Treeniviikon saldo tähän mennessä: 95 km, neljä bootsia rikki ja ihanaa tallihengailua!

Kuvassa vanhaa ja uutta jengiä. Ensin Anu ja Tessu, jonka kanssa käytiin tosi paljon maastossa Napin (keskellä) kanssa viitisen vuotta sitten. Tässä kuvassa Napin selässä on sen omistaja Sini. Sini on ostanut myös toisen hevosen (tai siis ponin), kimon Dodon, jonka selässä on Jenny.

Kuskasin Muulin maanantai-iltana Sipoon ja Järvenpään rajalla sijaitsevalle Troijatallille. Troijalla asustaa kaverini Sinin hevoset Nappi ja Dodo ja Napista kerrottakoot, että vuokrasin sitä ennen, kun Muuli tuli minulle. Kävin Napilla peräti kolme vuotta ja enimmäkseen harrastimme maastoilua näissä samoissa maisemissa! Nappi tosin asui tuolloin eri tallilla, mutta myös Kaskelantien varressa.

Olen haaveillut Muulin kanssa tällaisista maastoiluvierailuista, että menen sen kanssa jonkun kaverin tallille ja sitten maastoillaan. Nyt tähän järjestyi kätevästi koko viikko, kun Muulin toinen omistaja joutui olemaan tämän viikon töissä. Se tarkoitti minulle pitkiä tallipäiviä ilman motkotusta siitä, että missä hitossa taas luuhaan koko illan!

Olemme nyt Sinin kanssa maastoilleet joka päivä, aloittaen kevyesti, sitten vähän rankemmin, sitten oli kevyempää välipäivää ja sitten taas pidempää maastoa. Tänään oli välimallin reissu kun kävimme vain 20 km ja tosi rauhalliseen tahtiin.

Muulia ei missään nimessä ole ajettu loppuun, se ei edes suostu ajattamaan itseään loppuun. Meillä oli myös vakavia ongelmia bootsien kanssa. Flex Hoof Bootsit ovat pettäneet minut täysin, kuten blogin aktiiviset lukijat ovat jo aiemmin lukeneetkin. Siihen nähden, että bootsit maksoivat satkun kappale olisin odottanut, että ne kestäisivät enemmän kuin 50 maastoreissua. Kyllä, olen laskenut ne, koska olen kirjannut tallivihkoon, kun olen bootseja käyttänyt. Ensin maanantaina huomasin, että yhdestä oli taas pohja takaa irti. Se tarkoittaa, että minulla on kaksi bootsia, jotka kaipaavat pohjan liimausta ja nämä kaksi on jo takuuseen aiemmin valmistajan toimesta liimattu. Ostin Sikaflexiä.

Muulilla oli siis enää kaksi ehjää bootsia, ja se oli ok, sillä käytin bootseja vain edessä. Keskiviikkona Muuli tuntui kuitenkin arkovan aika paljon takaa, joten kesken reissun siirsin bootsit taakse ja askel parani, tosin ajoittain lyhentyi edestä koska Muuli arkoi sieltä. Selvitimme reissun kuitenkin kaikessa rauhassa pohjia tarkkaan katsellen. Tallilla huomasin kuitenkin, että toiseen bootsiin oli tullut kärkeen REIKÄ! Ihan tosi hienoa hei!

Cavallo Trek ennen maastoa

Cavallo Trek maaston jälkeen, kun käytiin vähän off-road

Torstaiksi ruuvasin hokit irti aiemmin tänä keväänä ostamistani Cavallo Trekeistä ja sain ne säärystimen kanssa sopimaan eteen. Ne ovat hieman liian suuret taakse, mutta sellä Flexit pysyivät hyvin. Laitoin Flexeihinkin säärystimet ja pohjalliset, koska pohjat olivat tosiaan rikki. Maasto meni hyvin ja bootsit pysyivät paikoillaan!

Perjantaina menimme noin 20 kilsan lenkin samalla bootsivalikoimalla ja reissun jälkeen huomasin, että toinenkin Flex oli rikki edestä. Nyt minulla on siis kaksi Flexiä, joista on pohja irti ja kaksi, joissa on pohjassa reikä! No, korjaan nämä parhaimpien taitojeni mukaan ja käytän loppuun kaikki bootsini. Sitten soitan kengittäjälle.

Näistä on pohjat irti..

Ja näissä on reikä

Maastot ovat menneet todella hyvin! Muuli on kulkenut alkumatkasta reippaasti edellä ja ollaan joka kerta suunnattu uusiin maastoihin, joita Muuli ei siis ennestään tunne. Kun Nappi on lämmennyt reissun edetessä, on Sini ottanut kärkipaikan ja Muuli on jättäytynyt taakse eikä ole hermostunut, vaikka Nappi on kadonnut mutkan taakse näkyvistä.

Ollaan menty kaiken kaikkiaan aika rauhallisesti, reissujen keskinopeudet ovat olleet kuuden kilometrin kohdalla. Paljon metsäpolkuja ja hyvillä pohjilla sitten ravia ja laukkaspurtteja. Pitkiä laukkapätkiä ei ole menty. Tiet ovat aika kovia täällä ja metsätiet, joiden muistin olleen ihan huippuja baanattaa, ovatkin nyt tosi kivisiä. Kuin joku olisi varastanut kaiken hiekan niiltä!

Muuli on ollut parhaimmillaan juuri metsäpoluilla. Se ei enää aristele märkiäkään kohtia, mutta itse joudun vähän katsomaan mistä mennään, koska en halua jättää bootseja mihinkään lilluun. Ja onhan se myös kätevää, etteivät mutaannu niin ei tarvitse pestäkään.

Muutama kavion tilannekuva muistiin.

Muulin hikijälkiä olen myös katsellut vakavasti. Se kun alkoi alkuviikosta vaikuttaa ajoittain haluttomalta eikä ravi enää vetänyt epäilin heti satulaa, padia ja toki arkomistakin. Ja tietenkin se oli myös varmaan hieman hapoilla yhtäkkisestä runsaasta liikunnasta, vaikka maastossa pitkin ohjin mentiinkin. Vuolin siis kaviot tasaisiksi (olivat taas ulkoa päässeet kulumaan liikaa) ja vaihdoin padiksi vanhemman ruskean korottavan padin. Sen korotus ei ole niin iso, kuin Reinsmanin padissa. Muutoksen huomasin heti, Reinsman jätti sään taakse pienet pyöreät kuivat kohdat ja tämä vanhempi padi suuremmat kuivat kohdat. Sivistin itseäni (lähde: Internet), että isommat läntit ovat paremmat. Kuiva kohta tarkoittaa siis käsittääkseni sitä, että siinä kohdassa satula on erittäinkin paikallaan eikä hientuottaminen onnistu. Hikeä tulee alueelle, josta padin alle pääsee ilmaa ja satula elää. Kuivat kohdat lavan takana ovat siis erittäin ok, sillä se tarkoittaa sitä, että penkki pysyy paikoillaan!

Alla verrokkina Reinsmanin ja toisen padin hikijäljet. Harmi, etten muistanut tarkistaa, että Muuli olisi samassa asennossa kuvissa.

Reinsman

Toinen korottava padi,

Muuli on maastossa myös heittänyt omia kevätjuhlaliikkeitään laukassa, mutta ei kuitenkaan enää laukannostoissa, vaan kesken laukan ja varsinkin, jos tie muuttuu hiemankin alamäeksi. Olen tulkinnut tämän johtuvan joko satulasta, arkomisesta tai huonosta tasapainosta. Oli miten oli, on se kuitenkin satunnaista enkä osaa vetää tästä käytöksestä johtopäätöksiä. On kuitenkin hienoa, että se on vähentynyt keväästä!

Ja kun aiemmin keväällä yritin aina pysäyttää Muulin, jos se teki näin, olen nyt rohkaistunut ja annan vain pohjetta ja lisää vauhtia. Sekin on tuntunut auttavan. Oikeastaan nuo kierreloikat ovat aika hauskoja nykyään ja jollain sairaalla tavalla jopa odotan niitä! Jos katsot tässä postauksessa olevan maastovideon (alla), niin siinä kahdessa kohtaa näkyy, miten Muuli vetäisee päänsä alas ja heilauttaa sitä mutta on sitten taas ihan kontrollissa. Olen huomannut, että kunhan vauhtia on riittävästi, niin se kyllä jatkaa eteen.


Yhden kerran kävimme Järvenpään Lemmenlaaksossa. Se oli 10 vuotta sitten paikka, johon ratsastettiin kauempaakin hanattamaan hiekkakuopan mäkiä ylös. Nykyään Lemppari on varjo entisestään ja sinne on rakennettu frisbee golf-rata! Ja ihan kuin ne mäetkään eivät olisi enää niin isoja, kuin silloin 10 vuotta sitten. Ja alue on toki myös pusikoitunut todella paljon vuosien aikana.

Kiipesimme muutaman mäen, kun alueella ei ollut heittelijöitä ja jatkoimme sitten matkaa. Oli kuitenkin hauskaa käydä muistelemassa menneitä Lempparissa. Olen siellä Napinkin kanssa monta kertaa kiipeillyt mäkiä. Sehän on erittäin hyvää takapäätreeniä ja onhan se nyt hauskaakin! Ainakin Nappi ymmärsi pysähtyä hienosti mäen päälle, vaikka se alhaalla menikin tasajalkaloikkaa odottaessaan lähtölupaa. Nappi ei muuten ollut muuttunut tässä suhteessa mihinkään. Muuli jäi katsomaan monttu auki, kun Nappi lähti paikaltaan täyteen laukkaan ja kiipesi mäen ylös.

Mutta sen sanon, että mäkien kiipeily kovassa vauhdissa ei ole kovin miellyttävää lännensatulan kanssa. Siinä en pääse nojaamaan niin eteen, kuin haluaisin. koska nuppi tökkää rintaan. Muulilla ei ole harjaakaan, mistä saisin otteen. Se pitäisi näihin treeneihin varustaa kaulanarulla.

Yhtenä päivänä tallilla paljon autellut Jenny (on myös meidän kanssa maastossa videolla) ja Napin edellinen vuokraaja Iines olivat tallilla juuri sopivasti, kun tulimme maastosta. Kysyin, haluavatko nämä kokeilla Muulia, että nyt on rento tapaus! Halusivat he, joten menimme kentälle. Kentän portti suljettiin asianmukaisesti ja tytöt varustautuivat turvaliivillä.

Annoin opastuksen selkäännousuun (en voi tulla viereen, löysällä ohjalla, rauhassa kyytiin ja pää on vedettävä heti yhdestä ohjasta omaan polveen jos tilanne eskaloituu). Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut ja Muuli hyväksyi vieraat ratsastajat selkäänsä ongelmitta. Hei, nyt tuli dejavu! Tällainen muuli minulle myytiin, se kuulemma hyväksyy ratsastajat selkäänsä ongelmitta! Kai se sitten taantui tosi paljon Suomessa, kun meni 3,5 vuotta, ennen kun se alkoi todellakin sujua.

Tytöt menivät kumpikin hetken kentällä ja otettiin asiaankuuluvat videot ja somematskut kahdella eri puhelimella.  Tämä oli Muulille hyvää kokemusta ja siedätystä. Annoin sille paljon kauraa eikä se näyttänyt kovinkaan vittuuntuneelta. Lyhyen ratsastuksen jälkeen sekin pääsi sisälle karsinaan ja sienipesulle. Sini valmisti sille vielä herkkuruuan suolan kera.

IInes ja Muuli

Jenny ja Muuli

Pesusta mainitsen sen verran, että Troijatallilla on ehkä hieman mukavampi pesukarsina kuin kotitallilla. Viemäri on seinän sivussa, eikä keskellä pesaria. Ajattelin siis pestä Muulin ja laitoin sen pesariin. Sain kasteltua sen hyvin suihkulla, mutta vesi ei mennytkään ihan tosta vaan viemäriin vaan alkoi seistä lattialla. Muuli liiskasi itsensä seinää vasten eikä suostunut ottamaan askeltakaan. Putsasin viemäriä ja lakaisin vettä pois, mutta ei, Muuli ei liikkunut. Suhkuttelin sitten toiselta puolelta ja pian vesi taas seisoi.. Muulilla ei ollut enää toleranssia ja se yritti sätkytellä karkuun sillä tuloksella, että se liukastui pesarin lattialla ja lensi perseelleen!

Siinä hetken katselin kun se sätki itseään takaisin pystyyn (Muuli oli kahtapuolta kiinni, kuten pesareissa hevoset yleensäkin) ja se pääsikin ylös ja oli entistäkin varautuneempi.

Totesin, että tämä oli tässä. Jatkossa pestään ulkona letkulla tai ämpärillä. Pesaripesu ei nyt maksa vaivaa. Episodin jälkeen Muuli ei todellakaan suostunut astumaan pesarin puolelle ja myönsin tappioni. Tätä taistelua ei kannattaisi käydä.

Kokeilin Napin Butterfly-koulusatulaa ja uusia kuolaimia kentällä yhtenä aamuna, kun odottelimme rehukuormaa. Muuli ei oikein ollut halukas ravaamaan enkä saanut itseäni pois etupainoisuudesta ja sitten satulakin tuntui valuneen hieman liian eteen painaen lapaa liikkeessä. Mutta eikö ole komea ratsukko häh! Instagramin kautta sain hauskan viestin, jonka sisältö meni suunnilleen näin "näyttää niin väärältä :D"

Sini ja Muuli

Olen nauttinut tallihengailusta ihan älyttömän paljon! Olen vain istunut ja ihmetellyt tallielämää ja hulinaa, olen siivoillut karsinoita kaikessa rauhassa, lakaissut lattiaa ja siivonnut Muulin tarhaa. Toki olen myös heinittänyt ja ruokkinut Muulia ja seuraillut sen touhuja. Se ei ole vaikuttanut juurikaan stressaantuneelta, mutta toki ajoittain se on huudellut muille hevosille ja viskonut hieman päätään. Ensimmäisenä päivänä se oli tallissa karsinassa levoton, mutta sen jälkeen rauhoittunut sinnekin. Muuli on siis yötkin tarhassa, mutta olen laittanut sen karsinassa kuntoon.

Pitää vielä mainita, että ylitimme ihan oikean ristikonkin, ravissa, hypäten! Kentällä oli muutama este estetunnin jäljiltä pystyssä, joten ensin kävelin niiden yli Muulin kanssa ja sitten tulin ravissa. Se ponnisti yli, jos olin siirtynyt kevyeen istuntaan. Jännittävää! Toisella kertaa myös LAUKKASIN kentän pitkällä sivulla, wuhuu! Sivu oli se yksi ainut, jossa Muuli ei kyttäillyt, huoh. 

Nämä ylitettiin!

Seppo-vuohi aiheutti Muulissa järkytystä alkuviikosta, mutta nykyään tallin pihalla vapaana kulkeva Seppo oon ihan frendi. Söivät jopa samasta ruoka-astiasta. Tuntuu, kuin eläisin taas teini-iän heppatyttöaikaa, kun naapuritallillamme oli aina kavereita paikalla. Se oli ihanaa aikaa! Ei sillä, etteikö meidänkin omalla tallilla olisi porukkaa, mutta onhan sitä paljon enemmän ratsastuskoululla!

Minun piti alunperin kuskata Muuli kotiin tänään, mutta bootsisekoiluiden takia maastot menivät hieman mönkään, joten sovimme, että olen maanantaihin asti. Troijalla alkoikin tänään ysärileiri täysi-ikäisille heppailijoille ja pääsen sen porukan kanssa maastoilemaan vielä huomenna ja sunnuntaina sitten vielä Sinin kanssa, aivan mahtavaa! Suosittelen tällaista "omaa ratsastusleiriä" kyllä jokaiselle hevosenomistajalle, on kivaa vaihtelua vaihtaa hetkeksi tallia, mutta ei meistä Muulin kanssa kyllä pysyvästi olisi ratsastuskouluasukeiksi. Omalla tallilla rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Olenhan syvimmiltäni ihmisvihaaja.