Muuliprojekti: Muulin kehitys 3,5 vuoden Suomessa olon jälkeen

Kirjoitin ahkerasti kehityspostauksia Muulin ensimmäisen vuoden aikana. Viimeksi kävin läpi sen historiaa vuosi sitten, kun se oli ollut Suomessa 2,5 vuotta. Siihen postaukseen pääset tästä. Kaikki kehityspostaukset löydät tagin "kehitys" alta.

Syyskuu 2018, kuva Reetta Ollila

Muulin kehitys ei enää alun jälkeen ole ollut mitenkään isosti harppovaa, vaan se on kehittynyt jo osaamiensa asioiden sisällä. Kun alkuaikoina keskusteltiin siitä, että voiko liinassa ylipäätään liikkua, keskustellaan nyt siitä, miten pienillä eleillä Muuli muuttaa tahtiaan ja tekee siirtymiset. Edistyminen ei siis ole enää niin näkyvää ja selkeää ulospäin. Ja toisaalta, Muuli on nyt sellainen, kuin haluankin sen olevan. Voin maastoilla sillä yksin, yhdessä ja vieraassakin paikassa. Keskustelemme enää siitä, onko sauvakävelijöitä pakko pelätä ja voiko lätäkön yli edes joskus kävellä. Ja toki kaikissa taidoissa on aina parantamisen varaa.

Ratsastuksessa ja muissakin urheilulajeissa sanotaan aina että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Siksi ratsastuksessa tai missään muussakaan ei koskaan edes pitäisi olevansa valmis ja kaikenoppinut, koska silloin kehitystä ei enää tapahdu. Tuntuukin nyt ihan väärältä sanoa, että tällä hetkellä juuri nyt olen tyytyväinen Muuliin. Tarkoittaako se, etten enää kehity sen kanssa? Ehkä. Tai sitten se tarkoittaa sitä, että voin harrastaa sen kanssa ilman ylimääräisiä paineita tai odotuksia. Voin nauttia harrastamisesta sen kanssa, heitän ohjat satulanuppiin ja aivot narikkaan ja sitten mennään.

Omalla kohdallani hevosharrastuksessa on vuorotellen kausia, joissa vain nautiskelen ja pyrin siihen, ettei taantumista tapahdu ja sitten taas kausia, joissa vien hommaa eteenpäin hyvällä drivella. Nyt juuri on sellainen suvantovaihe, että odotan Muulin antavan välähdyksiä ja tartun sitten niihin, mutta en aktiivisesti kouluta sille mitään. Ratsain en mitään osaa opettaakaan, mutta minulla ei ole tarvetta myöskään hinkata mitään asiaa maastakäsin sen enempää.

Tottakai Muuli on kesken. Eihän se tee piffiä sen enempää kuin paffiakaan. Ei se niitä varmaan tee koskaan. Mutta onko sen pakko? Ei. Se toimii siinä hommassa, mihin halusin sen ostaa. En aluksi uskonut, että sillä voisi koskaan ratsastaa saatika maastoilla pitkin ohjin, mutta siellä me vaan mennään kaikkien (eikä vähiten oman) ihmetykseksi.

syyskuu 2019

Nyt kuitenkin asiaan, näillä mennään nyt.

lastautunut hyvin lähettämällä, mutta saanut lastauksesta jonkinlaisen vamman ja lastaukseen saattaa mennä jopa vartti
on vieraissa paikoissa todella rauhallinen ja hyvä käsitellä
pysyy hanskassa hyvin
maastossa kyllä steppaa vesilätäköiden ja märkien kohtien yli, mutta ei enää lähde lapasesta
saattaa kyllä tuikata maastokaverin ohi kovaa, jos kaveri on liian hidas
ei enää köyrypukittele laukassa ns ilman syytä, mutta protestoi kyllä jos pohje on liian napakka
puhaltaa edelleen sieraimista, kun tarhassa pukee riimun
helppo ottaa kiinni, mutta joskus on kiimapäiviä ja Muuli käyttäytyy kuin se yritettäisiin tappaa
maastossa menee hyvin yksin, mutta tallin pihasta lähtevä polku pelottaa. Muuli kulkee kyllä sen, kun raipalla hieman rohkaisee
seisoo missä tahansa lokaatiossa rauhassa paikoillaan pitkiä aikoja, sekä sidottuna että kiinnipidettynä
isoin ongelma maastossa ovat kohti hölkkäävät ja pyöräilevät ihmiset kapeilla hiekkateillä
mutta jos pyörä tai kävelijä tulee takaa, ei se ole paha
laukannostot ja laukkaaminen onnistuu kentällä molempiin suuntiin
maastossa nostaa käynnistäkin laukan
kulkee maastossa kaikissa askellajeissa pitkin ohjin
kävelee karjan seassa tottuneesti ja omaa karjavaistoa
pelästyessään maastossa juoksee n 20 metriä, hidastaa ja katsoo mitä tapahtui
ei ryöstele ilman syytä
on kisannut matkaratsastuksessa ja laukkakilpailuissa, menestys jäi kuitenkin saavuttamatta
tekee herkkujen avulla etuosankäännöksen kumpaankin suuntaan
sidepass onnistuu muutaman askeleen verran selästä
hyppää polvenkorkuisia ratsastajan kanssa ja jopa mielellään
kengitettiin ensimmäisen kerran talvella ja se sujui ilman ongelmia
ei pelkää raippaa, eli raipan kanssa voi ratsastaa ja sitä voi tarvittaessa käyttää jalan jatkeena
selkäännousut minun kanssani onnistuvat vaikka silmät kiinni, palkkaan edelleen ruhtinaallisesti
Muuli on muuttunut selkäännousuissa ja on rento koko ajan, aikaisemmin päästi kyllä selkään mutta piti pään korkeammalla ja oli selvästi jännittynyt
maastossa antaa kaverin mennä edeltä eikä hätäänny siitä
ajohommia tai ohjasajoa emme ole tehneet
myöskään laukkuuttamista liinassa ei ole harjoiteltu, tärkeämpää on, että laukkaa ratsain
Muulilla on käynyt myös vieraita ratsastajia ja näihin se suhtautuu asiallisesti, mutta ei ole täysin rento. On kuitenkin mukavaa, että osaava liikuttaja pärjää Muulin kanssa ilman ongelmia.