Otimme kouluratsastuksessa kaikki vaihteet käyttöön: laukkaa ekaa kertaa kunnolla kentällä!

Kaikki kuvat otti Reetta Ollila (tsekkaa blogi Ponipäiväkirja), kiitos!

Olemme Muulin kanssa laiskotelleet melkein koko kesän kouluratsastustuntien osalta. Jos karjakurssia ei lasketa, olin ollut edelliskerran tunnilla (estetunnilla) kesäkuun lopussa. Tämän jälkeen oli vain karjakurssi ja viimein pääsimme Saaran tunnille elokuun lopussa.

Kesä on mennyt enemmän ja vähemmän maastoillessa, ostinhan muulin itselleni nimenomaan maastoilutarkoituksiin. Kentällä olen kuitenkin vähän mennyt, joitakin kertoja ennen maastoonlähtöä olen ottanut tuntumaa kentällä ja pari kertaa nostin jopa laukan. Sen olen nostanut yhdestä tietystä kulmasta näin alkajaisiksi.

Elokuun lopussa meillä oli siis tunti viimeksi ja Reetta oli paikalla kuvaamassa. Mekkokuvat julkaisinkin jo aiemmin, mutta tuntivideon koostaminen tuotti minulle ja koneelle uskomattomia hankaluuksia, joten video ja tämä postaus valmistuivat vasta nyt. Kooste löytyy postauksen lopusta.

Meidän ratsastustuntimme kestävät edelleen vain puoli tuntia. En usko, että jaksaisin itse sen pidempään ja Muulin motivointi hankaloituu suuresti puolen tunnin jälkeen. Minulla ei myöskään ole tiukkoja deadlineja tai edes kovin kunnianhimoisia tavoitteita kouluratsastuksen suhteen, joten tällainen tuntitahti sopii meille hyvin. Toki nyt syksyn alkaessa ryhdistäydin ja tavoite on käydä tunnilla ihan normaalisti kerran viikossa.

Koska edellisestä Saaran tunnista oli tosi kauan aikaa, hän kyseli missä mennään ja kerroin ylpeänä että ollaan kuule ihan laukattu! Nehän piti sitten tietenkin näyttää, joten kun olin hetken kävellyt, siirryin raviin ja nostin molemmat laukat pari kertaa kumpaankin suuntaan.

Toisessa suunnassa jouduin Muulia jalalla patistamaan, kun se ei meinannut nostaa laukkaa ja sain pari askelta köyrypukkilaukkaa. Se saatiin onneksi kuviin!

Olen tässä vuoden aikana onnistunut onnekseni kasvattamaan itselleni munat, joten tuossa tilanteessa annoin vain pohjetta lisää, Muuli tokeni heti kohtauksestaan ja jatkoi laukalla kuten kuuluikin.

Laukkojen jälkeen (huom, menin kokonaisia ympyröitä ja pysäytin WHOA-sanaan) Saara antoi minulle korvanappiin ohjeita seuraavista liikkeistä. Ratsastin siis erilaisia tehtäviä, kuten kouluradalla käynnissä ja ravissa, koska emme muistaneet miten raviohjelma menee. Se oli hauskaa, kun en voinut valmistautua seuraavaan tehtävään kuin puolen suoran ajan.

Muuli oli mukava ratsastaa, sellainen ajeltava ja helposti eteenpäin liikkuva. Eikä se tosiaan kovinkaan paljon kyttäillyt pellon puoleista sivua tai kouluaitoja. Ehkä meillä  on siis toivoa, että pääsemme kouluaitojen sisään joskus.

Videon lopussa näkyy meidän etu- ja takaosankäännökset. Toinen sujuu, toinen hakee vielä ja paljon. Palkkasin Muulia aika paljon, koska olen huomannut sen todella kasvattavan sen motivaatiota ja omaa sisäistä yritteliäisyyttä, joten miksei. Eihän kauraa kouluradalla saa mättää suuhun, mutta ehkä sitten siinä vaiheessa riittää palkkaus radan jälkeen.

Olin suunnitellut meneväni Rakelle ratsastamana raviohjelman tämän viikon lauantaina, mutta viimeaikaisten elämänmuutosteni takia en ole ehtinyt ratsastaa Muulilla niin paljon, kun olisin halunnut, joten se saa nyt jäädä. Kisapäivät ovat myös aina todella jännittäviä minulle, enkä kaipaa nyt itselleni yhtään lisästressiä. Katsomme siis niitä koulukisoja joskus tulevaisuudessa, kun elämä on tasoittunut. Jos et tiedä mistä puhun, niin kirjoitin eroprosessistani tässä postauksessa.


Siviilielämässäni minulla menee kyllä oikein kivasti kaikesta huolimatta. Uusi asuntoni on karvaa vaille valmis, teimme siellä kaverini kanssa pienen pientä pintaremonttia ja tulos on upea! Sudin kuitenkin vielä hieman maalia, silitän ja ripustan verhot ja mietin taulujen paikan. Sen jälkeen esittelen asuntoni tietenkin myös täällä blogissa. Pätkiä siitä onkin jo Instastooreissa näkynyt.

Seuraava tavoite onkin sitten istua laukassa rennosti selässä, ettei tarvitse näin härskisti kääntää polvea ja jalkaterää ulos.