Vaikka välillä tekee mieli poistaa kaikki somekanavat, on siitä paljon hyötyäkin

Moni hevospuolen somettaja miettii varmasti joskus, että olisi vain helpompaa poistaa kaikki somekanavat ja jatkaa harrastelua anonyymisti omassa kuplassaan. Kuitenkin kaikki se hyvä palaute ja positiivinen vuorovaikutus saa jatkamaan vuodesta toiseen, kunnes tulee taas jotakin shittiä niskaan joko somessa tai oikeassa elämässä. Silloin sitä miettii, että onko tämä kaikki sen arvoista.

Viime viikolla yksi tapaus kuitenkin osoitti, että ei tämä homma turhaa ole ollut. Laura, eli somessa tutummin Laeppi, joutui viemään hevosensa Ompun klinikalle Viikkiin. Hän kysyi somekanavillaan, josko joku voisi majoittaa hänet ainakin yhdeksi yöksi pk-seudulla, koska hän asuu Varkaudessa, eli päivittäisissä Viikin visiiteissä ei olisi mitään järkeä ajallisesti eikä rahallisesti. Ompun tiedettiin jäävän klinikalle ainakin viikoksi, koska vaikka ähkyleikkausta ei tarvitsisi tehdä, siltä poistettaisiin hiekkaa.

Huomattuani Lauran somepäivityksen asumuksen etsinnästä, tarjosin heti omaa asuntoani. Itse olin viikonlopun muualla, joten asuntoni olisi joka tapauksessa tyhjänä. Illalla annoin avaimen ja paransimme maailmaa puolen tunnin ajan skumppapullon äärellä. Lauran tapasin livenä ensimmäistä kertaa juurikin viime viikon perjantaina, mutta hevosihmisten, ja varsinkin hevossomeihmisten yhteisö on niin tiivis, etten epäröinyt hetkeäkään. Ja olin tietenkin myös iloinen, että Laura otti tarjouksen vastaan ja majoittui juuri minun asuntooni. Hän kertoikin, että tällaisissa kriisitilanteissa on helpompaa olla yksikseen kuin kaverin sohvalla, koska on mahdollista valvoa, nukkua ja itkeä tarpeen mukaan.

Toisen kerran tapasimme livenä sunnuntaina, kun Laura tuli katsomaan muulia tallille ja nappasi meistä samalla tosi kivoja kuvia! Niitä julkaisen enemmän seuraavassa postauksessa.

Laura on ehkä tuttu pidempään hevosblogeja lukeneille Arjen Ninjailua-blogista, mutta nykyään hän päivittelee hevostensa kuulumisista Instagramiin @laepinhevoset-tilille. Alla on ei-niin-iloinen päivitys Ompun ähkyyn liittyen.

View this post on Instagram

Pari aika pitkää päivää tän elukan kanssa taas ❤ Tänään onneks alko korvat jo törröttää vähän kerrallaan 🤩 Kiitos @jasminlempinen klinikkapäivän seurasta ❤ Ihanaa huomata kuin mukavia ja auttavaisia ihmisiä tässä maailmassa onkaan 😊 P.S. Kirjoitan Ompusta ja sen tilanteesta kunhan minullekin selviää enemmän. Se on Viikin hevossairaalassa hoidossa nyt kuitenkin vielä monta päivää, eikä vielä oikein tiedetä paraneeko se vai ei. Pidetäänhän siis kaikki peukkuja Ompulle ❤👍

A post shared by Laura Malava (@laepinhevoset) on Oct 18, 2019 at 12:12pm PDT

Itsekin koen, että somemaailma antaa paljon enemmän kuin ottaa. Itse en ole saanut shitiä niskaan enää pitkään aikaan. Se johtuu luultavasti siitä, ettei Muulin kanssa ole enää ollut mitään sen suurempaa draamaa, koska juurikin hevosten ja muulien "ongelmakäytös" ja erilaiset ratkaisut herättävät eniten keskustelua. Harvalla on taito kommentoida rakentavasti ja asiallisesti silloin, kun toisen koulutusmetodit eivät ole omien kanssa linjassa. Onneksi näitä ongelmia ei minulla enää ole ja olen saanut iloisena jakaa onnistumisen hetkiä Muulin kanssa ja saanut mahtavaa vuorovaikutusta aikaiseksi! Nykyään tosin enemmän Instan puolella, kuin täällä blogissa.

Kuulostan muuten nyt varmasti ihan samalta, kuin kaikki muutkin bloggaajat, joiden blogi on vahingossa jäänyt päivittämättä, mutta nyt skarppaan. Minulla on taas asiaa ja pari postausta luonnoksissa odottelemassa valmistumista. Elämä tuntuu tasoittuneen sen verran riittävästi, että Muuliprojekti on yhä useammin ajatuksissa. Se kertoo siitä, ettei energiaa mene enää pakollisiin hommiin ja uuden oman elämän järjestelyyn. Muulin kanssa olemme koko syksyn lähinnä rentoutuneet maastossa ilman minkään valtakunnan tavoitteita. Silti se on edistynyt, pääsen sen kanssa yksin maastoon, mukana kävelevä ihminen ei ole kauhistus, sillä on päässyt ratsastamaan myös melko vieras ihminen ilman mitään ongelmia ja olemme menneet myös pari kertaa ihan pimeässä! Se on asia, josta en edes haaveillut vielä viime talvena ja siksi en pimeän tultua tehnytkään Muulin kanssa juuri mitään.