Pikku-e ja mitä sen kanssa todella kävi (ei kovin hyvin)

Sain Instagramissa kommentin yhdennäköisyydestäni KGB-agenttiin.

Suunnilleen vuosi sitten kerroin suunnitelmistani ajaa BE-kortti eli "pikku-e", jolloin voisin vedellä autollani tavanomaisia hevostrailereita eikä tarvitsisi etsiä pientä 1,5 hevosen kevyttä koppia. Sellaista + muulia saattaisin voida vetää autollani, koska kokonaismassa jää riittävän matalaksi, eli on alle 3500 kg. Detaljina kerrottakoot, että tämä kokonaismassa katsotaan auton ja trailerin papereista. Sillä ei ole mitään väliä, mitä trailerin kyydissä on ja onko mitään.

Ja onhan se pirun kätevää, kun itselläni on jo vetoauto, niin hankkisin myös kortin. Omalle trailerille en näe lähivuosina tarvetta ja meidän suunnalla vuokratrailereita on tosi mukavasti tarjolla. Oman hinnalla vuokraisin trailerin monta kertaa vuodessa!

No tuolloin viime kesäkuussa pikku-een hankinta ei mennyt ihan kuin strömsössä ja koko setti oli niin nolo, että vasta nyt pystyn julkisesti kertomaan, mitä oikein tapahtui.

Sain tuolloin hyvin varattua ajan teoriakokeeseen ja ehdin tehdä sen vielä "vanhaan malliin", eli siinä oli vähemmän kysymyksiä kuin nykyään. Pääsin teoriakokeesta läpi ja aloin varata inssiaikaa, helpommin sanottu kuin tehty.

Selvisi, että inssimiehet ovat kesälomilla ja seuraavat vapaat ajat menevät elokuun loppuun!

Eräs pieni ongelma minulla oli myös, oma autoni on automaattivaihteinen ja jos ajaisin inssin sillä, tulisi ajokorttiini BE-luokan viereen merkintä, että saan vetää traileria aina ja ikuisesti vain automaattivaihteisella autolla. Vaikka en enää koskaan ikinä ajatellut hankkia manuaalivaihteista autoa, olisi minun silti järkevää ajaa inssi manuaalivaihteisella autolla. Myöhemmin luin (lähde: hevostalli.net) että jotkut olivat ajaneet inssin automaattivaihteisella autolla, eikä katsastuskonttorin täti ollut muistanut laittaa eteenpäin tietoa erikoismerkinnästä. Olisin siis voinut ottaa riskin.

Lainasin siis isäni Hiacen ja tallinomistajan Bökkiksen ja suuntasin elokuun lopussa Hyvinkäälle inssiin.

Edustava kuva Muulista ja minusta trailerissa.

Olin katsastusaseman pihalla hyvissä ajoin ja peruuttelin yhdistelmää ruutuun. Tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun ajoin manuaalivaihteisella autolla ja niin isolla, kuin mitä Hiace on. Peruuttamista olin tähän asti harjoitellut vain kevytperäkärryn kanssa, mutta peruutus trailerin kanssa on toisaalta helpompaa kun se on leveämpi.

Inssimies saapui paikalle ja paperitöiden jälkeen käsittelykoe alkoi. Siinä piti ja pitää käsittääkseni edelleen peruuttaa yhdistelmä L:n muotoiseen kujaan, irrottaa traileri, ajaa kujasta ulos, yhdistää traileri takaisin ja ajaa ulos sen kanssa.

Olin lukenut kauhujuttuja (lähde: hevostalli.net) inssimiehistä enkä uskaltanut liikuttaa traileria käsin milliäkään. Se tarkoitti sitä, että ruuvasin Hiacea edestakaisin nuppiin vaikka kuinka kauan. Inssin jälkeen kysyin, olisiko traileriin saanut koskea, olisi saanut. Aika riitti kuitenkin juuri ja juuri hyväksyttyyn tulokseen ja oli aika siirtyä ajokokeeseen.

Inssi muodostui siis 15 minuutin käsittelykokeesta ja 45 minuutin ajokokeesta liikenteessä.

Tässä kohtaa huokasin helpotuksesta, enää hieman sunnuntaiajelua Hyvinkäällä ja kortti olisi takataskussa.

Ei.

Tilanne oli minulle oikein erityisen jännittävä, en ole pitkään aikaan hikoillut niin paljon! Inssimieskin ruuvasi ikkunan auki, haisin varmasti niin pahalta!

Sammutin Hiacen ensimmäiseen ylämäkeen, jossa vaihdoin liian nopeasti ykköseltä kakkoselle. Pian inssimies kysyi, mikä valo mulla palaa kojetaulussa (pitkien valo) ja vastasin että ei mitään hajua. Sen jälkeen en osannut ottaa pitkiä pois päältä (olin tökännyt viiksen vahingossa eteen).

Tämän jälkeen liityin isommalle tielle liian rohkeasti ja ajoin rekan eteen.

Niin ja siinä isolla tiellä ajoin tietenkin myös ylinopeutta.

Suunnilleen jokaisella kerralla vaihdetta vaihtaessani sain auton nykimään. Inssimies tehosti liikettä heiluttamalla päätään samaan tapaan kuin sellainen kojelaudalla oleva vieterikaulainen figuuri. Olisin tarjonnut hänelle niskatukea, jos sellainen olisi sattunut tulemaan mukaan.

En katsonut tarpeeksi monta kertaa trailerin renkaita sivupeileistä, mutta yhteenkään kanttariin en onneksi ajanut.

Hyvin pian tajusin, että tästä ei muuten mennä läpi, mutta ajeltiin Hyvinkäällä vielä loput 45 piinaavasta minuutista ennen paluuta katsastuskonttorille. Inssimies olisi varmasti leikannut saksilla normaalin ajokorttini puoliksi, jos olisi pystynyt (en antanut korttia hänelle).

Ei, en saanut inssiajoa läpi.

Itkin hetken katsastusaseman pihassa, niistin nenäni ja lähdin palauttamaan traileria tallille. Tässä kohtaa mainittakot, että itken äärimmäisen harvoin ja vain todelliseen tarpeeseen.

Seuraavan inssiajan sain kolmen viikon päähän. Lainasin taas Hiacen ja trailerin ja suuntasin Hyvinkäälle. Ja kyllä, sama inssimieshän se siellä!

Tällä kertaa minua ei jännittänyt yhtään ja inssi soljui läpi ilman mitään huomautuksia! Hiace ei sammunut kertaakaan, muistin katsoa tarkasti missä traileri tulee, en vetänyt rekan eteen enkä ajanut ylinopeutta. Eikä Hiace edes nykinyt vaihteiden välillä.

Kortti saapui muutaman viikon kuluttua.