Maastakäsittelyä aasin kanssa? Onnistuu!

 

Olin juuri 8 päivää lomittamassa tuttua hevostallia Porvoossa. Siis oikeassa Porvoossa. Omistajaperhe oli Italiassa lomamatkalla, joten hoitelin tallia ja majoittujia yhteensä 8 päivän ajan.

Yksi tallin asukeista on aasiori Aatu. Se tarhaa yksin kesää lukuunottamatta, jolloin se on tammalaumassa hoitamassa oritehtäviä. Aasiorit ovat oreja isolla oolla. Kuvittele raisuin hevosori, jonka tiedät ja tuplaa se. Siinä on Aatu.

Tämä aasi vähätvälittää ihmisestä, mutta tietenkin se tilan isännän kanssa kulkee sujuvasti ravilla sisään ja ulos. Minä en kuitenkaan halunnut juoksennella sen kanssa, joten tein aasin kanssa aika paljonkin maastakäsittelyä ja talutusharjoituksia.

Aloitin nämä itseasiassa jo vuosi sitten kun totesin, etten ajatellut karkuuttaa aasia. Ensimmäisenä aamuna otin Aatua karsinasta ja talutin tarhaansa viidentoista minuutin ajan. Tein sille erittäin selväksi sen, että se ei ota yhtään askelta ilman lupaa eikä todellakaan ryysää ohitseni. Sain peruuttaa sitä ensin karsinaansa takaisin lukemattomia kertoja, kunnes sain sen karsinan ovesta ulos askel kerrallaan ilman rynnimistä. Sen jälkeen harjoiteltiin samaa tallin käytävällä ja ulkona tarhamatkalla.

Aasi tuntui huokaisevan pitkään ja syvään, kun lopulta pääsimme tarhaan. Mutta leikki ei loppunut siihen. En todellakaan antanut sen karjua korvani juuressa eikä tarhan portiltakaan saa ryysätä mihinkään.

 Kun sessio oli ohi, mupelteli aasi suullaan kovasti ja hengitti syvään.

Illalla sisäänottaessa Aatu tuntui unohtaneen kaiken, joten jatkoimme harjoitusta, eli pysähtymistä ja peruuttamista aina, kun se meinasi rynniä ohitseni. Haluan siis, että hevonen/aasi/muuli kulkee perässäni löysällä narulla.

Nyt parin farmiviikon jälkeen jatkoin taas. Aatun tarhamatka oli tällä kertaa todella pitkä ja ensimmäisessä sisäänotossa laitoin sen peruuttamaan kauniisti ja vähemmän kauniisti. Käytin voimaa ja painetta juuri sen verran, mitä aasi vaati. Ja se vaati paljon. Pihalla on tarhassa kolme Aatun vime kesän aasivarsaa ja tietenkin aasiorilla on kova palo niiden luokse. Kerran se sai revittyä minut niiden luokse, kun ehdin ajatella että "tämähän kulkee tosi kivasti häiriötekijöistä huolimatta".

Tämän jälkeen Aatu muutti lähemmäs tallia pyörötarhaan (en halunnut vaarantaa 9 viikkoa aiemmin leikattua polveani) ja aloin treenata sen kanssa todenteolla joka aamu ja ilta. Ja se tuotti tulosta.

Naru kiristyy, kun huomio on muualla eikä kaula taivu

Ensimmäisellä kerralla Aatu ei ymmärtänyt pätkääkään mistään ympyrälle lähettämisestä, mutta sitkeällä treenillä sain lopputuloksesta tyydyttävän. Oikeassa kierroksessa se lähti session aikana ainakin 10 kertaa käsistä, se siis vain kääntää pään pois ja saa vedettyä itsensä sille puolelle pyöröä, jossa sen varsat ovat.

Aluksi laitoin sen juoksemaan tämän seurauksena, mutta pian huomasin, että on järkevämpää pitää narusta kiinni, kääntää se aidalla ja jatkaa samantien. On typerää nostattaa orin kierroksia entisestään, kun tarkoitus on saada se tosi rauhalliseen mielentilaan.

Tein harjoituksia myös pyörössä vapaana päättäen itse Aatun suunnan ja askellajin, mutta sitä ei ole videolla.

Kuva videolta

Tällä treeniviikolla Aatu käveli pääsääntöisesti tosi hienosti sisään ja ulos, askel kerrallaan ja rauhallisesti. Jos sen mielenkiinto harhaili pikkuaaseihin, pysähdyin ja jos Aatu ei pysähtynyt samaan aikaan, laitoin sen peruuttamaan narua pyörittämällä. Sillä sain heti sen huomion takaisin itseeni.

Rauhoittuminen ja rapsuttelutkin olivat tärkeitä, joten pari kertaa seisoskelin Aatun kanssa tallin käytävällä rapsutellen sitä ja jutellen hevosenomistajien kanssa. Aatulla ei noissa tilanteissa ollut kiire mihinkään. Samaa rauhallista seisomista näkyy myös videolla, jos ei huomioi sitä, että se katselee kameran takana olevia pikkuaaseja.

Aatun käsittelystä kertoo sekin, etten saanut sen huutoa videolle ollenkaan, mutta heti, kun siirryin tallin sisälle, kuulin kovan ja pitkän huudon ulkona. Olen siis kieltänyt Aatua huutamasta läheisyydessäni ja viimein se on mennyt jakeluun.

Jos aasi siis on huutanut (ja samalla kiinnittänyt huomionsa täysin muihin aaseihin), olen laittanut sen peruuttamaan ja PALJON! Aasi kyllä pystyy talutusmatkan olemaan hiljaa. Ja tässä tapauksessa huuto ei ole mitään viatonta hirnumista, vaan noissa tilanteissa se kiihtyy todella paljon ja sen huomio on täysin muualla, kuin minussa.


Aatua kuvailisin erittäin sinnikkääksi. Kun hevosen tai muulin olisi voinut kuvitella oppivan jo parista kerrasta, mitä sen kannattaa tehdä, jotta sen elämä on helpompaa, kokeili Aatu minua joka ikinen kerta. Se siis juurikin lähti käsistä oikeassa kierroksessa ja tuntui unohtaneen ihan kokonaan, miten lähettäminen toimii. Hetken väännön jälkeen (kyllä, vedin ajoittain tosi kovaa riimunnarusta saadakseni Aatun pään asettumaan hieman keskelle) se tuntui toteavan, että elämä on helpompaa kun myötää paineelle.

Aatu ei ole lähelläkään sellaista aasia, että sen voisi löysällä narulla hitaasti kävellen taluttaa muiden aasien luokse ja jatkaa matkaa sen omaan tarhaan, eikä se varmaan koskaan tule sellainen olemaankaan, kun muistetaan millaiset vaistot aasiorilla on. Siinä jää ihminen aina toiseksi, kun aasiori näkee tamman jossain. Ja tämän takia varoittelenkin ihmisiä ostamasta aikuista aasioria jollei ole mahdollista pitää sitä pelkästään herraseurassa tai jatkuvasti laumassa aasitammojen kanssa. Laumassa elävä ori voi olla oikein leppoisa ja tiedän sellaisia itsekin! Mutta harrastuseläimeksi tällaisesta yksin tarhattavasta orista ei todennäköisesti ole.

Aatullakin ainoa tehtävä on toimia isänä aasivarsoille, joita se onkin mukavasti saanut.

Aatun vaimot

Aatun lapset. Ps, kaksi ruskeaa eli vasemmanpuoleinen ja keskellä oleva ovat myynnissä. Molemmat tulee heti ihmisen luokse, antaa hienosti laittaa riimun ja keskellä oleva tammavarsa on ollut mukana aasiretkilläkin ja käyttäytynyt tosi hienosti! Kaviotkin on juuri vuoltu, minä olen vuollut ne koko ajan.