Ei kai saisi koskaan hehkuttaa, Muuli aloitti "perseilyn" - onko kaikki poikkeava käytös aina kipua?

Kirjoittelin pitkät kuulumiset viikko sitten, kuinka Muuli on ihan kiltti tyttö nykyään. Puhuimmekin tallilla jo, että kauankohan tätä mahtaa kestää ja no, eihän sitä kauan kestänyt. Ei Muuli siis suinkaan ole kokonaisvaltaisesti "tuhma", mutta sillä oli taas parin päivän villimuulikausi, jolloin se aamulla tallinpitäjän sitä ulos taluttaessa on tarhan portilla ottanut ritolat.

Muulia ei siis pidellä käsivoimin, jos se lähtee niin se lähtee. Ja niin lähti tälläkin kertaa. Kun tulin illalla tallille, oli tarhassa vastassa yksi Muuli ja sen perässä roikkuva erittäin paskainen naru. Tämän postauksen kuva ei muuten ole siltä samalta päivältä, koska silloin oli liian pimeää kuvata.

Muuli ei ole tainnut juosta kuin kerran valtoimenaan tallin pihalla toteuttaessaan valinnanvapautta. Kaikkina muina kertoina se on lähtenyt käsistä tarhaan viedessä ja ollut sitten omassa tarhassaan karkuteillä. Tämän tempun jälkeen se lähtee ihmistä erittäin hanakasti karkuun, joten riimua ja narua on mahdotonta poistaa.

Sen takia Muuli on päivän jos toisenkin tarhaillut riimu ja naru päässään, ja se on minulle täysin ok.

Iltaan mennessä Muuli on yleensä kesyyntynyt ja antaa sen verran kiinni, että riimun saa pois ja narun voi taas kerran pestä.

Mietin viime kerralla, liittyisikö käytös PMS-oireisiin, eli kuputilaan ennen kiimaa. Muuli ei ole pitkään aikaan näyttänyt kiimaansa selkeästi, joten tällaiset parin päivän tempaukset ja säikkymiset voisivat olla kipukäytöstä. Samasta voisi kertoa sekin, että juuri kiiman aikaan se on ollut joitakin kertoja hieman kiukkuinen maastakäsitellessä ja juoksuttaessa. Juoksuttaessa se on hypähtänyt raviinja näyttänyt aika tympääntyneeltä. Nyt sama käytös oli ensimmäistä kertaa myös ratsain. Ravisiirtymiseen se hypähti ja kurkkasi samalla  yläkautta silmiin. Ratsastan pääsääntöisesti täysin ilman tuntumaa eikä tuntuman pitämisellä ollut tällä kertaa eroa. Kokeilin myös muuttaa omaa asentoani, siirsin painoa eteen ja taakse ja kokeilin, jos sillä olisi vaikutusta.

Ainoa, millä oli vaikutusta, oli tehdä ravisiirtyminen samaan aikaan, kun muuli tuijotti jotain kentän ulkopuolelta. Silloin se siirtyi huomaamattaan raviin ja siirtyminen oli tosi eikä se hypähtänyt ollenkaan.

Aamulla esiintyvä kipukäytös taas voisi kertoa vatsahaavasta, jos mahalaukku on yön aikana päässyt tyhjentymään, mutta siinä tapauksessa Muuli tekisi tätä varmasti joka aamu. Ja toiseksi, sillä ei ole koskaan verkko karsinassa tyhjä, vaan siellä on olkea.

Olisiko se saanut tällin portista? En usko, koska sähköt ovat pois, kun hevosia viedään ulos ja jos portti olisi sille tosi jännä paikka, ryntäisi se siitä joka kerta. Minulta se ei ole lähtenyt portista (vielä) kertaakaan ja antaa iltaisinkin hyvin kiinni, vaikka onkin koko päivän kävellyt menemään narunsa kanssa.

Toisaalta tutkimattomia ovat muulien tiet ja moni muuli on keskusteluryhmien mukaan sellainen, että ne saattavat pelätä kuollakseen jotakin asiaa jonain päivänä ja seuraavana päivänä asia on niille täysin ok. En osaa sanoa, moniko on tutkituttanut muuliaan mahdollisen kipukäyttäytymisen varalta.

Nykyään kivusta puhutaan paljon ja sen suhteen tieto kyllä lisää tuskaa. Mitä enemmän hevoseläimiä tutkitaan, sitä kipeämmiksi ne todetaan. Minna Tallberg oli juuri kääntänyt Facebook-sivuilleen 24-kohtaisen listan eleistä, jotka kertovat, että ratsulla on kipuja. Jos ratsastuksessa näkyi 10 minuutin aikana vähintään 8 elettä, oli hevosella suurella todennäköisyydelä kipuja. Tutkimus oli toteutettu ratsastamalla hevoset saman hyvätasoisen ratsastajan toimesta ennen ja jälkeen "piikityksen".


Eläimellä on aina syy toimia tavallaan. Joko se välttelee kipua tai painetta tai tekee jotain saadakseen palkkion. Tämä selittää paljon ja on meidän tehtävämme oppia tuntemaan hevosia, aaseja ja muuleja lajina riittävän hyvin, jotta voimme asettua niiden asemaan ja ymmärtää että "mikä tässä kulmassa nyt mättää". Hevoseläinten pelko on aina aitoa, eivät ne osaa perseillä. Toisaalta ne ovat myös hyvin oppivaisia ja pystyvät toimimaan pienessä stressissäkin. Toinen paremmin, toinen huonommin.

Mitä enemmän mietin sitä, että eläimillä on aina syy käytökseensä, sitä tylsemmiltä ne tuntuvat. Jos pystyisin ymmärtämään Muulin ajatuksia täysin, sehän muuttuisi täysin tylsäksi, koska tietäisin aina, miten se reagoi. Ja jos sillä on aina syy tehdä tiettyjä omia juttuja, ei se jätä eläimen luonteelle kovinkaan paljon tilaa, vai jättääkö?

Toisaalta jo omalla tallillamme on hyvin erilaisia hevoseläjiä. Yksi tamma rakastaa ihmisiä ja rapsuttelua todella paljon ja hönkii mielellään niskaan ja hengailee ihmisten kanssa. Muuli taas harjatessa seisoo kuin tatti eikä näytä välittävän kuin korvan sisältä rapsuttaessa. Toisaalta se on viime aikoina kävellyt tarhassa vastaan ja näyttää ilmeeltään sellaiselta, että "kiva kun mamma tulit". Enkä ole kuukausiin antanut sille herkkua hakiessani sitä tarhasta, puen vain riimun ja talutan talliin.

Hevoset, jotka eivät koskaan saa valita, saattavat passivoitua. Näin varoitellaan eläintenkouluttajien toimesta. Siksi olenkin antanut Muulille valinnan varaa aika usein. Toki se saa valita vain pikkuasioissa, en ole vielä kertaakaan kysynyt siltä, että haluaako se satulan vai ei. Lisäksi käytän koulutuksessa positiivista vahvistetta, joka ainakin siinä hetkessä lisää Muulin oma-aloitteisuutta todella paljon.

Ehkei Muuli vain ole niin kiinnostunut lääppimisestä, vaan se on sellainen toiminnan muuli.