Kotiesittely kuvien kera!

Muutin ihan omaan kotiin syyskuun ensimmäisenä päivänä ja nyt on aika esitellä ihana asumukseni! Olen aivan rakastunut asuntooni ja aikani kuluu siellä ihan sujuvasti seiniä tuijotellen. Tämä on ensimmäinen täysin oma omistusasuntoni, mutta fiilikset ovat samanlaiset, kuin ensimmäisen ihan oman vuokra-asuntoni kanssa reilut 10 vuotta sitten. Tuo asunto sijaitsi muuten tässä samassa kaupunginosassa Keravalla ja täytti silloin 36 neliöllään kaikki tarpeeni.

Ennen ja jälkeen tuon vuokra-asunnon olen aina jakanut asuntoni parisuhteen toisen osapuolen kanssa, eli suurimman osan aikuiselämästäni olen asunut vähintään avoliitossa.

On ihan erilaista omistaa asunto yhdessä jonkun kanssa, kuin ihan yksin. Viimein minulla on sellainen tosi aikuinen olo, kun avaan kämppäni oven ja astun kauppakassin kanssa sisään. Olen varmasti tosi materialisti, kun mietin usein että ah, tämä kaikki minkä näen, on minun. Voisin siis hyvin kuvitella itseni maatilan pihalle katselemaan peltoja ja miettimään samaa, kaikki mitä näen, on minun.

Ehkä olen aasien tavoin reviiritietoinen eläin. Haluan, että minulla on oma pieni soppeni, jonka laitan juuri sellaiseksi kuin itse haluan. Ja juuri sellainen oma asuntoni on. Neliöitä minulla on tässä muistaakseni 63, eli asunto on aika suuri kaksio. Harmi vain, että 70-luvun asunnoissa ei vaatehuoneen purkamisen jälkeen ole kovinkaan paljon säilytystiloja, eli hukkaneliöitäkin löytyy. Itse mahdun kämppääni oikein mukavasti, mutta kahden ihmisen pitäisi konmarittaa aika rankasti mahduttaakseen kaikki vaatteensa vatekaappiin.

Asunto sijaitsee Keravalla minulle sopivalla sijainnilla. Tästä on lyhyt matka moottoritielle, liikun siis autolla moottoritietä pitkin sekä tallille että töihin. Asuinalue on hyvin rauhallinen ja taloyhtiö on hyvin hoidettu. Suurimmassa osassa asunnoista asuu niiden omistaja. Talo on hyvin tyypillinen 70-luvun luomus. Hissiä tässä ei ole eikä käsittääkseni ole tulossakaan, huomaan kuntoni jo kasvaneen jonkin verran rappuja ravatessani.

Keittiö on kivan kokoinen. Kuvan ulkopuolella vasemmalla puolella on vielä vetolaatikkoja ja jääkaappipakastin.

Pöytäryhmän ostin asunnon myyjiltä. Yhteen jalkaan pyöritin köyttä kissojen raapimapuuksi, mutta tämä ei ole ollut kovinkaan suosittu kissojen keskuudessa. Samoin vitriinin päällä oleva peti on jäänyt käyttämättä.

Lehmäkangas on ostettu Marimekolta vajaat 10 vuotta sitten. Olen saanut siihen liittyen jo useamman viestin, että jos myyn sen joskus niin ottajia on jonoksi asti. Pidän kankaasta ja se vaimentaa ääntä kaikuvassa kämpässä sopivasti. Se myös muistutta "juuristani" karjatilalta.

Suurimman remontin asunnossa olivat tehneet tämän myyjät. He olivat tietääkseni ostaneet asunnon pari vuotta aiemmin orkkiskuntoisena ja remontoineet sen täydellisesti. Kaikki pinnat oli maalattu kattoa lukuunottamatta ja keittiö ja vessa oli remontoitu Ikean avulla. Vaatehuoneeseen oli toteutettu koko seinän pituinen kiinteä vaatekaapisto, voin muuten ehdottomasti suositella Ikean säilytysratkaisuja! On ollut todella helppo ostaa vetokoreja, kun kaappi on Ikeasta. Ei tarvitse miettiä, että sopiikohan uudet laatikot vai eivät.

Itse toteutin asunnossa vain pientä pintaremonttia kaverini avustuksella. Tiinalla on oma sisustussuunnitteluyritys ja hän teki hyvissä ajoin ennen muuttoa havainnekuvat. Selasimme myös tuntitolkulla netin tapettivalikoimia löytääksemme upeimman tapetin huoneeseen. Jos siis kaipaat freesiä uutta ilmettä kotiisi, tsekkaa Lempineliöt! Tiina asuu Tampereella mutta pystyy myös etänä tekemään suunnittelua. Tapetoimme makuuhuoneesta yhden seinän upealla pinkillä tapetilla ja maalasimme katonrajoihin valkoiset valoraidat. Maalausjälki katorajassa kaipasi nimittäin kipeästi ammattilaisen sutimista. Kaverini freesasi myös keittiön kaarioven kitillä ja maalilla, kaari oli ottanut hieman osumaa.

Makkarin pinkin seinän lisäksi katseenvangitsijana on tietenkin valokuvasta teettämäni "lasitaulu". Taulu ei ole oikeasti lasia, vaan paksua pleksiä, mutta menkööt. Kuvan on ottanut Fotofuusio tänä kesänä. Mietin pitkään, millaiselle materiaalille teettäisin kuvan ja tämä akryylilasitaulu tuntui kiinnostavimmalta ja toimii mielestäni tosi hyvin. Harmi vain, että kissat pääsivät tsekkaamaan taulun kun se vielä odotteli kiinnitystä ja saivat siihen aikaiseksi muutaman naarmun. Ne näkyvät taulussa sopivassa valossa erittäin selvästi.

Tämä Ikeakompleksi löysi paikkansa makuuhuoneesta. Se koostuu kolmesta eri palasesta. Vetokoreja on tarkoitus ostaa pikkuhiljaa lisää.

Parvekkeella ei ollut laseja, mutta se ei minua haitannut. Ostin sinne Tori.fi:stä neljä Ikean säilytystankoa ja Zooplussan puremisen kestävää verkkoa ja nyt parveke on verkotettu kissoja varten. Lisäksi siellä on pari hiekkalaatikkoa ja pari tuolia istumista varten. Vielä pitäisi tosin ratkaista kissanhiekkaongelma, hiekkaa kulkeutuu laudoitukselle ja sateella se kostuu.. Jonkinlainen matto on varmasti hankittava tai sitten siirrettävä hiekkalaatikot takaisin sisälle. Tottakai myös sisällä on hiekkalaatikko, mutta olisi paljon kätevämpää, jos kissat asioisivat ulkona. Näin sisällä ei olisi niin paljon hiekkaa lattioilla.

Puutarhatuolit kävin hakemassa Keravalta pian muuttoni jälkeen. Tuolit olivat tarjolla paikallisessa roskalavaryhmässä. Maalasin tuolit puuöljyllä ja nyt ne ovat kuin uudet.

Parvekkeelta ja keittiön ikkunasta on ihan kiva näköala. Asunto on kerrostalon kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa ja ikkunoiden puolella ei ole edessä toista kerrostaloa. Tykkään pitää kaihtimia ylhäällä ja tällä hetkellä olen sitonut ne niin, ettei niitä edes helposti saa tiputettua alas. Nyt kukaan ei näe sisälle, joten on ihan okei olla verhottamatta ikkunoita. Vain makuuhuneen ikkunassa on kestoverhotus, asunto on nimittäin mallia "luhti", eli ovet aukeavat luhtikäytävään. Makkarin ikkunan takaa kuljetaan kahteen peremmällä olevaan asuntoon.

Makkarin verhotus ei minua haittaa, sillä nukun joka tapauksessa pimennysverhoilla pimennetyssä huoneessa. Päiväsaikaan saatan avata pimennysverhot ja niiden takana toisessa verhokiskossa on ohuemmat vaaleanharmaat verhot.

Huonekaluista suurin osa on edellisestä asunnostani, säästinkin pitkän pennin siinä, kun ostin omaan asuntooni vain sängyn ja ruokaryhmän. Ruokaryhmänkin ostin asunnon myyjiltä, eli vain sänky on huonekaluista uutena ostettu. Se oli pitkäaikaisen unelmointini tulos, eli kangasverhoiltu jenkkisänky saman sarjan sängynpäädyllä.

Ja sitä hieman kadun, koska voitte vain arvata kuinka innoissaan kissat olivat tästä ihanuudesta.. Sängyn kulmat ja pääty on revittu todella rumasti. Saisin toki langanpäät takaisin sisälle ja sängyn freesattua, mutta pian langat taas törröttäisivät ulkona. Ja voisin tietenkin pitää kissat poissa makuuhuoneesta, mutta tykkään nukkua niiden kanssa ja ne tottavie rakastavat nukkumista kanssani, joten en voi mitenkään laittaa niitä ulos. Päiväsaikaan pidän makkarin oven kuitenkin kissavapaana alueena.

Telkkataso on aikoinaan tehty itse Ikean keittiön yläkaapeista.

Hukkatilaa asunnossa on olohuoneessa ikkunan alla runsaasti. Nyt siinä sijaitsee kissatoiminnot ja laatikko, joka vielä hakee pakkaansa.

Raapimispaikkoja kissoilla on kolme. Yksi lattiasta kattoon ylttävä CatMax, pieni raapimispuu patterin edessä ja keittiön pöydän jalkaan pyöritetty sisalköysi. Silti sänky kiinnostaa ja paljon. Toki kynsiminen on kissoille tyypillistä. Siinähän ei varsinaisesti "teroiteta kynsiä", vaan jätetään hajujälki eli merkataan uusi juttu omaksi.

Asuntoni vessa/kylppäri on tosi pieni, kuten 70-luvulla oli tapana. Sinne kuitenkin mahtuu pesukone ja kuivausrumpi ja se oli iso syy ostaa juuri tämä asunto. Kuivausrumpu on ihan ehdoton kissojen kanssa. Rummussa kissankarvat irtoavat tehokkaasti vaatteista. Keittiössäkin on luksusta, nimittäin astianpesukone. Kaikissa vanhoissa asunnoissa ei ole keittiörempankaan jälkeen tilaa tai paikkaa astianpesukoneelle. Ja kun olen sellaiseen tottunut useamman vuoden ajan, en voi kuvitella tiskaavani astioita pikkukätösin enää.

Kai tässä oman asunnon laitossa on jotain hyvin terapeuttistakin. Asioiden järjestely ja sisustaminen ja omanlaisekseen tekeminen on mielestäni tärkeä osa itsenäistymistä ja eroprosessin läpikäymistä. Jos et vielä ole lukenut, kerroin avioerostani tarkemmin tässä syksyisessä postauksessa. Ero on myös syy sille, miksi blogi on ollut kovin hiljainen. Olen käyttänyt energiaani siellä, missä sitä enemmän tarvitsen ja valitettavasti blogi ja somekanavat ovat tästä jonkin verran kärsineet.

Huomaan bloggaajana myös muuttuvani samanlaiseksi kuin moni muukin pitkänlinjan somettaja, kirjoitan vasta sitten, kun on oikeasti asiaa. Pikakuulumisia julkaisen kuitenkin enimmäkseen Instagramissa ja niistä on nähnyt, että Muuli voi tosi hyvin ja ollaan päästy sen kanssa paljon ratsastamaan viime aikoina.

Sitä muuten sanotaan kai, että asunto on omistajansa näköinen. Moni teistä blogin lukijoista ei tunne minua oikeassa elämässä, joten näyttääkö koti sellaiselta, jossa voisitte kuvitella minun asuvan? Tai yllättivätkö kuvat teidät jotenkin?

Laitoin vähän joulua kotiin. Olen näköjään erittäin jouluihminen ja nautin joulukoristeista ja valosarjoista. Onneksi nyt voin laittaa niitä mielinmäärin ja kerätä pois sitten joskus joulun jälkeen,