Syksyn kuulumisia!

Blogi oli pitkään hiljainen monestakin syystä, mutta yksi syy oli se, ettei minulla ollut mielestäni "riittävästi" materiaalia koostaa postaista yhdestä tietystä aiheesta. Olin kyllä ottanut kuvia maastosta ja maastakäsittelystä, mutta en sellaisella ajatuksella, että niistä pystyisi koostamaan mitään yhtenäistä sisältöä.

Tämä postaus nyt koostaa yhteen kännykkäkuvia ja kerron samalla missä mennään, tässä on myös ihan oman elämän vilahduksia, koska se on työllistänyt minua nyt jonkin verran. Moni näistä kuvista on näkynyt jo aiemmin Instan stooreissa. Sinne on kiva julkaista matalalla kynnyksellä ja koen sen alustan muutenkin stressivapaana, kaikki kun katoaa 24 tunnin päästä.

Ihan ensimmäisessä postauksen kuvassa (yllä) Muuli on kakalla metsässä. Se sai minut kuskattua kerran vahingossa metsään tien laitaan maastoreissumme alkuvaiheessa ja kävi siellä kakalla. Sen jälkeen olen tarkoituksella ratsastanut sen hetkeksi pois tieltä ja viisi kertaa se on käynyt kakkimassa, yhden kerran ei. Voin siis sanoa, että Muulin suoli alkaa toimia noin kilometrin ratsastuksen jälkeen ja on tosi kätevää, että se tekee metsään, eikä tarvitse potkia kakkoja tien sivuun.

Alla on pari maastokuvaa lisää, koska maastoilua me ollaan lähinnä vaan harrastettu. Ja se on ihan sikakivaa, en kaipaakaan mitään muuta harrastukseeni juuri nyt!

Olin lomittamassa yhden viikonlopun ja sen lisäksi, että Emmi (kuvassa alla) hoiti kissani, hän kävi hoitamassa myös Muulin! toisena päivänä hän oli käynyt maastoilemassa Elsan vuokraajan kanssa ja toisena päivänä irtojuoksuttanut. Tämä oli toinen kerta, kun Emmi on Muulin ratsailla, ensimmäisen kerran hän kävi pari viikkoa aiemmin ja olin silloin itse kävellen maastossa mukana. Heillä oli kuulemma mennyt oikein hyvin ja olen todella iloinen, että Muulilla voivat ratsastaa muutkin, kunhan ovat tottuneet hieman reaktiivisempiin ja herkeempiin ratsuihin.

Emmi lähetti tämän kuvan, kun kävi irtojuoksuttamassa Muulia. Siinä Muuli ja tallin koira Tarmo antavat rakkautta toisilleen.

Itse olen pääsääntöisesti ratsastanut, mutta joinain kertoina vain tehnyt vähän maastakäsittelyä tai pikaisesti positiivista vahvistamista. Muuli on toiminut hienosti eikä ole lähtenyt hanskasta, mutta olen pysytellyt tietoisesti mukavuusalueella eikä olla esimerkiksi yritettykään laukata liinassa. Minulle riittää nimittäin se, että tuo suostuu laukkaamaan nykyään kentällä ratsastajan kanssa ihan hyvin, en usko että liinassa laukkaaminen olisi mitenkään tärkeä taito. Ja kuten me kaikki tiedämme, on kaikki juoksutus väärin.

Huomasin kesän jälkeen, että Muulin päässä ollut paarmanpurema ei ollut lähtenyt parantumaan ja sitä aikani ihmeteltyäni tajusin, että se saattaa ihan hyvin ollakin sarkoidi! Kyseessä on siis hyvälaatuinen ihokasvain ja olenkin jo hoitanut sitä eräällä verijuurivoiteella, Cosmetic Ointmentilla, joka aiemmin tunnettiin nimellä Xxterra. Kirjoitan tästä keissistä paremman postauksen, kunhan saan tuon hoidettua suuntaan tai toiseen. Ja sehän saattaa paljastua vain liikalihaksi. Tuo kohta Muulin päässä pysyi auki melkein koko kesän, koska kuten tiedätte, ötökät tuppaavat pitämään haavat auki kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Tai sitten se oli alunperinkin sarkoidi, joka ei ollutkaan parantumassa.

Kotipuolessa kaikki on hyvin. Muutin omaan asuntooni syyskuun alussa, eli pian kaksi kuukautta sitten. Kissat ovat ottaneet asunnon hyvin haltuun ja ne murisivat vain ensimmäisenä iltana haistellessaan nurkat läpi. Toinen kissoistani, mustahopea nuorempi Stinde, on aika stressaava ja purkaa stressiä vanhempaan kissaani Jehuun. Onneksi Jehu on sosiaalisesti hyvin älykäs ja pyrkii välttelemään konflikteja. Se ei siis vastaa tappeluun, vaan poistuu paikalta ja odottaa, että tilanne rauhoittuu.

Stinden stressi on aiemmin näkynyt myös siinä, että se kävelee asuntoa ympäri lelu suussa ja sillä on ollut leuassa aknea jo pitkään. Kissoilla akne on mustaa töhnää leuassa, pahimmassa muodossa kissoille tulee myös ihan finnejä, mutta meillä sellaisia ei ole ollut kuin emännällä. Muuton jälkeen Stinden akne parantui täysin! Kerron vielä, että ruoka-astiat ovat samat Iittalan Teemat, kuin aiemminkin, eli akne ei ole koskaan johtunut niistä.

Alla olevassa kuvassa Jehu ottaa päikkärit pesässä ja taustalla näkyy upea aasimaalaus, jonka teki kaverini Kata. Kata on muuten nyt avannut kotisivun eläinmaalauksilleen, kannattaa kurkata jos maalaus omasta lemmikistä kiinnostaa!

Edellisessä kodissani aasitaululle ei tuntunut löytyvän mitään sopivaa paikkaa, joten se on asustellut autotallissa odotellen vuoroaan. Ja nyt sen vuoro tuli. Se sopii tuohon paikkaan erinomaisesti!

Olen jonkin verran tehnyt etäpäiviä kotoa. Samalla olen päässyt seurailemaan kissojen päivätoimintaa. Asun kolmannessa kerroksessa, joten ne eivät näe mitään läheltä, mutta kyllä niitä silti ulkomaailma kovasti kiinnostaa. Varmasti pian kiinnostaa enemmän, kun saan parvekkeen verkotettua kokonaan.

Pari viikkoa muuttoni jälkeen sain remppa-avuksi maalari-sisustussuunnittelija Tiinan. Hän neuvoi, millaista pientä fiksausta asunnossa voi ja kannattaa tehdä ja hänen kanssaan (okei, hän teki, minä olin seurana) tapetoimme myös makuuhuoneesta yhden seinän. Laitoimme myös verhotangot paikoilleen. Hän kertoi tekevänsä usein tällaisia keikkoja, eli rahapussiystävällisesti asunnon pientä freesausta. Jos kaipaat apua tällaiseen Tampereen seudulla, niin kurkkaa Tiinan yrityksen, Lempineliöt, kotisivuilta lisää!

Alla on jälkeen ja ennen kuvat eräästä katonrajasta. Jotain jos olen Tiinalta oppinut, on valoraidan tärkeys. Se on siis noin sentin tai vähän reilu levyinen katon värinen (eli yleensä valkoinen) raita seinässä. Eikö tullutkin katonrajasta paljon siistimpi, kun maalasin siihen raidan? Teippiä en käyttänyt, vaan nämä kaikki vedeltiin käsivaralla.

Yllä jälkeen, alla ennen.

Myös olohuone alkaa hahmottua malliinsa. Koska asuntoni on tosi iso minulle, 63 neliötä, on olkkarissa hukkatilaa ikkunan alla. Tällä hetkellä siellä sijaitsevat kissatoiminnot ja mietin, miten saisin ne vielä kivasti integroitua jonkinlaisen tason alle. Toisaalta, kyllä kissat saavat asunnossa näkyä ja kuulua. Sohvan alla asustelee robotti-imurini, jonka laitan aina lähtiessäni sutimaan asuntoon. Se hoitelee päivän aikana kissanhiekatkin kitusiinsa.

Lehmäkangas tuli mukaan edellisestä asunnosta, ja sitä ennenkin se jo oli asunnon seinällä. Paikkansa se sai keittiön seinältä ja se sopii sinne todella hyvin. Samalla se vähentää asunnon kaikua. Keittiöön en ole ajatellut ainakaan toistaiseksi hankkia verhoja ikkunaan. Keittiössä ei ole myöskään verhotankoa.

Asunnolle ei tehty mitään sen suurempia remontointeja, mutta makkariin tapetoitu pinkki seinä on melkoinen katseenvangitsija! Tästä kuvasta puuttuu vielä muulitaulu sängyn yläpuolelta, mutta nyt sekin on paikoillaan ja saa arvoisensa esittelyn aikanaan. Makkarissa on nykyään myös toiset matot sängyn kummallakin puolella. Lakanat ovat muuten Zizin pellavalakanat, ihanan raskaat ja paksut!

Parvekkeen verkotus on valmistumassa hitaasti mutta varmasti. Ostin sinne Tori-fi:stä Ikeassa aiemmin myynnissä olleet "tanssitangot" sivuille, ylös ja päälle, mutta ylhäälle ja alhaalle ne olivatkin hieman liian lyhyet. Sain niillä kuitenkin verkon laitettua ja tähän mennessä olen punonut verkon kiinni ylös ja toiselle sivulle. Verkon ostin Zooplussalta ja se on tummanvihreää puremisen kestävää verkkoa, eli verkon sisällä kulkee ohut rautalanka.

Kameraa olen käytellyt jonkin verran syksyn aikana, mutta kohteena on yleensä ollut jotain muuta kuin Muuli. Kun olin lomittamassa Porvoossa, otimme Pepista ja Tyynestä poseerauskuvia syksyn väreissä. Näistä tuli tosi kivoja!

Ja niinhän siinä kävi, että Tinderin pääsin poistamaan jo jokin aika sitten. Elämääni on kuulunut runsaasti iloa, naurua ja rakkautta ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen.