 |
| Kuvassa on ehta muulivarsa, joka on hevostammalle syntynyt. |
Jää nähtäväksi, onko muuliparka vain kovin lihava ja matoinen, vai onko se tosiaan tiineenä. Itse olen muulien ihmevarsomisten suhteen todella skeptinen, kyseessä on kuitenkin erittäin harvinainen tapahtuma. Mahdollista se kyllä on. Tapauksista uutisoidaan aina välillä, mutta kasvattajalla ei välttämättä olekaan halua selvittää varsan taustoja. Olisihan se surullista, jos oma ihana muulitamma paljastuisikin varsanryöstäjäksi.
Eläinsuojelujärjestön tekemä ja sittemmin poistama päivitys herätti kuitenkin kiinnostukseni ja aloin etsiä tietoa todistetuista muulien varsomisista. Ne eivät tosiaan ole yleisiä ja vuoteen 1985 mennessä oli Bielânski (1955) kirjallisuuslähteiden perusteella kerännyt ylös noin 30 tapausta aina vuodesta 1527 lähtien.
Tapaukset ovat siis hyvin harvinaisia ja itseasiassa antiikin roomalaisillakin oli sanonta "cum mula peperit", eli kun muuli varsoo. Suomessa vastaava sanonta on "kun lehmät lentävät".
Muuli ja muuliaasi ovat lajiristeymiä, joiden ei kuulukaan saada jälkeläisiä, ainakaan lisääntymiskykyisiä sellaisia
Muuli ja muuliaasi ovat risteymiä, hybrideitä. Ne ovat kahden eri eläinlajin jälkeläisiä. Hybrideille ominaista on se, että ne eivät joko pysty lisääntymään ja ainakaan ne eivät voi tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Muulit eivät tosin pääsääntöisesti pysty tuottamaan jälkeläisiä ollenkaan, mutta onko lisääntymiskyvyttömyys loppujen lopuksi niin harvinaista kuin se on? Vai eikö muulitammoilla vain ole edes mahdollisuutta tiinehtyä? Toisaalta, miksi ihmeessä muulitamma pitäisi astuttaa, kun hevostamman ja aasioriin jälkeläinen on paljon helpompaa saada aikaiseksi.
Paneuduttuani tutkimuksiin huomasin, että muuleille kyllä syntyy jonkin verran jälkeläisiä ja tällaisia tammoja varsoineen on myös tutkittu. Myös ainakin kaksi toisen polven brasilialaista muulioria oli lisääntymiskykyisiä, mutta ne olivatkin karyotyypiltään hevosia, eli ne olivat saaneet emältään (muuli) hevosen soluja ja isältään (hevonen) hevossoluja (Henry et al. 1995). Se, ettei muulitamma siirrä jälkeläiselleen mitään merkkiä isästään, on huomattu muissakin tutkimuksissa. Karyotyyppi tässä kohtaa tarkoittaa kromosomien lukumäärää ja rakennetta. Karyotyyppi kertoo, millainen eläin on kyseessä. Varsan karyotyyppiä verrataan muulin, hevosen ja aasin vastaavaan. Aiheesta voi lukea lisää mm Wikipediasta.
Tässä tekstissä muulilla tarkoitetaan nimenomaan muulia (isä on aasi, emä on hevonen) eikä muliaasia, jonka isä on hevonen ja emä on aasi. Hedelmällisyyttä on tutkittu pääsääntöisesti muuleilla, mutta myös muuliaasit ovat todistetusti saaneet jälkeläisiä Kiinassa. Sekä Rong (1988) ja Zong (1989) ovat tutkineet muulien ja muuliaasien saamia jälkeläisiä ja tulleet tulokseen, että kun muuliaasi astutetaan aasiorilla, on jälkeläinen hyvin aasimainen.
Muuleille on kuitenkin syntynyt jonkin verran varsoja ajan kuluessa
Kun otan huomioon Bielânskin (1955) listaamat 30 muulia ja lisään siihen tässä artikkelissani esittelemäni tutkimusten muulit ja muut uutisoidut tapaukset, saan hedelmällisiä muulitammoja kokoon noin 60. Toki tapauksia on varmasti ollut tätäkin enemmän, koska osa on saattanut jäädä huomiotta ja toisaalta osa tapauksista onkin saattanut johtua varsanryöstöstä.
Vaikka varsoja muuleille on syntynyt jo antiikin Roomassa, vasta 80-luvulla niiden veri- ja karvatuppinäytteitä pystyttiin vertaamaan emän ja isän verinäytteisiin ja todistamaan, että varsa oli tosiaan tamman varsa eli on saanut alkunsa emätamman munasolusta (Chandley 1988). Ensimmäinen tällainen varsa oli Kiinassa 1981 syntynyt Dragon Foal (Rong et al 1985).
Sekalaitumilla tapahtuu nimittäin yleisesti myös sitä, että muulitamma ryöstää hevos- tai aasivarsan itselleen. Tamman hormonitoiminta voi saada aikaan jopa maidontuotannon. Tosin eräässä tuoreessa tapauksessa, josta uutisoi kentuckyläinen uutistoimisto Lex18 (2018), oli muulitamman hormonitoimintaa jouduttu herättelemään eläinlääkärin avulla. Muulitamma oli löytynyt laitumelta hyvin aasimaisen varsan kanssa, mutta vielä tähän mennessä ei asian tiimoilta ole julkaistu tutkimustuloksia. Ei siis voida olla varmoja, oliko kyseessä varsanryöstö vai ihme.
 |
| Tässä kuvassa on ehta aasivarsa. |
Muuleja käytetään yleisesti keinoeminä alkionsiirrossa. Säännöllinen kiimakierto on tärkeä.
Muulin sukupuolielimet ovat täysin normaalit, mutta niiden omien munasolujen ja siittiöiden muodossa ja muodostumisessa voi olla isojakin ongelmia. Olen kirjoittanut blogiini aikaisemmin, että muulitammoja käytetään rapakon takana keinoeminä, eli niihin istutetaan hevosalkio. Muulitamma kantaa varsan, synnyttää sen ja imettää normaalisti.
Aasin alkioita ei ole nähty tarpeelliseksi siirtää muuleille kannettavaksi, mutta Brasiliassa vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa näin tehtiin. Kaksi muulia valittiin tehtävään ja ne kantoivat ja synnyttivät aasivarsat normaalisti. Aika hedelmöittymisestä synnytykseen oli muuten toisen varsan kohdalla 372 ja toisen 379 päivää (González et al 2015). Tutkimuksen päätarkoitus oli kartoittaa muulitammojen sopivuutta keinoemiksi ja muulien todettiinkin sopivan siihen erittäin hyvin. Tutkijat nostivat lopussa vielä esille muulien erinomaiset varsanhoitotaidot. Ne olivat heti synnyttämisen jälkeen erittäin suojelevaisia varsojaan kohtaan ja tuottivat runsaasti maitoa.
Alkionsiirrossa keimoemolla on oltava säännölliset kiimat, koska vastaanottajan ja luovuttajan kiimakierrot on oltava samassa vaiheessa, jotta alkio voidaan onnistuneesti siirtää.
Samaa aihetta aiemmin Kiinassa tutkinut Zong (1989) totesi suurimmalla osalla muuleista olevan epäsäännöllinen tai puutteellinen kiimakierto. Hänen ryhmänsä tutki sekä maaseudulla vapaasti laitumella eläviä muuleja että kaupungissa työnteossa käytettäviä muuleja. Kiimat näkyivät selvemmin, jos näkyivät, maaseudun muuleilla. Kaupunkimuuleilla kiimoja ei juurikaan havaittu.
Gonzálezin ryhmä (2015) tutki elävien muulien sijaan teurastettujen muulitammojen munasarjoja ja munasoluja ja totesi, että yllättävän moni tutkituista 72 tammoista näytti selkeitä merkkejä kiimakierrosta. Peräti 61 prosentilla näistä oli ollut kiima. Keltarauhanen löytyi 46 prosentilta tutkituista munasarjoista ja suuria follikkeleitakin peräti 15 prosentista. Tutkimuksessa ei havainnoitu tammojen kiimamerkkejä niiden eläessä.
Ryhmä toteaa, että heidän tutkimuksensa oli ensimmäinen näin laaja ja systemaattinen. Aiemmin muulien kiimakiertoja on tarkkailtu eläviltä muuleilta ja kuten kaikki tietävät, eläimet voivat näyttää niitä hyvin eri tavalla tai olla näyttämättä ollenkaan.
 |
| Muuliaasien ja aasioriiden jälkeläiset ovat hyvin aasimaisia. Kuva E. Zongin ja G. Fanin tutkimuksesta. |
Muulin varsan ulkonäkö ja karyotyyppi vaihtelee, mutta emän isältä se ei pääsääntöisesti saa geenejä
Muulien saamat varsat ovat kiinnostaneet aina ja 50-luvulta lähtien on Kiinassa tutkittu näitä jälkeläisiä. 1989 julkaistussa tutkimuksessa (Zong et al) tutki sekä säännöllisesti kiimaan tulevia muuleja että näille syntyneitä jälkeläisiä. Otos oli hyvin pieni ja tarkempia tutkimustuloksia saatiin vain kahdeksasta jälkeläisestä joista osa oli tammoja ja osa oreja. Lisäksi tutkimusryhmä pääsi dokumentoimaan muitakin muuleille syntyneitä varsoja. Niistä on kuvia tutkimuksessa, joka on kokonaan netissä luettavissa.
Mielenkiintoisin osuus tutkimuksessa on kahdeksan muulin saaman varsan karyotyyppitaulukko. Pääsääntöisesti mulin ja hevosen jälkeläinen oli karyotyypiltään lähellä hevosta (kromosomimäärä 64 kuten hevosella) ja muuliaasin ja aasin taas aasi (kromosomimäärä 62 kuten aasilla).
B2-varsasta todetaan, että se on ainut, joka on kaikin puolin hevonen. Muilla kyllä kromosomimäärä oli joko hevosen, aasin tai muulin, mutta muissa kromosomeissa oli runsaasti vaihtelua. Pelkkä kromosomimäärä ei siis kerro riittävästi.
Henryn tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että vaikka varsa on karyotyypiltään hevonen, sillä oli silti herkästi merkkejä karvapeitteessään aasipuolelta. Muulitamma jätti siis varsalleen siiman ja myös seepraraitoja sen jalkoihin vaikka varsan isä olikin hevonen. Ulkonäöllisesti varsa oli kuitenkin isänsä kaltainen. Jotain pientä emän isältä (aasilta) siis siirtyy.
Voisiko oma muulini lisääntyä?
Oman muulini kohdalta toiveet on menetetty. Sen näyttämä kiimakierto on hyvin epäsäännöllinen ja harva. Olen listannut tallivihkoon ylös kiiman alkamispäivät ja ne ovat seuraavanlaiset:
- 14.10.2016
- 17.1.2017
- 13.2.2017
- 27.11.2017
Jätän tähän kuitenkin videon, mistä näkyy selvää kiimakäyttäytymistä. Muuli esittää kiimaa siis aasien tapaan aukomalla suutaan ja laskemalla päätään. Se myös liruttelee pissaa runsaasti, mutta sitä ei näy videolla. Muulin kaverina on hevostamma Tuuli.
Todistetut ja julkisuuteen tulleet tapaukset varsovista muuleista
Osaa vanhimmista muulien varsomisistakin voidaan pitää erittäin todistettuina. Chandley (1988) kertoo tapauksesta 20-luvulta, jolloin muulitamma nimeltään Old Bec sai peräti kaksi varsaa. Valokuvien perusteella tamma voidaan sanoa varmasti muuliksi. Tamma sai kaksi varsaa, joista toisen isä oli aasiori ja toisen hevosori. Aasiorin kanssa saatu varsa oli tyypillinen muulitamma ulkonäöllisesti kun taas hevosorin kanssa saatu varsa oli hyvin hevosmainen ja siitä kerrottiin vielä, että se oli erittäin hyvärakenteinen.
 |
| Old Bec varsojensa kanssa. Ensimmäinen varsa, muulimainen varsa, sai nimekseen Kit. Hevosvarsa sai nimekseen "Pat Murphy". Pat Murphystä kerrotaan, että se oli hedelmällinen ori ja sille syntyi useita jälkeläisiä, joissa ei ollut tippaakaan "muuliverta". |
 |
| Hubbelin intiaanilta ostama muulitamma varsansa kanssa 1939. |
 |
| Andersonin tutkima muulitamma ja sen percheron-varsa kuvattuna viiden viikon ikäisenä. |
Ensimmäinen tieteen avulla todistettu synnytys tapahtui Kiinassa 1981 ja tapauksen tutki Rong (1985). Varsasta ja emästä otettiin verinäytteet ja niiden avulla varsan todettiin tosiaan olevan emänsä varsa, vaikka myös synnytykselle oli kaksi silminnäkijää. Nykyään tutkijoilla olisi kaikki mahdollisuudet todistaa tapaukset oikeiksi ja tutkia jälkeläisen karyotyyppi, mutta kaikki tammojen omistajat eivät ole kiinnostuneita tutkimuksista. He rakastavat varsaansa juuri sellaisena, kuin se on.
Nyt listaankin alle sekä tutkittuja tapauksia että muuten uutisoituja. Voit itse tehdä päätelmät varsojen "oikeellisuudesta".
Kiina 4.3.1981 Muulitamma synnytti terveen varsan Henan provinssissa, Kiinassa. Muulitammasta kerrottiin, että sillä oli säännölliset kiimat 18 päivän välein ja se jakoi asumuksensa aasioriin kanssa. Itse varsomistilanteella oli kaksi silminnäkijää, eli kyseessä ei ollut varsanryöstö. Tutkijaryhmä (Rong et al 1985) otti silti verinäytteet sekä emästä että varsasta pian varsomisen jälkeen. Isäoriista ei näytteitä voitu ottaa, sillä se oli myyty pois ennen varsomista.
Varsa sai nimekseen "Dragon Foal" ja sekä sen ulkoisissa piirteissä että karyotyypissä huomattiin täysin ainutlaatuisia piirteitä. Varsassa oli merkkejä sekä aasista että muulista. Varsan emä kuoli myöhemmin sairauteen, mutta varsa oli ainakin vielä nelivuotiaana täysissä voimissaan ja sitä käytettiin normaalisti työntekoon. 80-luvun Kiinassa ei siis edes ihmemuuli saanut erivapauksia (Chandley 1988).
 |
| Kiinassa muulitamma synnytti varsan, joka sai nimekseen "Dragon Foal". Toisessa kuvassa varsa on nelivuotias. Kuva julkaisusta "Fertile mule in China and her unusual foal. |
Krause varsoi vielä toisenkin muulivarsan samasta yhdistelmästä ja varsa sai nimekseen White Lightning. Varsa syntyi 11.11.1987. Tässäkin tapauksessa Krause oli siirtänyt varsaan siistin kromosomirimsun omalta emältään Annielta ja varsa oli saanut toisen puolen Chesteriltä. Tässä tapauksessa erikoista on siis se, ettei muulitamma siirrä jälkeläiseensä mitään sekalaista kokoelmaa muulikromosomeja, vaan nimenomaan vain emältään tulleet hevoskromosomit.
 |
| Artikkeli Blue Moonista lehdessä Farm Show. |
Alla olevasta kuvasta näkyvät muulitamman saamat jälkeläiset. Soikio tarkoittaa tammaa ja suorakaiteen muotoinen oria. Myös kahta muulitamman ja hevosorin jälkeläistä käytettiin siitokseen (jälkeläiset olivat siis oreja eri yhdistelmistä) ja kumpikin sai kolme varsaa. Nämä varsat olivat karyotyypiltään hevosia, mutta niissä oli värissään joitakin aasimaisia piirteitä kuten siima.
Tutkimuksen aikana syntyi siis yhteensä kuusi varsaa tälle muulitammalle (yksi kuoli kolmen päivän ikäisenä) ja sen lisäksi toiset kuusi sen omille ori-jälkeläisille.
 |
| Kuva tutkimuksesta: M. Henry, E.L. Castal, L.E.L. Oinheiro ja S.E.F Guimarmes; Mating Pattern and Chromosome Analysis of a Mule and Her Offspring, Biol Reprod Mono 1, 273-279, 1995. |
Marokko 28.8.2002 14-vuotias muulitamma varsoi Oulmesin kunnassa 80 kilometrin päässä Fezin kaupungista. Muulin ei ymmärrettävistä syistä tajuttu olleen tiineenä, joten sillä aratsastettiin päivittäin 20 kilometriä torille ja takaisin, myös varsomista edeltävänä päivänä. Tutkijat ovat verinäytteistä vahvistaneet, että kyseessä on tosiaan muulitamman varsa. Isäksi paljastui aasiori. Varsa näytti kuulemma hieman aasivarsalta ja hieman muulivarsalta, mutta sillä oli piirteitä kummastakin eläimestä.
USA, Colorado 2007 Laura ja Larry Amos löysivät laitumelta muulitammansa Katen jalkojen välistä pienen muulivarsan. Tamma oli laumassa muiden hevoseläinten kanssa ja he pyörittävät yritystä Winterhawn Outfitters eli tekevät vaelluksia kantojuhtien kanssa luontoon. Näytteet tammasta ja varsasta tutkittiin Kentuckyn ja Kalifornian yliopistossa ja varsan vahvistettiin todella olevan emänsä oikea jälkeläinen. Tamma oli ostettu yritykseen edelliskesänä ja oli ollut tiine jo siinä vaiheessa. Muulivarsa nimettii myöhemmin nimellä Winterhawk's Kule Mule Amos, mutta työjuhtaa siitä ei tullut. Kolmivuotiaana sen kerrotaan liukastuneen laitumella, eikä se enää päässyt ylös epämuodostuneiden takajalkojensa takia ja jouduttiin lopettamaan.
Irlanti 9.7.2007 . Nelivuotias muulitamma Jenny oli varsonut kovin aasivarsamaisen varsan Irlannissa. Omistaja Ann Lennon kertoo kasvattaneensa Jennyn itse. Sen emä on welsh sektion A poni ja isä on aasiori. Nyt Jenny asui aasiorin kanssa, joten astuminen on tapahtunut helposti. Hyvin aasimainen varsa sai nimekseen "Molly". Tästä tapauksesta ei kuitenkaan löydy näin jälkikäteen minkäänlaista materiaalia, joten tapausta ei ole voitu vahvistaa.
USA, Kentucky, 7/2018 Jerry ja Teresa Smothersin 17 vuotta omistuksessaan ollut pieni muuli Peanut sai pienen hyvin aasimaisen varsan, Miraclen. Peanut oli asunut kaikki vuodet laumassa naapurin hevosten ja aasien kanssa ja löytyi sieltä varsa vierellään. Aluksi tamma ei tuottanut maitoa, jonka takia varsan maksa ja munuaiset eivät voineet kovin hyvin. Kaksikko jouduttiinkin viemään joksikin aikaa klinikalle. Lex 18-uutiskanavan sivuilla kerrotaan, että Kentuckyn yliopiston tutkijat aikovat ottaa näytteet eläinten DNA:sta ja vahvistaa harvinaisen lisääntymisen. Toisessa uutisessa Teresa kertoo, että Englannista oli vasatttu Peanutin tosiaan olevan Miraclen emä, mutta tutkijat pyysivät vielä karvanäytteet kahdesta samalla laitumella olevalta aasitammalta sulkeakseen ne varmasti pois Miraclen sukutaulusta.
Miraclesta uutisoi myös LEX18News (alla)
Etiopia 2019, muulitamma sai varsan Tarma Barin alueella. Omistaja, Mulat Hailemichael kertoi 7D Newsille huomanneensa kyllä, että tamman maha ja utareet kasvoivat, mutta hän ei uskonut että se olisi oikeasti tiineenä. Tamman ja varsan kerrotaan voivan hyvin. Tapausta ei ole ainakaan vielä tutkijoiden toimesta todistettu "oikeaksi".
Lähteet
- Bielânski, W.: Observations on ovulation processes in she-mules. Bull. Acad. Pol. Sci. Cl. II Ser. Sci. Biol. 3: 243, 1955. Alkuperäislähde ei ollut käytettävissäni, mutta siihen viitattiin kahdessa muussa tutkimuksessa.
- Boakari YL, Alonso MA, Riccio AV, Fernandes CB. Are mule pregnancies really longer than equine pregnancies? Comparison between mule and equine pregnancies. Reprod Dom Anim. 2019; 54:823–827. https://doi.org/10.1111/rda.13423
- Chandley, A. Fertile mules. Journal of the Royal Society of Medicine, volume 81, tammikuu 1988.
- Giger, R., Meier, HP. & Küpfer, U. Lenght of gestation of Freiberger mares with mule and horse foals. 1997.
- González SM, Gomes RG, Souza AK, Silva CB, Silva-Santos KC, Seneda MM, Evidences of regular estrous cycles in mules and successful use of these animals as recipients for donkey embryos, Journal of Equine Veterinary Science (2015), doi: 10.1016/j.jevs.2015.07.010.
- Henry, M., Gastal, E.L, Pinheiro, L.E.L & Guimarnes, S.E.F. Mating Mattern and Chromosome Analysis of a Mule and Her Offspring. Biol Reprod Mono 1, 273-279. 1995.
- Jones, W., Johnsen, D. A Fertile Female Mule. Journal of Equine Veterinary Science. Volume 5, Issue 2, sivut 87-90. 1985.
- Smith, H. Journal of Heredity 30 /12): 548-551 A Fertile Mule from Arizona, viitattu 10.7.2019
- Lex 18: Mule Goals "Miracle" In Boyle Co. 17.8.2018. Viitattu 3.7.2019.
- Rong, R., Cai, H., Yang, X. & Wei, J. Fertile mule in China and her unusual foal. Institute of Genetics, Academia Sinica, Beijing, People's republic of China. Journal of The Society if Medizine, Volume 78 October, 821-825. 1985.
- Rong, R., Chandley, A., Song, J. & McBeath, S. A fertile mule and hinny in China. Cytogenetics and cell genetics 47(3) 134-139. Helmikuu 1988.
- Zong, E. & Fang, G.: The variety of sterility and gradual progression to fertility in hybrids of the horse and donkey. Lanzhou Research Institute of Animal Science, Chinese Academy of Agricultural Science, Lanzhou, Gansu, China. Heredity 62 393—406, 1989, The Genetical Society of Great Britain
- Lisäksi lähteitä uutisiin on linkitetty mukaan tekstiin. Viittauspäivä näihin kaikkiin on ollut 3.7.2019.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti