Sain inspiraation tekstiini lukemalla Korumies Arvin muistelmia ratsastusmatkoistaan ja mietin että hitto, meillähän on Arvin kanssa samankaltaisia intressejä, nimittäin reissuille osallistuminen ja niiden järjestäminen! (
linkki Arvin Facebook-postaukseen). Kuten Arvikin toteaa, ratsastusmatkailu on aina kuin laittaisi rahaa pankkiin, pääsee eeppisiin paikkoihin, tutustuu uusiin hevosiin, ihmisiin ja maisemiin ja samalla yhdistyy monen ihmisen kaksi lempiharrastusta, matkailu ja hevoset.
En usko että kovinkaan moni ilmastoaktiivi seurailee Muuliprojektia, mutta puolustuksekseni kerron, että en harrasta "pikamatkailua tai kertakäyttömatkailua", vaan suunnittelen omat reissuni pitkään ja hartaudella ja otan reissusta kaiken irti. Ennemmin siis matkustan kerran eeppiselle ratsastusreissulle Islantiin, kuin kolmesti Kanariansaarille.
Esittelen tässä reissut, joilla olen ollut mukana ja jotka olen järjestänyt. Mieletöntä!
 |
| Matkanjohtajanne tänään, Kaisa Määttänen Tmi! |
Islanti 2013
Satu Rämä on ehkä tuttu blogistaan Salamatkustaja, mutta minä tutustuin blogiin vasta reissun jälkeen. Ratsastusmatkoista oli keskustelua ehkä Lemmikkipalstat-foorumilla ja sinne oli linkitetty Saga Matkojen ratsastusreissu Islantiin. Ajankohta oli elo-syyskuun vaihteessa ja matkan varasin keväällä. Ennen sitä kyselin kavereitani mukaan, mutta ajankohta oli todella monelle huono. Päätin silti varata reissun itselleni, koska olisihan matkalla varmasti muitakin hevosihmisiä.
Matka oli kuuden yön pituinen ja siinä oli juuri sopivasti ratsastamista ja muuta aktiviteettia. Kuljimme Sadun ja hänen miehensä Björkvinin kanssa minibussilla pitkin Akyreyrin hoodeja, vain viimeisenä iltana olimme Reykjavikissa ja kävimme yksillä. Asuimme hevostalli Polar Hestarissa, kävimme maastossa, tutustuimme kotiseutumuseoon, teimme kävelyretkiä, kävimme paikallisissa uimahalleissa ja pohjoisen "Blue lagoonissa", kävimme islanilaisen bändin keikalla ja saimme extempore osallistua lammaserotteluun! Juuri nämä tosi paikalliset jutut tekivät reissusta niin ikimuistoisen.
Ja turhaan pelkäsin jääväni matkalla yksin, meitä oli juuri sopiva seitsemän hengen porukka ja tulimme loistavasti juttuun keskenämme. Satu kirjoitti tästä reissusta lyhyesti blogiinsa,
tekstiin pääset tästä.
Ja tässä vielä kuvat.
 |
| Näkymät majoitustilojemme kuistilta |
 |
| Kuva: Maria Lätti |
 |
| Kuva: Tuulia Haiko |
 |
| Kuva: Maria Lätti |
Englanti 2015
Henkilökohtainen matkaoppaan urani alkoi 2015, kun järjestelin Suomen Aasiyhdistyksen nimissä aasimatkan Englantiin. Meillä oli etukäteen jo tiedossa, että menemme Donkey Sanctuaryn pääkallopaikalle Sidmouthiin, mutta muut kohteet olivat auki. Selvittelin siis lähinnä Facebookista paikallisilta aasi-ihmisiltä kyselemällä, että mitä kannattaisi tehdä ja saimmekin kaksi upeaa käyntikohtetta lisää.
Kävimme New Forestin luonnonsuojelualueella ja meille esiteltiin vapaana kulkevia aaseja, illan istuimme pubissa. Kolmantena kohteena osallistuimme paikallisosaston aasinkoulutuspäivään hevostallin maneesilla. Paikalle tuli omistajia aaseineen treenaamaan eri asioita ja taitava kouluttaja ohjeisti jokaiselle näille parhaiten sopivat tehtävät.
Reissulla oli pakko käydä myös Lontoossa, koska olen asunut siellä puolisen vuotta. Kaupungille meillä oli aikaa vuorokauden verran ja kun osa lähti omia teitään, kuljin puolen porukan kanssa Lontoon läpi nopeudella "hypätään ulos tubesta ja otetaan pari kuvaa ja jatketaan sitten". Kävimme siis kurkkaamassa kaikki merkittävät nähtävyydet.
Reissusta kirjoitin tänne blogiini vielä tarkemman kuvauksen,
siihen pääset tästä.
 |
| New Forestissa |
 |
| Pysähdyttiin pikaisesti Stonehengelle |
 |
| Sidmouth |
 |
| Näkymä hotellihuoneeni ikkunasta Sidmouthissa |
 |
| Sidmouth |
Saksa 2016
Olin bongannut netistä saksalaisen muulitallin, joka järjestää eri pituisia maastoreissuja muulien kanssa. Pisin reissu oli 7 yön pituinen vaellus Tonavan luonnonpuistoon ja takaisin. Ylipuhuin kaverini Lauran mukaan ja niin me vaan syksyllä 2016 pakattiin rinkkamme ja lensimme Saksaan.
Reissu oli monella tapaa ikimuistoinen, eikä vähintään majoitustilojen osalta. Majoituimme melkein joka yö eri paikassa ja paikat olivat noh mielenkiintoisia. Huonoiten nukuimme erään yön muulien kanssa samassa tallissa, muulit sentään aidan toisella puolella ja me teimme pesät heiniin. Muuten tämä olisi ollut kiva kokemus, mutta olimme viimeisen tunnin ratsastameet rankkasateessa ja olin alkkareita myöten märkä.
Päivämäatkat muulien selässä olivat noin 20-30 kilometriä ja matkat edettiin melkein kokonaan käynnissä. Päiviin saattoi sisältyä yksi tai kaksi ravi- ja laukkapätkää, mutta muuten katselimme maisemia käyntinopeudesta.
Muulien oli kannettava vain meidät, tavarat tallin omistaja Julia kuljetti omalla autollaan aina seuraavaan majapaikkaan ja palasi sitten kyydillä meidän ja muulien luokse, jotta voimme ratsastaa päivän etapin. Satulalaukuissa meillä tosin oli aina päivän piknik-eväät mukana ja ne olivat ihanat!
Luin läpi reissun jälkeen kirjoittamani postauksen ja noh, olen ollut näköjään aika negatiivinen silloin. Jonkinlainen muulidepressio siinä oli päällä. Nyt jälkikäteen olen muistellut vain reissun hyviä juttuja ja joo, suosittelen sitä kyllä ehdottomasti muillekin. Jos perse ei kestä viikkoa satulassa, niin Julian talli tarjoaa lyhyempiäkin reissuja.
 |
| Minun ratsuni nimi oli Nele. |
 |
| ratsastusreissujen piknik-eväät olivat aina mahtavat! |
 |
| Tallimajoitus |
 |
| Tonava virtasi alhaalla |
Saksa 2017
Aasiyhdistys järjestäytyi jälleen ja tällä kertaa olin "vain" osallistujana, kun suuntasimme Saksaan Equitana-messuille. Kaksi messupäivää oli täynnä hevosia, mutta kävimme myös tutustumassa Essenin lisäksi Düsseldorfiin ja kävimme aasiretkellä melkein Hollannin puolella.
Aasiretkestä kirjoitin blogiini jo aiemmin.
Equitana teki minuun suuren vaikutuksen ja vannoin, että olen mukana 2019, kun messut seuraavan kerran järjestetään. En kuitenkaan päässyt reissuun, mutta jos 2021 olisin taas mukana messumeiningeissä! Kevään Equitana järjestetään vain kahden vuoden välein, joten sen takia ensi keväänä ei ole näille messuille asiaa.
 |
| Pat Parelli pidi klinikan yhtenä iltana |
 |
| Lusitanot esiintymässä |
Belgia 2018
Suunnittelin pitkään Belgiaan suuntautuvaa aasi-muulimatkaa ja googlasin innoissani netistä eri kohteita. Onneksi maa on pieni ja etäisyydet lyhyitä, joten suunnittelu oli helppoa. Listalle löytyi kaksi aasinmaitotilaa, aasienpelastusjärjestö, muulien "koulutuskeskus" sekä muulivaelluksia tarjoava talli, jossa myös yövyimme kaksi yötä.
Jostain syystä matka ei houkutellut mukaansa osallistujia, mutta se ei sinänsä ole ihme. Aasiyhdistyksen matkoille on perinteisesti huomattavasta markkinoinnista huolimatta osallistunut vain ns tuttuja tai vähintäänkin naamatuttuja reissaajia. Lopulta matkaan lähti itseni lisäksi vain Anu. Mutta vaikka reissasimme kaksistaan, lasken tämänkin reissun yhdeksi eeppisistä aasimatkoista.
Muuleilla pääsimme maastoon ihan kunnolla kun ratsastimme viitisen tuntia paikallisissa maastoissa. Anu ei ollut muulinhankintaa suunnitellut ennen reissua, mutta reissulla muulikärpänen pääsi puraisemaan kunnolla ja pian Suomessa on yksi suuri ratsumuuli lisää, kun Anu hakee ostamansa muulin Ruotsista.
Aasinmaitotilat olivat mielenkiintoiset tuttavuudet, kummassakin eläimistä huolehdittiin niin hyvin, ettei minulle tullut omantunnontuskia ostaessani tilan tuotteita.
Reissulta syntyi pari blogipostausta. Muriel Herionin "aasikeskuksesta" pääset lukemaan
tästä.
Aasinmaitobisneksestä kirjoitin jutun Aasiyhdistyksen sivuille, ja se aukeaa
tästä.
Italia 2019
Eräs Italiassa osan vuodesta viettävä freelancerina toimiva matkaopas järjesti Aasiyhdistykselle matkan tämän vuoden toukokuulle. Osallistuin mukaan siskoni kanssa ja lisäksi reissulla oli kuusi muutakin osallistujaa. Mieleenpainuvin päivä oli vuorimuuleihin tutustuminen, kirjoitinkin siitä omaan blogiini tekstin ja se aukeaa
tästä. Lisäksi tutustuimme aasitalliin, jossa aaseja käytetään lasten terapiatyössä ja kävimme katsomassa miten kisa-aaseja ja maitoaaseja pidetään.. No ei kovin hyvin verrattuna Belgiaan. Tottakai tutustuimme myös paikallisiin nähtävyyksiin ja ympäristöön ja kävimme ratsastamassakin,
siitäkin kirjoitin blogiini.
Siskoni kanssa tutustuimme myös omin päin Venetsiaan, Pisaan, Firenzeen, Cinque Terreen ja Roomaan. 10 päivää sisälsi siis paljon muutakin kuin pitkäkorvia, mutta oli kyllä joka euron arvoinen! Siskoni kanssa olemme budjettimatkailijoita, joten yritimme survoa omiin päiviimme mahdollisimman paljon nähtävää ja tekemistä. Hän olikin katsonut muutaman kohteen etukäteen valmiiksi ja ostimme junaliputkin jo etukäteen Suomesta käsin. Näimme Italiaa mielettömän paljon ja kun me kävimme turistipaikoissa, oli aasimatkaosuudella kiva ajella pikkuteitä minibussin kyydissä ja katsella sisämaan maisemia.
Mihin seuraavaksi?
Yhtään varsinaista aasi-/muuli-/hevosmatkaa ei ole tällä hetkellä kalenterissa, mutta reissua näyttää pukkaavan aika paljon kevään aikana! Vietän viikon Fuengirolassa perheeni kanssa, mutta sielläkään ei ole tarkoitus lorvia altaalla vaan joka päivälle on suunnitteilla reissu vuokra-autoilla johonkin lähikohteeseen. Ehkä jossain näemme aaseja tai muuleja. Viestikenttään saa vinkata aasipaikoista Fuengirolan lähellä! Toukokuun lopussa teemme kaverini kanssa minireissun Lontooseen ja kesäkuun alussa osallistun työpaikkani järjestämälle matkalle Ranskaan, jos aikataulu antaa periksi, piipahdan myös Pariisissa vaikka reissu noin muuten kohdistuukin Champagnen alueelle.
