Hevosten kantokyky kiihdyttää hevoskantaa, mutta onko muuli yhtään sen voimakkaampi?

Hesari otti aiemmin syksyllä näkyvästi kantaa ratsastajien painoon ja kysyi, voiko ratsastaja olla hevoselle liian painava. Hevostalliyrittäjien mukaan voi hyvinkin olla ja monella tallilla onkin joko talli- tai hevoskohtainen painoraja. Talliyrittäjät kertoivat myös hankkineensa ratsastuskouluun isokokoisempia hevosia painavampia ratsastajia varten.

Aihetta on myös tutkittu ja tultu siihen tulokseen, että kun selässä olevan kuorman paino ylittää 15% ratsun tavoitepainosta, aiheuttaa tämä muutoksia ratsun liikkeessä ja palautumisessa. Hesari referoi juttuunsa paria aiheeseen liittyvää tutkimusta, jotka liittyvät esteratsastukseen. Kun hevosiin ja ratsastajiin lisättiin painoja (ratsastaja pysyi samana), hevoset alkoivat hypätä "huonommin" ja varmistelemaan hyppyä enemmän kuin ilman lisäpainoja.

Artikkeliin haasteteltu Helsingin  yliopiston tutkija Heli Hyytiäinen muistuttaa, ettei hevosta ole luotu kantamaan ihmistä.

Mutumaailmassa istuu vahvasti uskomus, että painavampi, mutta taitava ratsastaja olisi ratsulle mukavampi kuin hieman kevyempi mutta hytkyvä alkeisratsastaja. Hyytiäinen kertoo, ettei tiede anna tähän ainakaan vielä vastausta, mutta fysioterapeuttina hän huomaa eron. "Jos taitamaton ratsastaja iskeytyy jatkuvasti voimakkaasti satulaan, sillä on suora vaikutus hevosen selkään."

Hevosen biomekaniikkaan erikoistunut hevoshieroja Miisa Wikman otti painoasiaan kantaa blogissaan kadehdittavan laajan lähdemateriaaliston perusteella ja kirjoitti laajan postauksen hevosen kuormankantokyvystä. Se ei perustu hevosen rotuun, vaan sekä hevosen synnynnäiseen rakenteeseen että ympäristöön ja valmennukseen. Näistä seikoista ihminen vaikuttaa suurimpaan osaan, ja toki välillisesti myös hevosen rakenteeseen eri rotuisia hevosia jalostaessaan. Wikman kertoo kuitenkin, ettei mikään hevosrotu ole toista vahvempi vaikka tiettyjä ominaisuuksia onkin tietyissä roduissa suosittu. "Rotu ei ole merkityksellinen, vaikkakin tottakai roduissa jalostetaan tiettyjä ominaisuukdia, mutta YKSILÖ määrittää aina mitä se kestää tai ei kestä", Wikman toteaa postauksessaan.

Hänellä on artikkelissaan selkeitä esimerkkejä. Jos identtisistä hevosista on toisella vennot vuohiset, ei se kestä painoa yhtä paljon kuin muotovalio sisarensa. Ja jos toisella ei ole selkälihaksia ollenkaan, ei se tietenkään kestä painoa samaan tapaan kuin toinen.

Tälle muuliaasille en kokenut olevani liian painava, vaikka säkäkorkeutta ei ollutkaan kuin noin 145 cm.

Painokeskusteluissa moni pahoittaa mielensä ja kokee, että puhutaan ihmisten painoindeksistä ja ylipainosta. Tutkimuksissa ei ole vielä toistaiseksi tutkittu ylipainoisten ihmisten ratsastamista vaan eri painoisten ihmisten ratsastamista. Mututuntumalla on vain arveltu, että jäntevä pitkä useimmiten miesoletettu ratsastaja on ratsulle mukavampi kuin lyhyempi ja paksumpi osaava tätiratsastaja. Horsetalk kertoo kuitenkin tuoreesta pilottitutkimuksesta, jossa testiratsastajat olivat taidoiltaan saman kokoisia, mutta heidän painoindeksinsä vaihtelivat. Vaikka tutkimuksessa oli pieni otanta (neljä ratsastajaa ja kuusi hevosta), kertoo se samaa, kuin muutkin saman aihepiirin tutkimukset. Painava ratsastaja vaikutti silminnähden hevosen liikkeeseen negatiivisella tavalla. Koetilanteessa ratsastajat ratsastivat hevosilla kouluohjelman pääasiassa ravissa ja laukassa. Painavan ja erittäin painavan ratsastajan alla hevonen muuttui epäpuhtaaksi ja kaikki nämä testit hylättiin.

Tutkimuksen aikana huomattiin tosin myös ongelma ratsastajan pituuden suhteen. Hevosilla oli käytössä niiden tavanomaiset varusteet satulaa myöten. Pitkä ratsastaja liian pienessä satulassa istui takakaarella ja vaikutti sitäkautta negatiivisesti hevosen liikkeeseen. Tutkijaryhmä Sue Dysonin johdolla kertookin, että isokokoiset ja pitkät ihmiset saavat kyllä ratsastaa, kunhan hevonen on tarpeeksi suuri ja satula sopii sekä hevoselle että ratsastajalle.

Satulan tuumakokohan ei muuten pelkästään ole kiinni ratsastajan istuinpehmusteiden koosta, vaan enimmäkseen reisiluun pituudesta. Itselläni on suhteellisen pieni persus siihen nähden, että vetelen aika huolettomasti suklaata naamariin, mutta tiedän kyllä tunteen kun "polvi tulee satulan yli edestä", eli kun satula on auttamatta liian pieni ja vaatisi että jalkani osoittaa suoraan maata kohti lantiosta lähtien. Se taas on täysin mahdotonta, kun omaan naisellisen lantion. Jos et ymmärrä mistä puhun, kurkkaa kuvat tältä sivulta. Tuon mukaan minulle sopiva enkkusatula olisi 16,5". Kerrottakoot vielä, että reisiluuni pituus on jotakin 50 cm hujakoilla ja housukokoni on 36.

Enkkusatulani Wintec on 16 tuumainen ponisatula, joka tuntuu minulle ratsastajana turhan pieneltä. Toisaalta olen tottunut ratsastamaan paljon suuremmilla ja ei noin kuppimaisilla satuloilla, joten tunne saattaa johtua siitäkin. Polveni eivät kuitenkaan tule etukaaren yli, mutta jalustimia en voisi lyhentää yhtään. Kuva: Minttu Koponen / Aaveen.net

Lännensatulani on pieni alunperinkin naisratsastajalle tehty penkki, mutta siinä pystyn liikkumaan hieman eteen ja taakse. Tunnen sopivani tähän satulaan paljon paremmin. Kuva: Emmi Jormanainen

Se ratsastajan painosta ja mahamakkaroista. Seuraavaksi pitää tietää, paljonko oma ratsu painaa ja mikä sen ideaalipaino olisi. Nykyään moni hevonen, varsinkin alkuperäisrotuinen, on ylipainoinen tai sairaalloisen ylipainoinen. On kaunis ajatus tarjota syötävää koko ajan ja välttää näin mahahaava, mutta näin saadaan myös todella lihavia hevosia. Vinkkinä muuten, olkea voi syöttää heinän tilalla. Silloin vatsahapoilla on tekemistä eikä polle liho! Kirjoitin oljesta artikkelin blogiini vuosi sitten.

Useimmissa hevosen kantokykyyn liittyvissä keskusteluissa heitellään ilmaan prosentteja. Mutta jos hevonen on jo 100 kg liian lihava, ei sen tämänhetkinen paino kerro mitään sen kantokyvystä. Jos hevoselle ideaali taakka olisi enimmillään vaikkapa 70 kiloa, mutta hevonen on 100 kg ylipainoinen, ei sen selkään kuulu mitään toppaloimea painavampaa ennen, kun se on laihdutettu normaalipainoonsa.

Se vako hevosen selässä ei muuten kerro selkä- tai peppulihaksista vaan läskistä. Ei, siihen ei kuulu jäädä sateella vettä.

Näillä kuormamuuleilla oli puurunkoiset mutta villalla paksusti topatut kuormasatulat Italian vuoristoissa.

Wikmanin postauksen lopusta löytää hyvän listan ratsun kuormankantokyvystä. Ideaalikuorma on keskimäärin 15% hevosen painosta. 20% näkyi jo stressinä ja 17-27,5% taakan kanssa hevonen työskenteli anaerobisella tasolla. Osa hevosista pystyy työskentelemään tällä tasolla pidempään kuin toiset. 2017 julkaistussa tutkimuksessa kumotaan myös islanninhevosten ylivoimainen kuormankantokyky verrattuna muihin hevosiin. Ne eivät ole yhtään sen vahvempia, kuin muutkaan hevoset. Eivät, vaikka kotimaassaan on aina raavaat miehet niillä ratsastaneet menemään.

Asiaan otti kantaa myös Piia blogissaan Kolmas poni toden sanoo ja kertoi myös faktoja suomalaisten painoista. Meistä ihan tosi moni on ylipainoinen. Sehän ei suoraan kerro, ettemme voisi ratsastaa, mutta niitä kaikista suurimpia hevosia ei riitä kaikille. Olen Piian kanssa samaa mieltä siitäkin, että ratsastajan on huolehdittava hyvin omasta fyysisestä kunnostaan. Kukapa meistä ei olisi haukkonut henkeä muutaman kilometrin laukkapätkän jälkeen. Ja kun itse hengästyy ja väsyy, ei ole varmasti ratsastajana kovin mukava kannettava ratsulleen vaikka olisikin sopivissa painorajoissa.

Ja nyt päästään hetkeksi muuleihin ja aaseihin.

Pitkäkorvista kerrotaan jopa hyvin asiallisilla sivuilla niiden pystyvän kantamaan ja vetämään (työntämään) enemmän painoa, kuin vastaavan kokoinen hevonen. Esimerkiksi yhdysvaltalaisella sivustolla Love Longears kerrotaan, että "aaseja käytetään monissa maissa työssä. Ne kantavat paljon suurempia kuormia, kuin mitä hevoset pystyisivät ikinä kantamaan". Kun asiaa kysyy muuliryhmässä, saa vastaukseksi muulien ylivertaisuuteen vain että "koska ne ovat hybridieläimiä".

Mountain Ridge Gearin blogissa kerrotaan kuorma-aasin pystyvän kantamaan 20-25% elopainostaan, mutta tämä yritys ei lastaa aaseilleen niin paljoa painoa, jollei ole aivan pakko. Toisessa artikkelissa aasin kerrotaan pystyvän kantamaan 30% elopainostaan, mutta tämäkin väite perustuu mutuun ja "näin on aina tehty".

Perinteisen kuormasatulan "paneelit" jakavat painon eläimen selkään satulan tavoin. Tällainen kuormasatula tarvitsee toki oikeassa käytössä alleen aina paksun padin, siis sellaisen, jota käytetään lännensatuloiden alla. Kuvan kuormasatula on käsityönä Englannissa valmistettu ja edustaa hyvin perinteistä mallia sahapukkisatulasta.

Ja vaikeaahan se olisi näitä perustella tutkimustuloksilla, koska aasien ja muulien kuormankantokykyä ei ole tietääkseni koskaan tutkittu. Hevosillakin tutkimukset ovat vielä lastenkengissä ja pienissä otannoissa eivätkä ne vakuuta ihan jokaista ratsastajaa.

Kehitysmaissa aaseja käytetään enimmäkseen kuormajuhtina niin, että ne kantavat kuormaa selässään. Toki osa vetää myös kärryjä, joiden painopiste ei läheskään aina ole kovin ergoniminen ja kuski saattaa istuskella aisan päällä. Tällaiset työtä tekevät aasit kuolevat nuorina ja niissä on harvoin yli 12-vuotiaita aaseja. Toisaalta aasit laitetaan töihin hyvin nuorena ja niiden ravitsemus ei ole kovin runsasta. On siis vaikeaa sanoa mihin aasit oikein kuolevat, mutta jos aasi painaa 150 kiloa ja se kanniskelee selässään 100 kiloisia tiilikuormia koko päivän, ei se voi tehdä sille kovin hyvää.

Kuva: The Brooke USA

Vaikeaa on kuitenkin sanoa, mikä se oikea painoraja näille eläimille on, kun tutkimuksia ei ole tehty. Eläinsuojelun kannalta on pidetty ehdottomana maksimina kolmasosaa aasin painosta. Se on hyvä alku ottaen huomioon, että kehitysmaissa aasit ovat kantaneet paljon raskaampiakin kuormia. Toinen esillä ollut luku on ollut 25% ja tuoreimpana 15% myös aasien kohdalla. Lukema on kuitenkin edelleen mutua ja riippuu kertojasta. Luvut on todennäköisesti lainattu hevospuolelta.

Stewe Edwards on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista muulinkouluttajista. Nykyään hän klinikoiden sijaan julkaisee enimmäkseen videoita. Moni videoista on ilmaiseksi katsottavissa YouTubessa. Yhdellä Mountain Ridge Gearin kanssa toteutetulla videolla hän juttelee aasien kantokyvystä ja kertoo, että jokainen pitkäkorva on erilainen ja niillä on oma painorajansa. Edwards ottaa esille sen, että aasin jalan luusto ja jänteet ovat kovin ohuet verrattuna hevosiin ja vaikuttavat näin myös muulien painorajoihin. Prosentteina on pidetty 20 prosenttia, mutta tarkkaan lukuun Edwards ei halua tuudittautua. Suurikokoisen työmuulin selkään hän suosittelee kuormaksi enintään 200 lbs, joka on 90 kiloa.

Hän käskee myös tarkkailemaan muulinsa hengitystä ja hikoamista. Jos muulin korvantaustat tulevat heti märiksi ja se hengittää tiheästi, on se liian kovilla. Joko kuormaa on liikaa tai muulin kunto ei riitä sen kantamiseen vaikka se olisikin isokokoinen muuli.


Yhdysvalloissa muuleja pidetään todella vahvoina ja moni isokokoinen ratsastaja ostaakin mielellään matalan noin 140 cm korkean muulin. Tällaisen muulin etuna pidetään matalaa kokoa, sen selkään on helppoa päästä. Painorajat paukkuvat kuitenkin herkästi. Itse tulen tällaisista kuvista ja videoista aika surulliseksi, mutta yhdysvaltalaiseen tapaan muuliryhmissä kuuluu vain kommentoida että "Gotta love those mules". Jos erehtyy kommentoimaan jotakin painorajasta keskusteluun, saa kuulla, että muulit ovat vahvempia kuin hevoset. Myös aaseilla ratsastaa aika painavia ratsastajia.

Yhden ratsukon uskallan nostaa tähän esille. Clyde's Gallant Fox on yksi tämän hetken astuneimpia aasioreja ja sen jälkeläiset ovat tosiaan vertaansa vailla. Aasi astuu siis enimmäkseen hevostammoja ja jälkeläiset ovat muuleja.

Aasilla on kisattu myös, mutta tätä ratsukkoa en voi pitää mitenkään sopusuhtaisena. En kuitenkaan voi olla ihailematta aasin suoritusta. Sitä on varmasti treenattu paljon


Ei ole helppoa Euroopankaan muuleilla. Pari vuotta sitten mm Santorinilla kampanjoitiin muulien ja aasien painorajoista. Kyseisellä saarella aasilla ja muulilla ratsastaminen on suosittua. Ne kuljettavat turistin satamasta kaupunkiin eivätkä eläinten omistajat ja ajajat kysele ratsastajien painojen perään.

Kampanjointi tuotti lopulta tulosta ja ratsastajien enimmäispainorajaksi asetettiin 100 kiloa tai 20% eläimen painosta. Aasi- ja muuliratsastuksen kysyntä on kuitenkin kasvanut koko ajan. Ratsuja on tuotu lisää Ranskasta, sekä muuleja että aasista. Tapauksesta uutisoi mm Horse&Hound.

Ratsastajien paino ei ollut ainut asia, mikä Kreikan turistiratsubisneksessä haiskahti. Moni eläin ei pääse varjoon eikä niille ole tarjota vettä. Myös näihin asioihin pyrittiin saamaan parannuksia.

Turistiaaseja Lindoksella muutama vuosi sitten.

Englannissa kohistiin ratsastajien painorajoista muutenkin vuosi sitten mm uusien tutkimustulosten julkaisun jälkeen. Maassahan moni aikuinen ratsastaa poniroduilla, kuten connemaroilla ja new forestinponeilla ja sitä pidetään täysin hyväksyttävänä. Ei siis ihme, että koira älähti, kun kalilla kalahti. Horse&Hound kertoikin napakasti, että jos omistajalla on tarve kysyä foorumilla "olenko liian suuri hevoselleni", hän yleensä on liian suuri.

Aasin painon laskemiseen on muuten näppärä taulukko Donkey Sanctuaryn sivuilla. Tämä sivu siis tulostetaan ja sitten siihen merkataan aasin rinnanympärys ja säkäkorkeus. Kun näiden pisteiden väliin piirretään viiva, saadaan aasin paino. Oman kokemukseni mukaan hevosen painomittanauha taas toimii ihan hyvin muulinkin kanssa.

No mitäs nyt?

Oma muulini on kerran punnittu klinikalla ja sen paino oli pari vuotta sitten 420 kiloa. Arvioin silmämääräisesti että 20 kg on tullut parissa vuodessa lihasta lisää. Jos satula ja vaatteeni painavat 10 kiloa, voi muuli kantaa 15% säännön mukaan 56-kilon painoista ratsastajaa. Itse painan tällä hetkellä 54 kiloa.

En ole täysin natsi oman muulini painorajojen suhteen. Tiedän, että se on melko hyvässä fyysisessä kunnossa ja enimmäkseen se saa kulkea maastossa vapaassa muodossa. En siis pidä ongelmana sitä, että itseäni painavampi ratsastaja menee sillä silloin tällöin tai läpiratsastaa sitä. En kuitenkaan antaisi Muuliani päivittäin itseäni paljon painavamman ratsastajan ratsuksi.

Tämä on muuten yksi oikein hyvä syy itselleni pitää painoni tässä, missä se on. Painonhallinta ei ole ollut minulle koskaan mikään ongelma, vaan painoni pn pysytellyt näissä lukemissa koko aikuisikäni vaikken juurikaan välitä mitä syön ja ratsastuksen ja laskettelun ulkopuolisia liikuntalajeja suoraan sanottuna inhoan. Piia oli kuitenkin tehnyt pientä elämäntaparemonttia ja huomannut arkiliikunnan lisäämisen positiivisen vaikutuksen elämäänsä. Minunkin on otettava itseäni tuossa suhteessa niskasta kiinni, olen nimittäin se, joka ensimmäisenä laukkasuoralla alkaa puuskuttaa ja tarttuu satulannuppiin kiinni.