonen menee jostain syystä huonoon kuntoon tai sairastuu. Vähän kuin herpesvirus ihmisellä, yskänrokko tulee kaupan päälle kun ihmiseen iskee joku muu tauti.

Tämä voi olla myös syylä, mutta toisaalta tässäkin kohdassa ötökät pitivät ihoa auki koko kesän, joten asennoidun tähänkin pattiin sarkoidina. Tämän pienen patin olisi voinut poistaa syylänä käyttämällä ihmisille tarkoitettuja syyläkyniä kuten Syylend Peniä.

Sarkoideja on Suomessa hoidettu tehokkaasti myös hevosen omasta verestä tehdyllä seerumilla. Tällaista valmistaa eläinlääkäri Raija Hallamaa. Hän saattaa soittaa kelloja kesäihottumaan liittyen, sitä nimittäin voi hoitaa samankaltaisella seerumilla ja tuloksetkin ovat olleet hyviä. Kesäihottuman seerumihoidosta voit lukea tästä lisää.

Hevosurheilussa vain pikaisesti mainittu kasvisuutevoide on meidän valintamme, koska sain sitä kaveriltani purkinjämän verran ja koska Muulin sarkoidit ovat hyvin huomaamattomia ja eivät periaatteessa vaatisi hoitoa, jos vain pysyisivät tuon kokoisina, kuin mitä ne olivat.

Ehkä tunnetuin rasva tunnettiin aiemmin nimellä XXTerra ja se oli sen tason myrkkyä, että se saattoi jäädä tulliin, kun sitä tilasi Suomeen. Nykyään ainetta saa helpommin. Sen nimi on muutettu muotoon Cosmetic ointment for horses ja sitä saa eläinlääkäreiltä Suomestakin.

Purkki on pieni, vajaat 30 grammaa, mutta kertakäyttökumihanskalla levitettävä voide on hyvin riittoisaa eikä sitä tarvitsekaan laittaa paljon.

Cosmetic Ointment on valmistettu mm verijuuresta, joka on vanha rohdoskasvi ja toimii siten, että kasvainsolut altistuvat solun omalle puolustusjärjestelmälle ja kuihtuvat itse pois. Muulilla sarkoidi on kohdassa, joka on vaikea siteellä peittää, joten sen hoito-ohjeena on levittää voidetta päivittäin 4-6 päivän ajan ja sen jälkeen pidetään saman pituinen tauko. Jo ensimmäisen hoidon jälkeen sarkoidin pitäisi olla kutistunut näyttää kuivalta ruvelta. Kasvainta rapsutellaan varovasti ja jos se irtoaa, hyvä, jos ei, hoito toistetaan.

Kasvain voi muuttua aika härskiksikin hoidon aikana, se voi vuotaa verta ja visvaa ja näyttää hyvin tulehtuneelta, mutta se kuuluu asiaan. Jos tilanne on pitkittynyt, voi sarkoidin ympärillä olla liikalihaakin, mutta rasva auttaa myös siihen.

Muulin sarkoidihoito

Aloitin rasvaamisen syyskuussa ja toistin hoidon neljästi peräkkäin (4 päivää rasvaa, toiset 4 ilman rasvaa). Kolmen hoitokerran jälkeen iho on umpeutunut, mutta kyseisessä kohdassa on edelleen paksu rupi, jota en kuitenkaan ole uskaltanut rapsutella, koska se ei ole siitä helposti irtoamassa.

Tässä on tilannekuvia kolmen hoitokerran jälkeen. Klippasin kohdat, jotta patit näkyvät paremmin ja rasvan levitys on helpompaa.

Alla on kuvia n kolmen kuukauden hoidon jälkeen tammikuussa 2020. Klippasin jälleen karvat sarkoidin y mpäriltä lyhyemmäksi. Sarkoidin kaikki ulkonevat osat ovat kuivuneet ja pudonneet pois ja se on enää rupi Muulin iholla. Rasvaan kuitenkin edelleen, koska haluan päästä ruvestakin eroon.

Tammikuun puolivälissä 2020 oltiin näin hyvässä tilanteessa, eli sarkoidien jälkien läpi kasvoi uutta karvaa. Jatkan silti vielä säännöllisiä rasvauskausia, jotta viimeisetkin rippeet lähtevät pois.

Uskallan sanoa, että sarkoidi on nujerrettu ainakin näistä kahdesta kohdasta. Pari pientä syylän näköistä pattia on vielä muualla Muulin päässä, mutta ne eivät ole muuttuneet mihinkään ja ne ovat saattaneet olla paikoillaan jo pidempään. Niille en ole tehnyt mitään, joten seurailen tilannetta. Jos ne näyttävät kasvun merkkejä, hoidan nekin rasvalla pois tai kokeilen Syylendiä.