Muuli irtohypytyksessä ja maastossa ja jättiläjä kuvia!

Sen kerran, kun on kuvaaja paikalla, otetaan siitä kaikki mehut irti! Emmi oli minulle yhden kuvauksen velkaa ja kuvauspäiväksi sattuikin tosi kiva aurinkoinen ilta. Muuten ihan T-paitakeli, mutta tuuli todella vilakasti!

Ensin Muulin ohjelmassa oli irtohypytystä. Tallilla oli aiemmin päivällä hypytetty varsoja ja kuja oli jätetty korjaamatta, jotta Muulikin pääsee. Nyt korotettiin viimeisellä kerralla okseria ihan kunnolla ja Muuli klaarasi homman tietenkin täydellisesti. Oli tosin virhe ottaa liina pois sivulta ajatuksena saada parempia kuvia, eikö Muuli kerran kieltänyt okserille. Toki se saattoi myös tulla siihen huonosti ja koki parhaaksi vaihtoehdoksi skipata hypyn.

Kaikki kuvat otti Emmi Jormanainen, kiitos!

Niin mikä se takapotku olikaan :D

Pikaisten hypytysten jälkeen juoksutin Elsan tosi nopeasti riimusta liinan avulla. Sen oli tarkoitus olla irtojuoksutuksessa mukana, mutta vihreä kiinnosti leidejä enemmän.

Emmi harjasi Muulin sillä välin ja pian pääsinkin selkään. Selkäännousut ovat edelleen olleet mielenkiintoisia. Heti, kun luulet, että kaikki meni hyvin, pyörähtää Muuli sivulle. Yleensä se ottaa kipinän siitä, kun tuntee jalkani kylkeään vasten. Noissa tilanteissa en voi pidellä sitä vetämällä kummastakin ohjasta, vaan otan toisen ohjan lyhyeksi je pyöritän Muulia niin kauan, kun sitä kiinnostaa pysähtyä. Sitten löysään heti ohjan, kehun tosi paljon ja annan herkun.

Huomatkaas muuten uusi sininen satulalaukkuni! Se oli ensimmäistä kertaa käytössä ja se on täydellinen kaurapussukka! Ei enää taskusta kaivamista, ai että!

Menin kentällä muutaman kierroksen ja sitten suunnattiin maastoon pienelle 4,5 km lenkille pellon ympäri. Peltojen välissä kulkevalla peltotiellä ratsastin kuitenkin edestakaisin näiden kuvien takia. Sen jälkeen ratsastin ravissa pellon ympäri ja jatkoimme Emmin kanssa kohti tallia.

Tästä hetkestä...

... tähän on todella lyhyt matka!

Ensimmäinen jännä tilanne tuli, kun kolme pyöräilijää tuli vastaan. Huutelin jo hieman kauempaa että minäpäs menen tohon penkalle kun tätä vähän jännittää. Juuri, kun olivat ohittaneet meidät hitaassa vauhdissa jutellen ja olin antanut Muulille löysää ohjaa kiittääkseni sitä, se pyörähti äkisti. Eli ensi kerralla annan löysää ohjaa vähän myöhemmin kiitokseksi.

Toinenkin, pahempi, pyöräepisodi tapahtui. Olimme melkein jo tallilla, kun Emmi huomasi takaa tulevan pyöräilijän. Hän saattoi soittaa kelloa tai sitten ei, tuuli oli tosi kova ja sen takia huomasimme pyörän viimetipassa. Käänsin Muulin pyörää kohti ja huusin samalla että "Hei odota", tai jotain muuta vastaavaa, mutta tämä fillaristi ei odottanut tai hiljentänyt. Muuli lähti samantien tallia kohti, yritin tuloksetta vetää toisesta ohjasta sen päätä sivulle, mutta parin askeleen jälkeen tajusin pelini menetetyksi. Istuin siis satulaan ja siinä laukassa keräsin toisenkin ohjan käteen. Muuli rauhoittui muutaman askeleen jälkeen (tuntui selästä paljon pidemmältä matkalta) ja käänsin sen erään talon pihatielle ja niin, että sen pää on tietä kohti. Ja pyöräilijä oli jo meidän kohdalla! Emmikin sanoi, että fillaristi ei hiljentänyt ollenkaan, vaikka näki, miten meikäläistä vietiin kuin rukkasta.

Tiedän kyllä, eikä siitä tarvitse kommenttikenttään erikseen muistuttaa, että maastoon mennään vain maastovarmoilla hevosilla, mutta jos joku selästä huutaa, että voitko odottaa, niin eikö silloin voisi? Autot meillä päin tottelee tosi hienosti pystyyn nostettua kättä. Nostamme yleensä käden merkiksi hiljentämisestä ja sitten ravaamme lähimpään risteykseen ja päästämme auton ohi.

No, fillaristi tuskin tätä blogia lukee ja tilanne klaarattiin Muulin kanssa oikein hienosti ilman sydämentykytyksiä, mutta seuraava fillarinohitus voi olla sitten todella mielenkiintoinen.

Ja ihan totta muuten, itse en pudonnut ratsastajana minkäänlaiseen adrenaliinisäkkiin eikä sydämeni jättänyt yhtään sykäystä välistä. Jos muulin pitää mennä niin sen näköjään pitää mennä. Ja sen pakomatka oli noin 20 metriä, eli ei juuri mitään.

Näin Muuli osaa antaa esineen kuin esineen käteen.. Siis aina välillä. Joskus tippuu muualle, mutta silloin ei tipu myöskään palkintoa.