Hepokala Forest Trail Karkkilassa kehittää ratsukoiden kommunikaatiota ja auttaa selviytymään tukalista tilanteista

Hepokala Forest Trail Karkkilassa on Suomen laajin "metsärata", joka syntyi muutama vuosi sitten kun omistaja Kai Torp tutustui vastaavanlaiseen rataan ensin Yhdysvalloissa, jossa tämänkaltaisella radalla ratsastaminen on oma kilpailulajinsa, ja myöhemmin myös Saksassa. Ajatus jäi kytemään ja muutaman vuoden päästä Kai alkoi urakoida esteitä kesäpaikkaansa. Ensin vain omaksi iloksi, mutta nyt jo toista kesää myös muiden iloksi. Hepokala Forest Trail sisältää monenlaisia erilaisia tehtäviä, jotka voi läpäistä joko helposti kävelemällä läpi tai sitten suorittamalla ne "oikeiden" kisasääntöjen mukaan.

Kain haaveena on järjestää lajin kilpailut vielä jonain päivänä, mutta sitä ennen hän toivottaa kaikki treenaamaan radalleen! Forest Trail on hieman samanlainen kuin radat, mitä on käytetty maastotaitokilpailuissa. Eli jos ne kisat ovat tuttuja tehtävineen, kannattaa ehdottomasti tutustua myös tähän lajiin.

Kyselin talliryhmässämme, jos jollakulla olisi kiinnostusta lähteä mukaan ja mukaan lähti Pinja hevosensa Lilin kanssa. Hän sai vielä toisen kaverinsa mukaan, joten meitä oli kolme ratsukkoa paikalla kesäkuisena keskiviikkona. Lisäksi meillä oli paikalla mahtava kuvaaja, Sanni Niiranen, jonka käsialaa nämä kaikki upeat kuvat ovat!

Paikalle saavuttuamme parkkeerasimme yhdistelmämme ensin tien risteykseen ja otimme uljaat ratsumme ulos. Mainittakoot tässä, että Muuli meni traileriin todella hyvin ja vastustelematta, kun Lili oli kopissa jo odottelemassa sitä. Myös lähtö kotiin sujui melkein yhtä kivuttomasti. Muuli jäkitti vain siksi, kun se tarkkaili ympäristöään niin tiiviisti. Sen lisäksi siis, että saimme kivan kokemuksen maasto"esteillä", saimme kaksi oikein hyvää lastausta ja kuljetusta sekä Muulille että Lilille. Olen melko varma, että kumpikin myös nautti tästä aika erilaisesta treenaamisesta.

Alla on video päivästä, ensin teemme tehtävät maastakäsin ja sen jälkeen ratsain.

    Ja tässä on video vuodelta 2018, jossa Kai itse ratsastaa radan tehtävät.

Aluksi suuntasimme radalle maastakäsin. Kai suositteli ottamaan mukaan naruriimut ja pitkät narut, meillähän sellainen on ihan arkikäytössä. Muuli sai kantaa satulassaan omat ja Lilin suitset ja sitten mentiin! Kuljimme ensin suunnilleen jonossa kaikki tehtävät läpi Kain kertoessa, miten este kuuluu kilpailuissa suorittaa. Me toki aloitimme hieman helpommalla, eli ylitimme pressun poikkisuunnassa emmekä pituussuunnassa emmekä stopanneet hevosia korokkeiden päälle, vaan kuljimme suoraan läpi jne.

Muulihan ei ole tällaisilla tehtävillä ihan untuvikko, vaan olemme harjoitelleet agilityä mm naapuritallin maastotaitokilpailujen harjoitusluokassa, Kouvolassa Meidän maaseutu-festivaaleilla, Aasileirillä pari vuotta sitten ja myös ihan omalla kotitallilla. Myös huiskale-esteen urakoin Muulille kerran.

Agilityradan rakentaminen tuntuu kuitenkin todella raskaalta jo noin ajatuksena, joten on tosi kivaa, että joku muu on sellaisen hienon ja kunnollisen rakentanut ja itse voi vain saapua paikalle!

Taskut olin täyttänyt herkuilla enkä epäröinyt käyttää niitä, kun jokin tehtävä tuntui hieman vaikealta Muulille. Aika pian totesin, että kaksi tehtävistä on sellaista, joita en edes lähden painimaan. Muuli ei suostunut astumaan riippusillalle eikä vesilaatikkoon. Ja koska halusin tältä(kin) reissulta tarjota Muulille varmoja onnistumisia, jätin noiden treenin sikseen ja suhasimme menemään helppoja esteitä.

Sanni sai vangittua kuviin Muulin ainoan kunnon kontaktin vesilaatikon kanssa.

Menimme melkein kaikki muut esteet läpi maastakäsin ja 45 minuutin kuluttua nousimme kaikki ratsaille. Ensin menimme porukassa ja Kai antoi vinkkejä tehtävien suorittamiseen eli miten ne kannattaa ensimmäisellä kerralla tehdä ja kuinka vaikeustasoa nostetaan. Itse en juurikaan vaikeuttanut tehtäviä, mutta halusin kuitenkin Muuliin sellaisen kontrollin, että pystyin pysäyttämään sen millä askeleella tahansa kesken tehtävää. Ja siinä myös onnistuin.

Portin avaaminen ja sulkeminen osoittautui todella haastavaksi! Sama tehtävähän on käytössä myös esimerkiksi WE:ssä. Muuli ei millään malttanut pysähtyä porttitolpan kohdalle, vaan painoi eteenpäin kuuntelematta ollenkaan ohjaa. Toisaalta se kyllä pysähtyi peruutustehtävässä oikein hienosti ja kevyesti, mutta joku sitä kuumotti portinkannattimen kanssa. Naruportti ei onnistunut ollenkaan, mutta jonkinlaisen onnistumisen saimme kapeamman "kiinteän" portin kanssa. Mutta en todellakaa npystynyt pitämään portista toisella kädellä kiinni koko aikaa, kuten tehtävässä kuuluisi. Onneks naruportti on todella helppo rakentaa liinasta ja kahdesta estekannattimesta kotikentällekin, joten taidamme harjoitella tätä vielä lisää.

Näiden kuvien välillä on 10 sekuntia.

Muuli myös hieman protestoi kiikkulaudalla. Se kulki sen hienosti taluttaen, eikä pelästynyt, kun se keikkasi alas toiselle puolelle. Se kulki laudan myös ratsain empimättä ja pystyin pysäyttämään sen keskelle. Mutta tein virheen siinä kohtaa, kun yritin ratsastaa sen toisesta suunnasta. Muuli kyllä astui sillan päälle, mutta säpsähti, kun silta kolahti maahan. Jätin tehtävän siihen sillä kertaa ja suoritin välissä jotain muuta. Kun palasin kiikkulaudalle, ei Muuli suostunutkaan enää kävelemään sitä, vaan nousi hieman pystyyn ja pyörähti pois!

Pari kertaa se onnistuikin tempussaan (täysin sama temppu, kuin jota se käyttää saattaa käyttää lastaustilanteessa), mutta sitten olin nopeampi ja sain torpattua sen pään kääntämisen vasemmalle ja se kulki sillan yli kiltisti. Menin vielä pari kertaa Muulia isosti rohkaisten ja ohjat tuntumalla eikä sillassa ollut enää mitään ongelmaa.

Olin todella yllättynyt, miten hienosti Muuli teki peruutustehtävä! Peruutusalue oli rajattu toisessa tehtävässä korkeilla kaiteilla, jotka tosin putosivat herkästi, jos niitä kohti ratsasti, ja toisessa tehtävässä maassa lepäävielä lautojen avulla. Ensin tuntui, että Muuli vain peruutti lautojen päälle, mutta sitten se tajusikin tehtävän ja pystyin sitä myös peruutuksesa ohjaamaan. Täytyy myöntää, että tähän asti peruutuksen suunta on ollut "herranhaltuun" kun olen pitänyt tärkeimpänä sitä, että Muuli ylipäätään peruuttaa kevyesti.

Tässä tehtävässä oli tarkoitus ratsastaa ympäri tuota matalampaa osaa.

Virallsiessa suorituksessa hevonen ratsastetaan tähän päälle, pysäytetään, käännetään ympäri ja ratsastetaan pois samaa kautta. Meille riitti se, että sain Muulin pysäytettyä päälle.

Meidän lempitehtävämme taisi olla banketti, jota ei toki "oikeasti" kuulu bankettina ratsastaa, mutta näin harjoitusmielessä suoritustapa oli vapaa. Muuli käveli reippaasti ja jopa hieman vauhtia ottaen ylös ja yhtä reippaasti alas. Videolle tallentui kuitenkin paras suoritus, jossa sain Muulin helposti pysäytettyä päälle, palkattua ja ratsastattua alas. Myös alhaalla Muuli pysähtyi hyvin kevyestä avusta!

Alussa Muuli katseli huolestuneena muiden hevosten perään eikä tehtävistä meinannut tulla mitään, jos tehtävän toisella puolella ei ollut hevosseuraa odottamassa. Mutta hetken ratsastettuani pystyin ilokseni suorittamaan kaikkia tehtäviä riippumatta siitä, missä toiset hevoset olivat. Ratsastin myös syvemmälle metsään suorittamaan siellä olevia tehtäviä, eikä meillä ollut mitään ongelmaa!

Muuli tuntui sellaiselta, että senkun ohjasin tehtävälle, se kyllä tiesi, mitä pitää tehdä ja suoritti homman kotiin! Jaloistaan se oli oikein erityisen tarkka ja se laski päänsä alas kävellessään kivien keskellä ja muualla, missä maassa oli esteitä.

Ratsain kapeiden siltojen suorittaminen olikin yllättäen haastavampaa kuin maasta! Toisen sillan sain ratsastettua pari kertaa, mutta toinen pidempi silta oli ihan mahdoton, kun Muuli astui aina sillan viereen. Minun olisi varmasti kannattanut tulla alas selästä ja suorittaa siltä pari kertaa maastakäsin, mutta annoin olla. Olihan meillä toinen silta suoritettavana.

Palkkoja en säästellyt ja kauraa kuluikin jonkin verran. Luulen, että se vaikutti aika paljon siihen, että Muuli tuntui haluavan itsekin suorittaa tehtäviä (saadakseen palkkion). Se ei kuitenkaan tehtävän jälkeen jää seisomaan pää kenossa, vaan sain aina naputtaa sitä kaulaan merkiksi palkinnosta. Sitten vasta se käänsi pään ottaakseen kauraa.

Kun hevoset ja ratsastajat alkoivat väsähtää ja tehtävät tuli suoritettua, oli aika riisua ratsuilta varusteet ja nauttia vielä tarjoiluista. Kai toi meille pientä iltapalaa karjalanpiirakoiden muodossa! Se oli muuten juuri sitä, mitä kaipasin!

Hevosia syöteltiin pihanurmella, mutta Muuli sai testattavakseen Hepokalan maahantuomaa Tether Tietä! Se on kuminen "lukko", johon hevosen riimunnaru pyöräytetään. Sitten lukko kiinnitetään johonkin kiinni. Tämä tuote sopii esimerkiksi vetopaniikkihevosille, sillä kun hevonen vetää, antaa naru pikkuhiljaa periksi ja lopulta irtoaa kokonaan.

Muulikin taisi huomata tämän, sillä kotiin lähtiessämme se oli vetänyt riimunnarunsa melkein kokonaan lukon läpi! Tuote on siis todella turvallinen, hevonen pääsee siitä aina lopulta irti naruineen. Kannattaa tutustua täällä.

Kotimatkalle lähdettiin hyvillä mielin. Lili asteli koppiin kuin vanha tekijä ja Muulikin, kun oli ensin varmistunut siitä, ettei Kai ole koiran kanssa liian lähellä ja ettei takana puskissa vaani mikään.