Totesin jo tuolloin että nuoret kirjotitavat varmasti hyviä blogeja vielä nykyäänkin, mutta niille on omat kohderyhmänsä. Todella moni on kuitenkin siirtynyt Instagramin puolelle.
Muuliprojekti pitää omalla tavallaan perinteisten blogien lippua korkealla, joten tässäkin postauksessa keskityn blogeihin vaikka bloggaajalla olisi muitakin aktiivisia somekanavia.
Laskin hieman kriteerejäni tähän postaukseen ja otan listaukseen mukaan vain blogit, joilla on keskimäärin 4 postausta kuukaudessa eli 48 postausta vuoden 2019 aikana. Jos blogi on muilta osin erinomianen, niin joustan tämän kriteerin kohdalla.
Puoli vuotta sitten listalla oli 15 blogia, katsotaan, kuinka nyt käy!
Anu, Vihru & Elviira on ollut olemassa jo vuodesta 2012! Vielä viime kesänä blogissa seurattiin hänen kahden suomenhevostammansa elämää (emä ja tytär), mutta marraskuussa emä-Vihru siirtyi taivaslaitumille ja nyt Anulla on 2015 syntynyt Elviira harrastuskaverinaan. Viime vuoden aikana postauksia ilmestyi huimat 72 kappaletta!
Dancing on Four Legs nousee listalle, vaikka postausmäärä ei ihan kriteerejä täytäkään. Blogissa seurataan nykyään enimmäkseen haflingertamma Winnien elämää. Blogi saa meriittiä minulta todella laadukkaasta sisällöstään, kuvat ja tekstit ovat aina priimaa. Blogin ulkoasu on upea, tällaisia hevosblogeja lukee mielellään! Blogi on myös ollut olemassa jo vuodesta 2010, wow! Postuksia viime vuoden aikana oli 39 kappaletta.
Hevostilan emäntä kertoo Rovaniemellä asuvan Jeminan hevoshommista kotitallissa. Hän perusti viime vuonna kotiinsa hevosten turvakodin, Turpatilan ja sen kehittymistä ja hevosten lisääntymistä on ollut mukavaa seurata. Tällä hetkellä kirjoittaja on myös äitiyslomalla, joten blogissa pääsee kurkkaamaan myös tällaiseen arkeen. Postauksia viime vuonna oli 49 kappaletta.
Jillan blogi on yksi hevosmaailman tunnetuimmista, eikä ihme, nykyään ehkä enemmän lifestyleblogi hurmaa edelleen kauniilla kuvilla ja teksteillä. Jillan perhe muutti pari vuotta sitten upeaan omakotitaloon ja hevoset muuttivat kotitalliin. Tätä arkea on ollut mukavaa seurata, kukapa meistä ei salaa haaveilisi samanlaisesta upeasta kodista ja hevosista ja muuleista kotipihassa. Viime vuoden aikana postauksia oli 57 ja blogi on perustettu 2012.
Kavioliitossa 30v ei petä ja porskuttaa edelleen vahvana, kuten on tehnyt vuodesta 2012. Katja Ståhlin kielenkäyttö on ihailtavan nerokasta ja jokainen postaus saa hymyilyttämään ainakin kerran. Just nyt blogissa ollaan Portugalissa dressageleirillä!
MKridingissa seurataan Marin harrastamista new forest-poniensa kanssa ja viimeisimpänä kotitalliin liittyi myös pienempi Eppo-poni. Aikuisia tavoitteellisia poniratsastajia on aika vähän maassamme, joten blogi on siinä mielessä ainutlaatuinen. Heti tuossa pikkurapakon takana Englannissa poneilla vedellään läpi ikä, Suomessa ollaan jostain syystä omaksuttu se, että aikuiset ratsastavat vain puoliverisillä ja suomenhevosilla ollakseen riittävän katu-uskottavia. Viime vuonna postauksia blogissa oli 51.
Pallurablogissa seuravaan mustan nuoren suomenhevostamman Stellan elämää. Sen emäntä kirjoittaa asioita ylös kunnioitettavan reippaalla tahdilla ja olenkin jo aiemmin kommentoinut, että blogissa on juuri sellaista hyvää tuoretta intoa. Nyt blogissa seurataan Palluran mahavaivoja, mahahaava on aika yleinen tai viime aikoina paljon palstatilaa saanut vaiva josta kärsii varmaan jokainen kavioeläin jossain vaiheessa elämäänsä. Viime vuonna blogissa oli 79 postausta.
Pieniä kavioita-blossa seurataan shettislauman elämää hyvin tallivihkomaisesti. Ponien omistaja Tuuli toteuttaa unelmaansa pienestä ponitallista, jossa lapset voivat oppia monipuolisesti harrastusta. Poneilla siis sekä ratsastetaan että ajetaan. Postaukset ovat tyypillisesti yhden viikon tapahtumista kertovia koosteita. Omaksi harmikseni nämä ilmestyvät pienellä viiveellä. Tällainen ponitoiminta olisi kyllä ihanaa hevostelun aloitus ihan jokaiselle pienelle hevosihmiselle, olisipa tällaisia talleja ja poninomistajia enemmänkin! Postauksia viime vuonnan oli 50.
Ride love laugh-blogia kirjoittaa Tukholmassa asuva Rosita. Blogissa on ollut vuosien aikana mukana upeita vuokrahevosia Rositan ratsastamana ja postauksia valokuvaussessioista. Viimeisimmässä postauksessa hän ottaa tiukasti kantaa valokuvien varastamiseen Instagramista ja muilta sometileiltä, erittäin läheinen aihe kaikille valokuvaajille nyt, kun somessa kuvat leviävät todella herkästi ilman kuvaajan tietoa. Viime vuonna postauksia oli 46.
Riitta Reissaa on erikoistunut ratsastusmatkojen esittelemiseen ja järjestämiseen. Hän toimii Suomessa HorseXplorelin edustajanam ja tätä laadukasta tarjontaa on esillä myös blogissa. Riitta on varmasti Suomen aktiivisin ratsastusmatkalainen! Olen kateellisena ihaillut reissuja eri paikkoihin, onneksi matkafiilikseen pääsee myös ihan näin blogeja lukemalla. Vaikeaahan noin upeista kohteista on valita sitä, mihin ihan ehdottomasti haluaisin päästä käymään. Viime vuonna postauksia oli 43, mutta tämän blogin kohdalla joustin kriteereistäni sillä blogi on ainut suomalainen hevosmatkailusta kertova blogi.
SD-Team on yksi lemppariblogeistani, onhan se erittäin pitkäikäinen (vuodesta 2011) ja silti asiaa meidän lukijoidemme iloksi on edelleen! Viimeisin muutos hevoskokoonpanoon oli se, kun laumaan saapui Salama-suomenhevosen sisko Säde uudeksi harrastuskaveriksi! Salama on kärsinyt jo pidempään terveysongelmista, joten ilo ratsastusharrastuksesta oli varmasti laimentunut. Lisäksi laumaan kuuluvat shettisponit Risto ja Lisko. Viime vuonna postauksia oli 65.
Takaisin Lähtöruutuun -blogissa seurataan kahta isoa ponia, Ruusaa ja sen varsaa Albertia. Minna kirjoittaa blogissa sekä ylä- että alamäistä ja listaa kunnioitettavalla tarkkuudella myös ponikulut kaikkien nähtäväksi. Albert kääntyi juuri 3-vuotiaaksi, joten blogissa on varmasti tulevaisuudessakin paljon luettavaa nuoren ponin koulutuksen osalta. Postauksia viime vuonna oli 49.
Tällä kertaa listalle tuli 12 blogia, eli muutama blogi tippui pois ja yksi tuli tilalle.
Erityismaininnat
Kaktun talli "palasi" blogiskeneen vuosi sitten, kun aiemmin hevosestaan Futurasta blogannut Kaktu avasi uuden blogin. Nyt blogissa seurataan kotitallin elämää kahden hevosen kanssa. Repe kääntyi juuri kolmivuotiaaksi ja Sapriina on jo vanhempi. Kaktun hevostenkäsittely ja koulutus poikkeavat edelleen valtavirrasta, vaikka paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa tässä välissä. Edelleen kuolaimettomuus, kaulanarut ja positiivinen vahvistaminen hämmästyttävät hevosharrastajia Suomessa vaikka luulisi, että jokainen valveutunut ikäiseni hevosihminen tietäisi jotain koulutuksen teoriasta vaikka ei itse positiivista vahvistamista käyttäisikään.
Blogin postausmäärä on hieman vähäisempi, kuin toivoin, joten blogi saa tämän erityismaininnan laadukkaasta sisällöstä ja pitkistä postauksista. Tällaista hyvää suomen kieltä haluan lukea ja postauksissa on tosi kivoja kuvia. Kaktu päivittelee paljon kuulumisia myös Instaan ja Facebookiin, tai sanotaanko enimmäkseen näille somekanaville. Instan kautta pääsen melkein osaksi heidän hevosteluarkeaan ja sitten jossain välissä on blogissa aina aiheesta laajempi postaus. Tällaista somekanavien yhteiskäyttöä haluaisin itse nähdä, moni bloggaaja vain siirtyy kokonaan Instaan, vaikka blogissa olisi mahdollista käsitellä juurikin "isompia" aiheita, joissa on enemmän tekstiä ja kuvia.
Lisätty alla oleva blogi listalle 26.2.2020
Nuorta verta on 15-vuotiaan Even kirjoittama blogi, jonka sisältö on hyvin mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua! Löysin blogin vasta nyt, en tiedä miten olin missannut sen. Blogi on aktiivinen ja ollut olemassa parin vuoden ajan. Tekstiä lukiessa on vaikea uskoa että kirjoittaja on vasta 15-vuotias, sisältö on nimittäin paljon laadukkaampaa ja tavallaan hiotumpaa kuin täällä omassa blogissani!
Pidät tästä blogista varmasti, jos tykkäät Muuliprojektista. Mukana on paljon faktaa, pohdintaa ja positiivista vahvistamista. Olin tosi iloinen lukiessani juttusarjaa, jossa mainittiin myös Parelli. Se tyyli kiinnostaa minua paljon, mutta en ole itsekseni päässyt puusta pitkälle..
Erityismainintalistalla blogi on juuri siksi, että kirjoittaja on nuori mutta erittäin kypsä ja tätä blogia lukee mielellään täti-ikäinenkin. Itse en olisi millään pystynyt noin upeaan tekstintuottoon tuon ikäisenä!
Kaksi matkaratsastusblogia haluan myös nostaa esille. Matkaratsastus on aika pienen piirin laji, muistaakseni ratsukoita viime vuoden kilpailuissa oli alle 200? Korjatkaa kommenttiboksiin, jos olen väärässä! Koska me täällä Muuliprojektissa olemme lajista kiinnostuneet, esittelen myös kaksi tähän lajiin liittyvää blogia. Näistä saa hyvän kuvan lajista ja varmasti vinkejä myös ensimmäisiin kilpailuihin.
Ulutusta on Anun kirjoittama blogi. Hän elää tällä hetkellä vauva-arkea, joten matkaratsastus on tietenkin sivuosassa, uudelle lukijalle blogista löytyy paljon luettavaa!
Matkaratsastajatädin hevoselämää -blogia kirjoittelee Mira. Hän on aktiivisesti mukana matkaratsastuksen toimijoissa ja kilpailee itsekin paljon. Blogi on valitettavasti ollut hiljaiselolla heinäkuusta lähtien, mutta täältäkin löytyy paljon luettavaa jos laji kiinnostaa! Ennen en muuten ollut yhtään kiinnostunut blogien kisaraporteista koulu- tai estekisojen osalta ja skippasin ne yleensä aina. Nyt, kun laji kiinnostaa, kiinnostavat myös kisaraportit ja niitä Miralla on paljon!
Blogien kulta-aika
Blogien kulta-ajan hiipumisesta on puhuttu ainakin koko oman bloggaushistoriani ajan, eli vuodesta 2015. Kun katsoin listaamieni pitkäaikaisten blogien postausmääriä vuosittain, sijoitan aktiivisimmat ajat monella blogilla vuosien 2013-2015 välille, jos siis blogi oli perustettu ennen tätä. Vuodesta 2015 postaustahti on hiljalleen vähentynyt, mutta mielestäni sisältö on samalla muuttunut tavallaan laadukkaammaksi, eli postaukset ovat pidempiä ja enemmän ajatuksella kirjoitettuja.
Muutokselle on mielestäni helppo keksiä syy: muut somekanavat. Instaan ja Facebookiin on helppoa tehdä pikkupäivitys ja blogi on tosiaan jäänyt kanavaksi pidemmille teksteille. Toinen syy on varmasti myös monen bloggaajankin huomaama lukijakato. Vaikka moni kirjoittaakin blogia ensisijaisesti itselleen, ei bloggaaminen tunnu kovin motivoivalta, jos lukijamäärä on laskenut radikaalisti. Itsekin olen tilanteessa, jossa ennen kaikki postaukset luettiin vähintään 500 kertaa, nykyään tuo lukema on 200. Toisaalta minulla ja varmasti kaikilla muillakin seuraajamäärät muilla somekanavilla ovat kasvaneet.
Jauhan aina tätä samaa, mutta eivät muut somekanavat ole täällä syrjäyttämässä blogeja, vaan blogi on vain yksi kanava muiden joukossa. Ja ainakin minun mielestäni blogeillekin on paikkansa. Ongelma on tosin siinä, että suurin osa lukijoista lukee blogeja mobiililaitteilla. Facebookista on helppoa seurata linkkiä blogiin, mutta keskisuuren instatilin pitäjä ei niin vain saakaan lukijoita siirtymään blogin puolelle. Facebookissakin keski-ikä nousee kohisten, eli hyvin nuorille suunnattujen blogien lukijakunta on varmasti muualla, kuin Facebookissa. Bloglovinit sun muut paikat tuntuvat kärsivän kovasta taantumasta ja kun bloggaajat kaiken kaikkiaan vähenevät, ei Bloggerin lukemistoon kerättyjen blogien linkkejä tule klikkailtua kun koko bloggeria ei enää käytä.
Vaikka en pidäkään siitä, että Instan ainoa tarkoitus olisi kerätä porukkaa blogiin, on se silti oiva kanava kertoa uudesta postauksesta. En tiedä johtuuko se iästäni vai mistä, mutta en jaksa lukea Instasta pitkiä tekstejä kuvien alta, vaan klikkaan itseni ennemmin blogiin lukemaan saman asian kuvilla pätkittynä. En myöskään jaksa kommentoida juuri mitään mobiililaitteella, vaan kirjoitan ennemmin tietokoneella. Näin saan tekstistä paljon runsaampaa, virheettömämpää ja näen tekstin helposti kokonaisuutena näytöltäni.
Blogien uhka ei siis mielestäni ole muut somekanavat vaan mobiililaitteet, kuka ihme jaksaisi kirjoittaa selkeitä blogipostauksia mobiililla, jossa tekstistä ei saa kokonaiskuvaa yhdellä silmäyksellä kuten tietokoneella? Bloggerin appikin on niin surkea, etten itse pystynyt käyttämään sitä. Hätätapauksessa korjaan puhelimen selaimen kautta härskeimmät ajatusvirheet.
Somegaala tulee!
 |
| Muuliprojektikin oli kerran itseään paremmassa seurassa. Kuva: Emmi Jormanainen |
Tällä hetkellä tuomaristolle saa ehdottaa blogeja eri kategorioihin. Tuomaristo valitsee näistä kymmenen kuhunkin ja helmikuussa on sitten lopullinen äänestys. Varsinainen Somegaala järjestetään GoExpo Horse-messujen yhteydessä Helsingissä. Ehdota suosikkisomejasi tässä.
Korjataan sen verran ettei palkitsemista järjestetä Hevoset-messuilla vaan GoExpo Horse-messuilla.
VastaaPoistaHemmetti, kunnon ajatusvirhe heti alkuun 🙈. Luonnostelin samaan aikaan toista postausta, jossa kirjoitin Tampereen messuista, niin sieltä se sitten täytti aivot.
PoistaKiitos huomioimisesta <3
VastaaPoistaTottakai huomioin 😊
PoistaKiitos huomioinnista ja ihanasta palautteesta�� Mulla bloggausinto perustuu vuorovaikutukseen lähes yhtä paljon kuin siihen, että tykkään kirjoittamisesta. Kommentteja ei juurikaan enää blogiini tule, joten bloggaaminen tuntuu turhalta. Mieluumin julkaisen sinne, missä syntyy vuorovaikutusta. Itse kyllä luen blogeja mielelläni edelleen. Itse arvelen, että blogini kulta-aika oli 2012-2016. Silloin tuli useita kymmeniä kommentteja joka postaukseen, nyt ehkä 0-5. Pitkien tekstien kirjoittamista en halua lopettaa, joten blogini on ja pysyy jatkossakin. Kommenttikadon takia blogi tuntuu kuitenkin välillä täysin turhalta.
VastaaPoistaTämä on muuten ihan totta! Minullekin saattoi parhaimmillaan tulla 10 kommenttia postaukseen, mutta nykyään jo yksikin kommentti on suoranainen ihme. Täällä vuorovaikutus on aina ollut kaikista rakentavinta, on tullut pitkiä kommentteja ja keskustelua on syntynyt. Instassa kommentit ovat emojirivejä ja "looking great", niin siinä ei kovin paljon keskustella. Facebook on sitten näiden välimaastosta, mutta siellä tuntuu että algoritmi syö paljon näyttökertoja.. Joku kuva saa tosi paljon näkyvyyttä, toinen samankaltainen näkyy muutamalle. Ja jos sisältö ei näy, niin ei se tietenkään herätä mitään keskusteluakaan.
PoistaKiitos listasta ja huomioinnista siinä! Näin melko tuoreena bloggaajana en ole niin päässyt seuraamaan muutosta blogien lukemisessa tai kommentoinnissa. Muutaman huomion olen ehtinyt vuorovaikutuksesta tehdä.
VastaaPoistaKun perustin blogin, tuntui todella mukavalta, kun muutama teistä kokeneemmista (sinä olet yksi heistä/teistä) otti minut heti mukaan keskusteluihin. Vaikka emme ole kenenkään teidän kanssa tavanneet koskaan kasvotusten, oli kiva päästä heti vaihtamaan ajatuksia, olemaan vuorovaikutuksessa. Yhtään vähekysmättä bloggajien keskinäistä vuorovaikutusta, siihen se sitten aika usein jääkin. Sillon tällöin joku, joka ei kirjoita blogia, käy kommentoimassa. Eli ajatuksia pystyy vaihtamaan blogisivustolla, mutta aika harvakseen.
Joskus keskustelu käy kuitenkin kuumana Facebookissa. Sitä kautta kommentteja on tietenkin kevyempää laittaa ja keskusteluun voi useampi henkilö osallistua joustavasti. Ihan paikallisella tasolla Facebook on hyvä kanava keskustella blogin teemoista. Kavereissani on henkilöitä, joiden hevostelukulttuuri on aika erilainen kuin omani. Instagramissa pidän kahta eri tiliä. Turpakoti saa usein sydämiä ja Hevostilan emäntä enemmän kommentteja, etenkin, jos olen tehnyt jonkun mokan ja kerron siitä. Instagramissa sekä seuraajani että seuraamani henkilöt ovat aika homogeeninen ryhmä. Suurin osa heistä on kiinnostunut esimerkiksi positiivisesta vahvisteesta eläinten kouluttamisessa tai vaikkapa pihatoista. Koska arvomaailma on usein samaan suuntaan menevä, ei keskustelua juuri tapahdu. Enemmänkin kommentointi on toisten ideoiden kehumista, mikä on tietenkin tosi kiva, mutta ei aina avarra omaa ajatteluani ihan hirveästi. Toisaalta jotkut tilit ovat todella mielenkiintoisia seurata ja vaikka keskustelua ei varsinaisesti olisi, on uusia ideoita omaan toimintaan kiva bongata.
Blogin perustin aikanaan siksi, että Facebook-tilini uhkasi täyttyä pelkästään hevosista. Vaikka ne ovat todella isossa roolissa elämässäni, ajattelin, että blogissa voin sitten rauhassa puhua hevosista sydämeni kyllyydestä niiden kanssa, jotka ovat myös kiinnostuneita hevosista. Facebook on auttanut tässä tosi paljon.
Toki blogista on ollut hyötyä ihmeellisissä asioissa. Vaikka lukijamäärä ei varmasti ole maailman suurin, olen saanut sekä ihmis- että eläinasiakkaita sitä kautta. Aika moni työ on poikinut blogin kautta ja se on ihana juttu. Olen saanut myös vinkkejä vierailevista eläinlääkäreistä ja yhteydenottoja puhelimitse tai yksityisviesteillä.
Näin lopuksi todettakoon, että kirjoitan tätä kommenttia tietokoneella, puhelimella en olisi jaksanut. Ja toiseksi loppukaneetiksi kertaan, että kaikki vuorovaikutus blogin kautta tekee iloiseksi.
Itsekin olen huomannut, että useimmat kommentoijat ovat toisia bloggaajia. Ehkä heille kirjoittaminen ja kommentoiminen on enemmän "verissä", kuin tavan tallaajille?
PoistaItse olen huomannut myös, että blogiin tuli varsinkin alussa hyvinkin kriittistä kommenttia. Suurin osa niistä ei mennyt "vihapuheen" tasolle, mutta pari oli aika negatiivista vailla mitään rakentavaa kritiikkiä. Instassa minullakin on melko samanhenkistä porukkaa seuraajana ja kun suunnilleen puolet seuraajista on ulkomailta, tulee heiltä enimmäkseen näitä "Great work"-kommentteja, jotka eivät herätä keskustelua. Mutta tottakai niitä on mukavaa saada ja jos en muista tileistä keksi mitään keskusteluntynkää, jakelen itsekin auliisti sydämiä muiden muuleille ja aaseille.
Minulla blogin syyt ovat aika samat, en halunnut täyttää omaa Facebookiani pelkillä muulijutuilla. Kaikki hevostutut seuraavat Facebookissa blogin sivua, johon jaan kaikkea muitakin muulipäivityksiä. Yksi syy aktiivisuuteen Facebookissa oli myös se, että ennen pidin yllä Aasiyhdistyksen Facebook-sivua, mutta en halunnut täyttää sitä niin paljolla muulijutulla. Muuleja on Suomessa kuitenkin äärimmäisen vähän aaseihin verrattuna. Ja nyt, kun en ole ollut enää vuoteen mukana Aasiyhdistyksen hallitustoiminnassa, on kiva kun voin jakaa hyviä muulipäivityksiä edelleen ja käsittääkseni niistä myös tykätään. Instassa en oikein jaksa jakaa hyviä päivityksiä, koen sen vähän hankalaksi kun en jaksa kirjoittaa pitkiä tekstejä puhelimella.
Minäkin vastaan kommenttiisi vasta nyt parin päivän viiveellä, kun olen tietokoneen äärellä. En todellakaan jaksa näpytellä pitkiä tarinoita puhelimella, virheiden määrä on ihan järjetön nakkisormillani.
Ehkä tässä pitää vain hyväksyä se, että vuorovaikutus blogin kautta on vähäisempää ja korkeammalla kynnyksellä nykyään, mutta onneksi on muita kanavia jossa keskustelua voi herätellä eri tapaan.
Oi kiitos huomioimisesta! 😃 Lupaan, että postaustahti piristyy tänä vuonna. ✌️
VastaaPoistaSinulla on ollut noin muuten elämässä kiireitä, niin en yhtään ihmettele postaustahtia :) Ilolla kuitenkin odotan uusia postauksia, meikäläisetkin on toivottavasti kisakentillä useammin kuin 2 kertaa tänä vuonna! Siellä sitten nähdään jos tulet etelään kisoihin. Me tosin pysyttelemme tiiviisti ykköstasolla.
PoistaItsekin sinun ja monen tässä postauksessa mainitseman blogin pitkäaikaisena seuraajana voin todeta, että hävettävän harvoin tulee nimenomaan klikattua itsensä linkistä (olkoon se instassa, facessa, nykyään harvoin avaamassani wordpressissä) itsensä sinne blogiin. Monet avaa ajatuksiaan ja päivittäistä arkeaan niin näppärästi somessa, että mielenkiintoisenkin aiheen äärellä tulee usein ajateltua, että luen tämän myöhemmin blogista ja sillä hetkellä selaa ohi ja unohtaa koko homman. Juuri instan isoin ongelma bloggaajille onkin omasta lukijan näkökulmasta tämä, ettei postaukseen voi laittaa linkkiä. Ajatella, että jo 'linkki biossa' on liikaa vaivaa tämmöiselle nykysomettajalle. Storyn swaipeista tulee sentään joskus päädyttyä perille asti. Tässä mielessä facessa on tietty helpompi saada lukija klikkaamaan blogi auki. Täytyy ehkä ottaa takaisin entinen iltarutiini, jossa käy läpi uudet postaukset, juurikin sieltä wordpressin linkkilistalta! :D
VastaaPoistaMinäkään en juuri koskaan klikkaa itseäni Instasta kenenkään blogiin, mutta koska käytän Bloggeria ahkerasti, on minulla täällä oma lukuluettelo, johon uudet postaukset kaikista lukemistani blogeista kivasti tulevat. Se on tosin aika surullinen lista nykyään, minulla taitaa olla siinä 50 blogia, joista enintään puolet on enää olemassa.
PoistaInstassa linkin stooriin saa, kun on vähintään 10 000 seuraajaa. Itse toivoisin, että ominaisuus olisi kaikkien saatavilla tai ainakin, jos Instassa pitää ns yritystiliä, kuten minulla. Yritystili ei siis eroa mitenkään muuten tavallisesta tilistä, mutta näen tilin tilastot kattavammin.
Facebook taas tuntuu rajoittavan näkyvyyttä, jos postaus vie ulkopuoliselle sivustolle. Jos "poistaisin" suoraan Facebookkiin, eli lisäisin kuvan ja sen alle pitkän lätinän, se saa paljon enemmän näkyvyyttä. Blogien puolesta on harmi, ettei mikään alusta edistä oikein niiden asiaa. Facebookiin ja Instaan tehdyt julkaisut kyllä näkyvät, mutta missä ihmeessä blogit näkyisivät?
Onneksi Playsson on tekemässä Hippolan tyyppistä blogisyötettä, josko se antaisi näkyvyyttä lisää! Itselleni tulee Jalustimesta edelleen ihan mukava määrä lukijoita. blogit.fi tai Bloglovin eivät niinkään tuo lukijoita, luultavasti näillä palveluilla ei ole juurikaan käyttäjiä enää.
Kannatan iltarutiinia! Itselläni on tuo yleensä aamurutiinina, kun tsekkaan samalla blogiin mahdollisesti tulleet kommentit. Harvemmin on uusia kommentteja, mutta yleensä joka päivä on vähintään yksi seuraamani blogi tehnyt uuden postauksen.
Kiitos tästä listauksesta ja mukaan pääsystä! Kaikki olivat tuttuja blogeja ja useimmat seurannassakin. Minusta vaikuttaa siltä, että bloggaaminen on jäänyt aikuisten harrastukseksi. Nuoriso ei jaksa enää tuottaa näin pitkiä tekstejä, ja tuskin lukeakaan. Sori yleistys, nuoriso, jos joku sattuu lukemaan tänne asti.
VastaaPoistaMinähän menin Instagramiin tänä vuonna ja käyn siellä suht ahkerasti. En kuitenkaan millään jaksa sieltä lukea pitkiä tekstejä. Puhelimessa se menee niin onnettomaksi tihrustamiseksi eikä se ole ollenkaan miellyttävää. Ihmettelen, miten jotkut jaksavat kirjoittaa puhelimella hirveitä tekstimääriä. Usein saattaa olla monta kuvaakin eli varmaan samalla vaivalla ne "taittaisi" blogitekstiksikin. Olisi kalkkislukijaystävällisempää.
Mä ihmettelen tuota naputteluintoa myös! Itse vastailen pääsääntöisesti kommentteihinkin tietokoneella, kommentteja julkaisen kyllä kännykälläkin ja oikein lyhyen vastauksen saatan kirjoittaa siinä samantien. Kysyin muuten joskus Stoorissa Instassa, että moniko tietää, että minulla on myös blogi. Muistaakseni puolet tiesi blogin ja puolet ei.. Siinä kohtaa tajusin, että hetkinen, kaikki seuraajat eivät luekaan blogia ja aloin pohjustaa Instajulkaisuja hieman paremmin.
PoistaBlogista saa mielestäni jotenkin paremman kokonaiskuvan somettajasta ja hänen hevosharrastuksestaan ja on helpompaa lukea taaksepäin. Instassa suurin osa seuraamistani tileistä saa julkaisuunsa liken lähinnä siksi, että kuva on kiva. Instan kautta pysyn kärryillä vain ihan muutamien henkilökohtaisestakin elämästä tuttujen hevoskavereiden harrastuksesta. Instan algoritmikin tekee sen, etten näe kaikkia julkaisuja syötteestä, vaan minun olisi klikattava itseni erikseen tilille ja selattava julkaisut sen kautta.
Että ei tässä vanhakaan jaksa niin paljon klikkailla, nuoret varmasti enemmän, koska ovat niin tottuneita älypuhelimen käyttöön.
Kiitos, että olemme mukana listalla :) Bloggaaminen on kyllä nykyään niin haastavaa - insta on vaan niin paljon helpompi. Yksi kuva ja lyhyt teksti riittää - vaan jääkö ne mieleen, en tiedä. En usko. Kunnon keskusteluja blogin kommenttiosiossa kaipaan minäkin. Oma kulta-aika oli varmasti vuodet 2013-2015.
VastaaPoistaSenkin jälkeen meni vielä hetken ihan ok, mutta viimeinen pisara oman blogin hiljentymiseen olikin juuri tämä ihana koti. Kun kaikki ei ole valmista, niin sellaista ei halua näyttää :D Ja sitten kun sain oman luokan, pitikin olla tosi tarkka mitä kirjoittaa. Aikaisemmin en ole ollut ihan sellaisessa asemassa. Nykylapset kun vielä nappaa ihan supernopeasti opettajien somet haltuun :D
Kirjoittelu onkin vasta nyt, kun uusi, ei ope-duuni, työ vakinaistettiin, lähtenyt tuntumaan taas omalta. Ja ehkä nyt, aika monen instavuoden jälkeen palataan takaisin blogimaailmaan? Molemmissa on puolensa, ja uskon että ne täydentävät myös hyvin toisiaan :)
Itselleni ei suurin osa Instassa julkaisevista jätä sellaista pysyvää muistijälkeä, selailen kuvat ja annan sydämet suurimmalle osalle. Mutta olen tässä mielessä varmasti vanhanaikainen, nuoret imevät sieltä varmasti paljon paremmin ja muistavatkin vielä seuraavana päivänä.
PoistaHyvä muistutus tuo, että kaikissa duuneissa ei pysty niin vapaasti somettelemaan. Itsekin olen koulumaailmassa töissä, mutta hallinnon puolella ja ammattikoulussa, joten minulla ei ole täällä työelämässä seuraajina kuin työkavereita. Aiemmin, kun toimin vielä aktiivisesti Suomen Aasiyhdistyksessä mietin tarkemmin, mitä julkaisen. Vaikka blogi onkin oma henkilökohtainen juttuni, ovat ihmiset nykyään kovia kaivelemaan kriisitilanteissa juttuja myös ihmisten taustoista. Aasiyhdistys toimii yhdistyksenä hyvin eikä mitään kriisejä ollut, mutta osasin kyllä varautua somekriiseihin ja sellaisen pari kertaa tahtomattani aiheutinkin ja jälkikäteen huolellisesti hoidin. Mutta kun piirit ovat pienet, homma henkilöistyy (vai miten se sanotaan) ja jollekin Aasiyhdistys = Kaisa, ja sitä en missään nimessä halunnut.
Sinun tulisi ehdottomasti palata blogimaailmaan! Ja olen ihan samaa mieltä, että eri kanavat toimivat hyvin yhteen.