 |
| Kuva: Minttu Koponen, Aaveen.net |
Jos lukijoissa on muitakin noobeja, niin tässä kisailmoittautuminen for dummies.
- Liity ratsastusseuraan (n 64e/v), niitä löydät täältä
- Maksa ratsastusseurasta saamasi lasku, näet siitä jo jäsennumerosi
- Maksa E-lupa (10e) SRL:n lisenssikaupassa
- Kirjaudu ensimmäistä kertaa Kipaan, salasana on sukunimen neljä ensimmäistä merkkiä. Ensimmäisellä kerralla salasana pitää vaihtaa, mutta sen saa mukavasti omaan sähköpostiinsa!
- Hae Kipasta sopivat kilpailut AJOISSA ja yritä ilmoittautua hevosesi/muulisi/aasisi UELN-numerolla (eli rekisterinumerolla). Numero löytyy passista, Hepasta tai vaikkapa Sukupostista.
- Huomaat, että järjestelmä ei välttämättä löydä koko konia! Joten laita sähköpostia esimerkiksi Minttu Kuusistolle (osoitteet löytyvät Kipasta)
- Kun saat viestin, että ratsusi on lisätty, voit ilmoittautua
- Ilmoittaudu kisoihin ajoissa, koska siinä voi aina olla ongelmia
- Ilmoittautumisen jälkeen maksa ilmoittautumismaksu kutsussa ilmoitetulle tilille kutsussa ilmoitettujen ohjeiden mukaisesti ilmoitettuun päivämäärään mennessä.
Huoltajaksi värväsin Muulin stuntratsastajan Tiinan. Ihan hyvä, että huoltajalla on kokemusta siitä, miten Muuli mahdollisesti vieraassa paikassa toimii. Maastoseurakin on kisareitille valittu, työkaverini lähtee omalla hevosellaan kisoihin myös. Myös heille nämä ovat ensimmäiset kisat ikinä! Eli meitän sitten siellä suokkirouva ja muulitamma kuskeineen hoomoilasina ja muiden tiellä koko ajan.
Ratsumme eivät ole toisiaan koskaan tavanneet, mutta eivätköhän ne laumaannu kisamatkan aikana ihan riittävästi. Tarkoituksemme on lähteä muiden perästä vasta, Rimpin on kuulemma helpompi maastoilla pienessä porukassa.
Eilen harjoittelin tallilla eläinlääkärintarkistusta varten. Muuli ravaa vierelläni tosi mukavasti, mutta ongelmana onkin nyt eläinlääkärin lähestyminen. Tarkoituksena oli, että tallilta tuttu henkilö lähesyty muulia ja katsoo suun ja "mittaa sykkeen" seisomalla vieressä ja painamalla sitä satulavyön kohdalle. Muuli totesi parhaimmaksi häipyä paikalta siinä vaiheessa, kun ihminen lähestyi sitä ja oli noin puolen metrin päässä. Ei minulla ollut mitään saumoja pidellä sitä aloillaan.
 |
| Kauhukuva tapahtumista eläinlääkärintarkistuksessa. Kuva: Emmi Jormanainen |
Tämä on ollut toki ongelma aikaisemminkin. Ihan hiljattain pyysin tallilaista ottamaan meistä pari valokuvaa, mutta kun tallilainen tuli tuomaan puhelinta minulle takaisin selkään, ei Muuli todellakaan päästänyt tätä lähelleen. Emme sitten ottaneet puhelinta. Olen noissa tilanteissa todella toimeton, enkä pysty kertomaan muulille että lähestyvä ihminen on ihan jees. Onneksi tässä on vielä puolitoista viikkoa aikaa harjoitella ja värvään harjoituksiin kaikki tallilaiset. Lähdemme siitä liikkeelle, että he lähestyvät Muulia ja antavat jonkun herkun. Sen jälkeen he saavat lähestyä "reteästi" ja itsevarmasti ja antaa herkun ja ehkä sen jälkeen päästään katsomaan suuhunkin.
En ole yhtään varma, miten kisapaikan eläinlääkäri suhtautuu jos sanon, että voisiko hän lähestyä nätisti jutellen. Pitää minua varmasti kukkahattutätinä. No ei pidä sen jälkeen, kun meillä on kisapaikalla valtoimenaan kirmaileva muulioletettu.
Tai no pitää idioottina, kun toin paikalle huonosti valmistellun eläimen.
Kyllä eläinlääkäriä voi pyytää lähestymään rauhallisesti. Ja sulla saa olla mukana avustaja tai kaksikin muulia pitelemässä, kun tarkastetaan.
VastaaPoistaTsemppiä kisoihin!
Muuli taitaa paineistua vielä enemmän siitä, jos sitä pitelee kovemmin kiinni :( No, tänään keksittiin että Muuli tykkää tosi paljon croissantista. Lyön sellaisen eläinlääkärin kouraan, että jos aloitetaan tämän kanssa, niin ei tarvitse sitten myöhemmin enää puhista ja homma sujuu ihan hienosti :)
PoistaOnpa kiva päästä seuraamaan miten teillä menee kisoissa! Toivottavasti keksitte hyvät kikat tarkastusprosessiin/saatte taottua Muulin päähän, että tämä ei ole kuoleman vaarallista. :D Tsemppiä kisoihin ja harjotteluihin!
VastaaPoistaTreenejä jatkettiin eilen ja kun kuvaaja Emmi oli jo harjannut Muulin ja ollut kanssamme maastossa, ei hänelle tarvinnut puhista kuin silleen semipaljon :D Muuli saattaa kyllä vieraassa ympäristössä häiriötekijöiden ympäröimänä olla tässä asiassa lunkimpi, mutta parempi silti jatkaa harjoittelua kotonakin.
PoistaOnko Muuli yhtä epäluuloinen jos sinä viet sen vieraiden luo sen sijaan että vieraat lähestyvät sitä? Onnea kisoihin (ja siihen ell-tarkastukseen...!)
VastaaPoistaEi ihan yhtä epäluuloinen, mutta siinä vaiheessa, kun vieras ojentaa kätensä koskeakseen Muuliin, väistää Muuli ennemmin pois. Mutta tilanne saattaa kyllä olla ihan eri vieraassa paikassa, kun sillä ei ole tavallaan mitään paikkaa mihin mennä ja jos eläinlääkärillekin voi sanoa että lähestyisi "nätisti jutellen".
PoistaNyt kyllä vedit hatusta tämmöisen tempun! :D Aivan mahtavaa päästä kuulemaan miten teillä sitten kisoissa sujuu, jos siis Muuli ei lähde vain omatoimisesti eläinlääkärin lähestyessä kohti maaliviivaa. Eiköhän se herkkuharjoittelulla ainakin suurin epäilys lähde kävelemään. Minä en ainakaan kieltäytyisi croissantista.
VastaaPoistaKyllä tää matkaratsastus oli mielessä jo varhain keväällä :D Nyt vain vasta sattui sellaiset kisat, mihin pääsen mukaan. Olisin todella mielelläni osallistunut jo viime viikonloppuna Kellokoskella eli melkein naapurissa, mutta Muulin onneksi olin varannut siihen itselleni Italian matkan. Ja mikä parasta, jos selvitään näistä hengissä, olen katsonut meille kesäkuulle toisetkin matkaratsastuskisat!
PoistaVoisi olla kokeilemisen arvoista (eikä minulta tällä kertaa lainkaan yhtä työläs ehdotus kuin tavallisesti) ehdollistaa muuli johonkin targettiin, joka lähestyy Muulia ja koskee sitä suupieleen ja sykkeenmittauskohtaan. Jokin sellainen pieni esine, joka ei sekaannu muihin esineisiin eli Muuli erottaa, että tällä esineellä tehdään vain tätä asiaa. Ensin harjoittelee itse ja sen jälkeen antaa esineen aina vieraan ihmisen käteen ja sitten lopulta kisoissa eläinlääkärille. Liittäisin tähän myös sanan. Eli lopullisessa käytöksessä etäällä oleva ihminen sanoo sanan, näyttää esineen, lähestyy ja koskettaa esineellä turpaan ja sykkeenmittauskohtaan. Tässä vaiheessa Muulin tulisi suorastaan toivoa, että koskisipa esine jo, että saisi namin. Pointti tässä targetissa on se, että Muuli varmasti tietää, mitä tapahtuu eli on konkreettinen kytkös aiempien harjoitustilanteiden ja kisaeläinlääkärin välillä. Näissä ihmistilanteissa on eläimen näkökulmasta niin paljon muuttujia, että ilman targettia Muuli ei välttämättä hoksaa, että eläinlääkärijuttu on sama kuin ihmisen lähestyminen muualla. Tai vaikka hoksaisikin, niin jos sitä jännittää, niin se saisi vielä lisäturvaa siitä, että targetti on tuttu. t. Sanna
VastaaPoistaTämä on hyvä idea! Ehkä stetoskooppi voisi olla tässä järkevä targetti, kun se sillä eläinlääkärillä aina on. Koskekoot sillä vaikka juuri ensin suuhun ja sitten vasta sörkkii sormilla :) En löytänyt Muulin sykettä ollenkaan mistään jalasta eilen, joten jos haluan sitäkin tsekkailla, niin mun on pakko ostaa sellainen. Hevarilla näytti olevan ihan sopuhintainen 23 euroa.
PoistaTähän liittyen, selkäännousut alkoivat EHKÄ helpottua. Muuli on ollut niissä jännittynyt, mutta jos saan sen seisomaan paikoillaan selkäännousun jälkeen jonkin aikaa, se ei otakaan äkkilähtöjä. Eilen se tulkitsi jalkani pyynnöksi tehdä etuosankäännöstä, joten kehuin ja palkitsin sitä siitä ja sitten vielä peruutuksesta. Ja sitten saatiin aikaisiksi rauhallinen liikkeellelähtö ilman rykimistä. Eli vähän sama idea kuin ehdottamassasi, eli tehdään jännittävässä kohdassa jotain tosi tuttua ja selkeää juttua, niin jännityskin menee ohi.
Stetoskooppi suoraan olisi varmastikin paras!
PoistaKiva kuulla, että selkäännousussa on tullut uusia oivalluksia. Muulille varmastikin on siinä apua tutuista tempuista. Jos paikallaan olemisesta on hankala muodostaa yksiselitteinen selkeä tehtävä, niin kuulostaa ihan pätevältä ottaa käyttöön hallittu ja määritelty käännös tai hyvällä mielellä peruuttaminen, ja vaikka just ketjuttaa niitä tai mitä tahansa temppuja: selkäännousu -> tehtävä -> tehtävä -> tehtävä, jolloin pääsee irti siitä jo tavaksi muodostuneesta pakoreaktiosta ja ehkä joskus tulevaisuudessa onnistuisi sitten helpommin ihan se paikallaan olokin, jos pakoreaktiota ei ylläpidä mikään fyysinen epämukavuustekijä. :)
t. Sanna
Jee! Tsemppiä kisoihin ja treeneihin! 👍 Matkaratsastajat on kivaa ja ymmärtäväistä porukkaa. ✌️
VastaaPoista