Muuli yllätti karjakurssilla kaikki ja marssi hiehojen keskelle ihan muina muuleina!

Kaikki karjakuvat otti Tiia Kortelainen, kiitos!!

Jos yllätyin siitä, että Muuli käyttäytyi matkaratsastuskisoissa niin hienosti, kuin käyttäytyi, niin nyt sain yllättyä vielä enemmän! Muulin tausta on sellainen, ettei sillä oikein ole ollut toleranssia lehmiä kohtaan eivätkä Muuli ja lehmät mahdu samalle tielle. Muuli ei ole jäänyt asiasta keskustelemaan, vaan on pyrkinyt poistumaan paikalta.

Kun Sanna sai minut jotenkin ylipuhuttua osallistumaan Jeff Sandersin karjakurssille elokuussa, oli Muuli pakko totuttaa hiehoihin ennen sitä. Jeffin kurssista ei muuten saisi niin paljon irti, kuin toivoisi, jos koko viikonloppu menisi siihen, kun Muulia siedätetään hiehoihin. Sovimmekin siis Sannan kanssa, että tulisin hyvissä ajoin ennen Jeffin kurssia "minikarjikselle", jotta elokuussa ei tarvitse aloittaa täysin nollasta. Itte myös panikoin kurssitilanteissa, joten olisi paljon mukavampaa hävetä kun on tuttu valkku katsomassa.

Sannan tilan nimi on Hietaniemen tila ja mm tilan kotisivuilta voit lukea lisää toiminnasta. Tämä oli ensimmäinen hänen itsensä järjestämä karjakurssi, mutta jatkoa seuraa varmasti jo tänä syksynä!

Karjan kanssa työskenteleminen ei ollut minulle täysin uutta, vaan osallistuin viime kesänä juuri Jeffin kurssille peruutuspaikan takia. Sanna lainasi minulle Danceria kurssihevoseksi. Kirjoitin tuosta reissusta pitkän postauksen ja mukana on myös video. Jos karjahommat alkoivat viimeistään nyt kiinnostaa, kannattaa lukea myös tämä vanhempi postaus ja katsoa video. Siellä on taitavampia hevosia työstämässä karjaa!

Minikarjakurssi laajeni "intensiivikarjakurssiksi" ja sitä se tosiaan oli, koska meitä osallistujia oli loppujen lopuksi vain kaksi. Minä Muulin kanssa ja Hertta-quarter omistajansa siskon Mirkan kanssa. Myös omistaja Tiia oli paikalla groomina ja kuvaajana.

Perjantaiaamuna riemuretki sitten alkoi. Olin hakenut trailerin jo edellisenä iltana ja laittanut kaiken valmiiksi, joten Muuli kyytiin ja menoksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Muulihan on nyt keväällä lastautunut tosi kivasti, joten kaippa alamäen on joskus tultava ja se tuli just nyt. Muuli lähti kahdesti (2) käsistä ja juoksi tarhojen väliin. Kolmatta kertaa en antanut sen paeta paikalta, vaan sidoin sen eteen kiinni ja "vinssasin" sisään, eli kiristelin narua sitä mukaa, kun arvoisa Muuli käveli eteen.

Tämä on viimeinen oljenkorteni ja tiedän, että sillä saan Muulin aina sisälle. Valitettavasti jouduin nyt pitkästä aikaa turvautumaan siihen.

Alla on lastauksesta hieman leikelty ja nopeutettu kooste. Videota tuli yhteensä 11 minuuttia, eli ei lastaus mitenkään tavattoman kauan kestänyt, mutta tietenkin toivoisin, että Muuli kävelisi suoraan koppiin eikä jännittyisi lastaustilanteessa.

Pääsimme kuitenkin matkaan täysin aikataulussa eli aamuyhdeksältä ja suuntasin ensin Kangasalle hakemaan Hertan ja Tiian kyytiin. Olin luvannut hakea nämä messiin ja ajaa Tampereen, Jyväskylän ja Kuopion kautta Sonkajärvelle. Niin ja ajoimme myös Suonenjoen ohi, kesämökkimme on siellä!

Hertta lastautui todella kivasti, vaikka matkustikin ensimmäistä kertaa ikinä toisen kanssa! Ja se toinen ei ollut mikä tahansa kaakki, vaan muuli! Niiden matka tuntui menneen rattoisasti eikä trailerista kuulunut tai tuntunut minkäänlaisia kopinoita tai heijauksia.

Matkalla tehtiin yksi tankkaustauko ja Sonkajärvellä oltiin vähän ennen kuutta. Muuli ja Hertta purettiin trailerista, Muuli rynnisti ylos heti, kun sain takapuomin auki. Mutta en miettinyt asiaa sen enempää, vaan veimme leidit yhteiseen metsätarhaan. Ne olivat kuitenkin matkan aikana ystävystyneet ja voisivat ihan hyvin olla samassa tarhassa.

Ensimmäinen tehtävämme karjakurssiin liittyen oli erotella pari hiehoa toisistaan. Tarvitsisimme kentälle mieluiten kuusi ylämaankarjan edustajaa, mutta niistä pari oli sekottunut eri rotuisiin hiehoihin. Aikamme siinä ämpärin kanssa säätäessämme totesin, että olemme ihan tyytyväisiä neljään hiehoon ja lopulta emme edes siirtäneet niitä metsätarhaan vaan annoimme olla pihatossa omassa osastossaan.

Tämän jälkeen varustimme Sannan kanssa ratsumme ja lähdimme maastoon! Hertta meni siksi aikaa juoksutukseen kentälle. Molemmille teki siis hyvää päästä liikkumaan todella pitkän trailerimatkan jälkeen. Kävimme Sannan kanssa tutuissa maastoissa eli siellä, missä olin aiemminkin käynyt Muulin kanssa kun se oli Sannalla koulutuksessa.

Niin, uudemmille blogin lukijoille tiedoksi, että Muuli oli tammikuusta kesäkuuhun vuonna 2018 Sannan luona ratsukoulutuksessa. Koulutusjaksolta kirjoitin koostepostauksen joka viikko ja ne kaikki tekstit näet tunnisteen "koulutus" alta.

Maastossa meillä meni kaikki tosi kivasti kunnes... Ravasin kaikessa rauhassa edellä ylämäkeä, kunnes Muuli jännittyi, kääntyi, liukastui ja lähti. Itse en noin tiukassa käännöksessä pysynyt kyydissä vaan löysin itseni sammaleelta! Onneksi minulla oli selkäpanssari tälläkin kertaa päällä, joten mihinkään paikkaan ei sattunut eikä leikattu polvikaan ottanut kipeää.

Muuli spurttasi, mutta jäi ihan lähelle syömään, otin sen kiinni ja nousin takaisin selkään. Sanna ikuisti tunnelmat videolle, mutta harmillisesti putoamista ei kuvattu. Julkaisin videopätkän Facebookissa ja näet sen tästä alta.


Tunnin maastoilun jälkeen palasimme tallille ja huomasimme, että Hertta oli vielä kentällä. Päästin Muulinkin juoksemaan sen kanssa, mutta mitään villiä rodeota emme nähneet vaan leidit ravasivat todella sivistyneesti ympyrällä.

Lauantaina heräilimme mukavan inhimilliseen aikaan ja Sanna kertoi minulle ja Mirkalle hieman teoriaa naudoista, niiden aisteista, elämästä ja varsinkin pakopiiristä ja näkökentästä. Pakopiiri on naudan ympärillä oleva henkilökohtainen alue jonka koko vaihtelee nautakohtaisesti. Myöhemmin huomasimme, että näillä käyttämillämme ylämaankarjan yksilöillä pakopiiri on hyvin pieni, Sannan gallowayt taas liikkuivat pihatossa paljon kauempaa paineistettuina.

Nautoja ei Suomessa millään tilalla ajeta vain hevosilla, vaan helpompaa on startata vaikkapa mönkijä ja käydä siirtämässä lauma toisaalle jolleivat ne sankon perässä tule. Karjatyöskentely on kuitenkin hyvä tapa treenata hevosta erilaisiin liikkeisiin, myös kouluratsastusliikkeisiin! Emmehän mekään Muulin kanssa tulla koskaan "oikeasti" missään ajamaan karjaa, koska minkäänlaisia karjatilaunelmia minulla ei ole, mutta voisimme harjoitella erilaisia väistöjä ja taivutuksia karjan avulla. Ei siis tarvitse olla mitään westerntaustaa tai edes ajatusta lännenratsastuksesta, jos osallistuu karjakurssille. Kurssi tekee erittäin hyvää myös este- ja kouluhevosille! Ja samalla saa kätevästi siedätystä mahdolliseen lehmäpelkoon.

Hertta ja Muuli päästettiin irtona kentälle ennen kun kiipesimme selkään.

Ensimmäisessä sessiossa meillä ei ollut nautoja käytössämme, vaan ratsastimme Muulilla ja Hertalla kentällä "ihan normaalisti". Katsoimme myös avot, sulut ja väistöt kuntoon ja harjoittelimme rollbackeja. Rollback on erityisesti karjanajossa käytetty liike, jossa ratsu pyörähtää 180 astetta takaosansa varassa. Muuli tekee sen toki hitaasti ottaen etusilla askeleita, mutta takajalkojen tulisi pysyä paikallaan ja painon tulisi olla takaosalla. Siksi rollbackia on hyvä harjoitella peruutuksesta ja kääntää aitaa vasten, jolloin ratsu joutuu pakosti siirtämään painoaan taakse.

Ensimmäisen tunnin aikana olin varma, että viikonloppu olisi täysin pilalla. Muuli ei kulkenut rentona kuin yhdellä kentän sivulla, muilla sivuilla se kyttäili kentän ulkopuolelle jos näki lehmiä, ei suostunut menemään takasivulle ollenkaan, kyttäsi kiveä kentän ulkopuolella.. Mitä näitä nyt on! Siis Muuli oli todella raivostuttava hermoilija, jonka pää nousi ylös kaikesta liikkeestä kentän ulkopuolella. Se oli myös oikein erityisen turta pohkeelle ja koki, että jos pelottaa, voi seistä paikoillaan vaikka paukuttaisin kuinka. Raippaa en kuitenkaan uskaltanut ottaa, koska en ole koskaan Muulilla raipan kanssa ratsastanut. Jos tulee nimittäin tilanne, saattaisin vahingossa huitoa sillä väärässä kohdassa.

Tunti oli siis aivan järkyttävää räpellystä, mutta joitakin asiallisia askeleita saimme aikaiseksi.

Alla on video aamupäivän kouluratsastussessiosta, sisältäen Muulin haun tarhasta ja kuntoonlaiton. Tarhassa se oli tosi levoton, koska Hertta oli haettu sieltä vartti aikaisemmin. Muuli kuitenkin näki koko ajan Sannan hevoset, joten mitenkään yksin sitä ei oltu jätetty.

Kuntoonlaitossakin Muuli oli tosi levoton, normaalisti se on siis aivan rauhallinen. Se steppasi ja pyöri, mutta ei rymynnyt naruja vasten. Jouduin pari kertaa karjumaan sille ja siirtämään takapuolen voimakasta painetta käyttäen taas sivulle, kun se meinasi astella päälleni. En todellakaan tykkää "alentua" sellaiseen, mutta minulla on nollatoreleranssi ihmisen päälle tulemiseen. Se ei ole sallittua edes "hätätilanteessa". Teemmekin siis nyt taas runsaasti maastakäsittelyä ja väistättämistä. Se on jäänyt minimille nyt, kun olen vain ratsastellut Muulilla.


Iltapäivällä meillä oli sitten ensimmäinen sessio nautojen kanssa. Ennen sitä rakensimme kentälle elementeistä väliaidan, koko kenttä olisi meille liian suuri alue kun nautojakin oli vain neljä. Nauta-alueesta tuli silti todella iso!

Itseeni viritin GoPro:n rintavaljaisiin. Olin viimeinkin onnistunut lataamaan laitteen ja lisäakun kanssa se toivottavasti jaksaisi kuvata kaikki sessiomme.

Tässä kuvassa pidän siitä, kuinka Muuli uskaltaa pitää päätään noin alhaalla, vaikka heti aidan takana on hiehoja. Se kuitenkin vielä edellisenä iltana kyttäsi ja pelkäsi niitä, kun ne liikehtivät pihatossaan. Muuli näyttää erityisen hyvin pään ja korvien asennolla, jos se pelkää. Eli ihan kuten hevosetkin, se nostaa päänsä ylös pelätessään jotain.

Kuvasin lauantain session Muulin kuntoonlaitosta lähtien alla olevalle videolle.
Vettä alkoi tihkuttaa enenevissä määrin, joten jouduin pukeutumaan sadetakkiin ja virittämään gopron sen sisältä. Sen takia videolla kuuluu jatkuvasti kahinaa, kun sadetakki osuu GoPron suojakoteloon. Oma puheeni siitä kuuluu, mutta Sannan puhe ei. Sannakin otti paljon klippejä ja video on osittain yhdistelmää minun näkökulmastani että Sannan puhelimesta, lopputuloksesta tuli mielestäni aika kiva!

Saavuin kentälle jännittyneenä ja huokasin syvään, kun sain Muulin kentän portista sisälle, vaikka hiehot olivat kentän toisessa päädyssä. Muuli ei kuitenkaan sanonut niistä mitään ja oli oikeastaan kiinnostunut niistä, joten kävelin sen kanssa väliaidalle tutustumaan. Muuli haisteli hiehoja kiinnostuneena, mutta haistelu päättyi siihen, kun Muuli näykkäisi hiehoa turvasta.

Sanna kysyi Mirkalta ja minulta, että kumpi on ensimmäinen vapaaehtoinen, sanoin heti että Mirka. Muulihan on usein ihan fine jos pelottava asia on aidan takana, mutta samassa tilassa oleva vieras ihminenkin voi olla sille kauhistus! Yksi kauhistus oli muuten Sanna mustassa sadeviitassaan. Mutta mennään siihen myöhemmin.

Mirka ja Hertta eivät sitten kuitenkaan olleet ensimmäiset vapaaehtoiset, koska Hertta puhisi naudoille melkoisesti. Pian huomasinkin astelevani portista sisään Muulin kanssa miettien, että ketä sattuu eniten, minua, Muulia vai nautaparkoja.

Sanna käveli edellämme aurauskepin kanssa. Hän siirsi nautoja eteenpäin ja me kävelimme Muulin kanssa perässä. Hevoselle pitää tässä alussa saada heti sellainen fiilis, että karja tosiaan väistää sitä ja sen takia Sanna oli apuna. Pian tuli tilanteita, joissa Muuli oli kosketusetäisyydellä nautojen takapuolista ja Muulia piti rohkaista haistamaan näitä. Palkkasin alussa muutaman kerran kauralla, mutta sitten Muulista tuli sellainen, että se koski nautaa ja jäi katsomaan minua kehumisen jälkeen kauraa odottaen. Vaihdoin siis palkkion rapsutukseen, joka on Muulille miedompi.

Viiden minuutin kuluttua astelimme portista ulos ja oli Mirkan ja Hertan vuoro.

En voinut kuvitellakaan, mitä äsken oli tapahtunut. Olin kävellyt nautojen perässä Muulin kanssa ja Muuli oli ollut ehkä chillein ikinä! Vaikka naudat ottivat raviaskeleita ja taisivat hieman ottaa mittaa toisistaankin, ei Muuli sanonut niistä mitään. Myös Hertta yhdessä vaiheessa otti kieppiä aidan toisella puolella, Muuli vain seisoi ja katseli tilannetta todeten, ettei koske häntä.

Sanna auttaa Herttaa ja Mirkaa aurauskepin ja Dancerin kanssa.

Eräässä sessiossa Muuli nuuskutteli kiinnostuneena toisen mustan hiehon takapäätä ja selkää ja jopa nuoli sitä! Tilanne oli niin kaunis, että katsoimme vain (ja tietty kuvasimme), kunnes oli aika jatkaa tehtävää. Muuli ei siis ainakaan pelännyt hiehoja! Muuli myös laittoi niihin liikettä katsoen tuimasti silmiin ja heiluttamalla päätään että menehän siitä kanttura! Näykkimistä se ei kuitenkaan harrastanut eikä luimistellut niille, jos lähestyimme takaa.

Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli valita porukasta yksi hieho ja seurata tätä jonkin aikaa. Vuosi sitten karjakurssilla Dancerin kanssa huomasin, miten hevonen tajuaakin, että mitä nautaa tuijotan. Dancer lähti kuin itsestään sen tietyn naudan perään! Ja Muulin kanssa teimme samaa, tosin sen karjasilmä ei ollut niin harjaantunut. Saimme seurattua pitkät pätkät ja kun Muuli ei saanut nautoihin vauhtia edes tuuppaamalla niitä rinnallaan, huitaisin tarvittaessa itse hieman riimunnarua naudan takapuolta kohti.

Tässä tällainen hetkellinen "muulihetki".

Taittavaaaa!

Videolla tämä hetki näkyy paremmin, Muuli siis nuoli pitkään tätä mustaa hiehoa!

Teimme vielä pari sessiota maastakäsin ja sitten Sanna sanoi, että voisin kiivetä selkään. Muulikin tuntui siltä, että voisin tosiaan mennä selkään, vaikka Muuli luottaakin minuun enemmän maastakäsin.

Ainoa ongelma oli sade... satulani mokkanahkainen ja pehmustettu istuin oli aivan läpimärkä, kun minulla ei ole satulaan suojusta! No, keräsin itseni ja länttäsin takapuoleni märälle satulalle. Rakkaudesta lajiin.

Sitten ratsastin portista sisään ja siellä oltiin!

Ekat hetket ratsailla

Muuli tuntui sellaiselta, kuin se olisi tehnyt tätä koko elämänsä! Tai no, ainakin entisen elämänsä. Ehkä se oli Espanjassa jakanut laitumen nautojen kanssa? Mutta jos olisi, miksi se niin kovasti pelkäsi niitä? En osaa sanoa, mutta nyt oli ihan toinen ääni kellossa.

Ensimmäisessä sessiossa ratsain valitsimme seurattavaksemme jonkin reunassa olevan hiehon ja seurasimme tätä niin kauan, kun se sukelsi laumansa sisään. Emme halunneet, että Muuli joutuisi heti nautojen saartamaksi.

Kuitenkin heti seuraavassa minisessiossa uskalsin ratsastaa nautojen sekaan eikä Muuli sanonut mitään! Sen korvat menivät ajoittain hieman enemmän luimuun, kun se käski nautoja siirtymään, mutta se ei yrittänyt näykkiä tai potkia niitä, mikä oli hyvä juttu. Emme edelleenkään saaneet niitä kovin tarmokkaasti liikkumaan, mutta pystyin ratsastamaan Muulin nautaa päin ja Muuli tuuppasi tätä ryntäillään, eikä siis pelännyt ollenkaan kontaktia naudan kanssa.

Myös se hämmästytti minua todella paljon, ettei Muuli hermostunut ollenkaan vaikka päätyi välillä neljän hiehon keskelle! Se on nimittäin monelle aloittelevalle karjahevoselle todella kuumottava paikka! Ehkä Muulissa vaikuttaa sen aasipuoli, aasithan survovat mielellään sulassa sovussa samaan karsinaan ja hengaavat tyytyväisinä tiiviissä porukassa. Hevosia en ole koskaan laumassa nähnyt yhtä tiiviinä rykelmänä eivätkä hevoset tunnu survovan koko lauman voimin pihattoon sisälle.

Jälkikäteen huomasin myös videolta, kuinka rauhassa Muulin häntä oli! Se käytti sitä lähinnä nautojen huiskimiseen. Normaalilla kouluratsastustunnilla Muuli reagoi melkein jokaiseen apuun hännän huiskautuksella. Nytkin ajoittain ratsastin sitä aika kovilla otteilla, vedin siis ohjasta, paukutin jalalla, mutta Muuli ei sanonut niistä mitään, eikä myöskään valitettavasti reagoinut niin kuin olisin toivonut. Se tuntui itseasiassa todella turralta ja lähinnä hiehojen liike sai senkin lähtemään perään. Toki meillä oli niitäkin hyviä hetkiä, kun se tuntui olevan täysin istunnalla ja jalalla hallittavissa mutta sitten tuli taas pidempi hetki, kun tuntui, ettei se reagoinut mihinkään ja olisin mielelläni hakenut metsästä pikkuisen vitsan käteeni tehostamaan jalkaani.

Viimeisessä sessiossa karjan kanssa Muuli laittoi korvia enemmän luimuun kuin aiemmin ja lähestyi nautoja pääpuolesta erittäin itsevarmasti ja  "ilkeän" näköisenä saaden ne ongelmitta liikkumaan. Kerran Muuli tosin otti sarvesta (näkyy lauantain videolla), mutta Muuli ei saanut siitä mitään paskahalvausta. Teimme pari tosi hienoa väistöä hiehoa kohti ja juuri väistättämällä olisi kaikista tehokkainta siirtää hiehoja, kun koko ratsun kroppa on käytössä. Samoin saimme yhden hyvän rollbackin aikaiseksi ja siihen olikin hyvä lopettaa.

Hertta ja Mirka tekivät lauantain sessiot maastakäsin ja tottapuhuen ensimmäisen session aikana mietin, että mitäköhän tässä käy. Hertta näytti olevan erittäin jännittynyt hiehojen takia! Mutta Herttakin muuttui todella paljon kahden tunnin aikana ja viimeisessä sessiossaan käveli reippaasti hiehojen perään ja luimisteli näille tuimasti saaden ne liikkumaan! Eli jos Muuli yllätti kävelemällä suoraan sekaan, edistyi Hertta huimasti!

Kumpikin ratsu siis yllätti ja Sanna sanoikin, että karjahommissa ei voi koskaan ennalta tietää miten hevonen tai muuli suhtautuu kun pääsee tositoimiin. Muualla tosi itsevarmasti ja omistajaansa luottava ratsu voikin pelätä hiehoja kuollakseen ja menee pitkään, ennen kuin ymmärtää hiehojen väistävän itseään. Ja toisaalta Muulin kaltainen vieraita kenttiä pelkäävä ratsu saakin lisäturvaa hiehoista.

Ei muuten ollut pelottava päätykään enää yhtään pelottava, kun sinne oli tupsahtaut neljä hiehoa!

Erittäin hyvin onnistuneen ensimmäisen karjasesion jälkeen kävimme nopeasti purkamassa uljaat ratsumme ja palautimme ne loimien kanssa metsätarhaansa. Kävimme toki myös siirtämässä hiehot takaisin pihattoonsa ja sitten olikin Suomen pelin aika!

Viimeisellä erätauolla kävimme Sannan kanssa Sonkajärvellä tarkoituksena hakea ruokaa mukaan, mutta jäimmekin Palomestariin katsomaan pelin loppuun ja söimme ruokamme siellä. Tai no, Sanna aktiivisena lätkänpelaajana seurasi peliä, itse päivittelin instastoorit ajan tasalle.

Koska materiaalia ja myös tarinaa karjakurssilta on ihan mahdoton määrä, päätin kirjoittaa kurssista kahdessa osassa. Tässä ensimmäisessä postauksessa oli mukana materiaalia lauantailta ja seuraavassa kirjoitan sunnuntain treeneistä, joissa Mirkakin ylentyi selkään, Muulin ylensin turparemmittömäksi ja pääsimme työstämään nautoja ihan kahdestaan Sannan seuratessa aidan takaa! Eli sekään postaus ei tule pettämään, vaan Muulin ura karjamuulina on erittäin nousujohteinen.

Loppuun haluan vielä kirjoittaa erityiskiitoksen Tiialle, joka otti nämä kaikki hienot kuvat, missä olemme karjan kanssa! Miettikääs, että Tiialla ei ole valokuvaustaustaa kuin kännykän parissa ja järkkäri oli ensimmäisiä kertoja käsessä. Putkena 50mm 1.4, mutta laitettiin canoni urheilukuvaukselle, jotta kuvaajalle riittää, että painaa nappia. Tiia oli kuitenkin saanut kohteen todella hienosti kuviin ja ottanut muutenkin pystykuvia juuri silloin, kun oli sellainen tilanne, että pystykuva näyttäisi hyvältä!

Nämä postauksen kuvat ovat muiden kuvieni tapaan käyneet läpi vain kevyen käsittelyn, eli olen rajannut ne, suoristanut ne ja lisännyt tarvittaessa terävyyttä, muokannut hieman valoa ja kontrastia. Eli mitään elementtejä en ole kuvista esimerkiksi poistanut. Tiian ohje oli ottaa vähintään 500 kuvaa puolessa tunnissa ja sen hän hoiti erinomaisesti kotiin. Mutta Tiian tapauksessa julkaisukelpoisia kuvia olisi ollut satoja, eikä vain nämä, mitä postaukseeni laitoin. Ette kuitenkaan olisi jaksanut niitä satoja kuvia katsoa läpi.

Tiia pitää Instagramissa tiliä Hertastaa ja kirjoittelee sinne pitkiä blogimaisia tekstejä. Kannattaakin ottaa tili haltuun jos hevoslähtöinen ratsastusharrastus kiinnostaa.

Tässä Tiian ensimmäinen postaus karjakurssilta, lisää on varmasti tulossa! Ratsastajana Hertalla oli Tiian pikkusisko Mirka.

View this post on Instagram

Pari päivää piti näköjään kuunteluoppilaankin kurssilta palautua ennen kuin onnistui päivittely tänne feedin puolelle😅Puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että kurssi vkl oli äärimmäisen intensiivinen, erityisesti päällepäsmäröivälle hevosenomistajalle ja isosiskolle, koska olihan mun toki pakko työntää nokkani enemmän tai vähemmän joka asiaan. Tästä vielä pahoittelut kanssa kärsijöille😶🙈Tarkennuksena vielä,jos joku ei meidän #menoajameininkiä ole seurannut, osallistui mun sisko viikonloppuna pikku H:n kanssa @hietaniementila lla #karjakurssi lle • Asiaan! Kuvissa sekä lopun kahdella videoilla näkyy neidin lauantaipäivän kehityskaari, mikä oli HUIKEE.🤩🙌🏼Mut ei mennä asioiden edelle.😁Mun ennakko-odotukset kurssin suhteen, ei todellakaan olleet mitenkään korkealla, nimittäin Hertan suhteen.Viime kesänä lomaillessaan Vieremällä poni nimittäin juoksi samalla laitumella olleita sarvipäitä karkuun koko kesän🙄Juu H on quarteri, mut ei tälläkään rodulla luontaisesti karjahommat suju🙈😅 • No,ymmärrätte varmaan, että näistä lähtökohdista ei odotukset olleet neidin käytöksen suhteen mitenkään huikeen korkealla.Ennemminkin toivoin vain, että isommilta vahingoilta ja ennenkaikkea ruumiilta vältyttäisiin🙏🏼🙏🏼 • Ennen karjatyöskentelyä sekä minä,että Mirka kävimme ratsain fiilistelemässä ponin moodia, mikä olikin erittäin hyvä ja homma toimi👌Vielä tässä vaiheessa eivät naudat kuitenkaan olleet samalla kentällä😶 Kuten olin odottanutkin nosti nautojen saapuminen ponin kierroksia, MUTTA yllätyksekseni vei vain muutaman harjoitus kerran, kun neiti jo lopetti kenguruna hyppimisen ja homma alkoi edetä.Viimeisissä kuvissa ja etenkin videoilla huomaa, miten ponin itseluottamus kasvoi ja miten se perhana vieköön alkoi paimentaa nautoja!!🤩Jälleen nostan jalustalle maastakäsittelyn merkityksen, jonka ansioista tässäkin hommassa edettiin jo ensimmäisenä päivänä näin pitkälle🙌🏼🙌🏼 • Jatkoa kurssi päivittelylle luvassa huomenna tai ylihuomenna, motivaatiosta riippuen🤓 Kuvissa esiintyy myöskin @rosamiii Muuleineen sekä @hietaniementila n Sanna sekä Dancer💖 #misshertta #quarterhorse #youngster #westernhorse #cowhorse #naturalhorsemanship #maastakäsittely #cowgirl

A post shared by Hertta ja Tiia (@hertta.and.me) on May 28, 2019 at 1:17pm PDT