Kengät VEKS Muulilta!

Blogin aktiiviset lukijat muistavatkin varmaan, kuinka hankin Muulille bootsit, kehuin niitä kovasti ja yritin ihan tosissani ymmärtää, että remmit sun muut ovat kuluvia osia ja että on ihan okei, että bootsit irtoilevat kovemmissa vauhdeissa. Ymmärrystäni riitti 38 ratsastuskerran ajan. Ja sitten ymmärrys loppui. Muuli laitettiin ensimmäistä kertaa elämässään kenkään herranvuonna 2019 ja siinä kengityksessä meni kaikki oikein hyvin.

Hokkikenkään laitto oli täysin oikea ratkaisu ja helpotti kovasti talvea. Harmi vain, että itse olin jalkapuolena enkä päässyt kovinkaan montaa kertaa nauttimaan hokkikenkien tuomista vapauksista. Jonkin verran ehdin kyllä ratsastaa ennen leikkausta.

Kengistä yksi irtosi n 4 viikon kuluttua kengityksestä ja Riikka kävi myöhemmin laittamassa sen takaisin. Muut kengät olivat kavioissa 9 viikkoa ja yhden päivän. Kaviot kasvoivat huimaa vauhtia ja vaikka kengät olivatkin tukevasti paikoillaan, oli minun otettava vähintään hokit pois Hevoset-messujen takia. Päätin toki heti poistaa koko kengät, koska kengityksestä alkoi olla jo jonkin verran aikaa eikä hokkikelejäkään enää toivottavasti olisi.

Pari metsätietä meidän maastossa on vielä jään peitossa, mutta nekin kohdat pystyy kiertämään kun poistuu polulta tai kävelee penkassa. Postauksen kuvat on otettu nimenomaan 9 viikon kohdalla, jossa kaviot olisivat muutenkin kaivanneet uutta kengitystä.

Kun itse kengitystoimenpiteessä meni hieman yli tunti, oli kenkien poisotto yllättävän aikaavietää. Jumppasin kenkien kanssa nimittäin kokonaisen tunnin! Riikka oli tehnyt oikein erinomaisen hyvää työtä kenkien kanssa eivätkä ne nitkuneet pätkääkään!

Työkaluina minulla oli kotkaustenavausrauta, kumivasara ja irrotuspihdit. Tai luulen niiden olevan irrotuspihdit, koska kavioleikkurit ne eivät ole.

En ollut koskaan irrottanut kenkää, joten hommasta oli vain hataria mielikuvia sieltä ja täältä. Muistan kuitenkin, että toimenpide näyttää helpolta. Ensin avataan kotkaukset tai katkotaan naulanpäät ja sitten pihdeillä kengästä kiinni ja se väännetään irti.

Hell yeah.

Nakuttelin ensin kotkaukset auki yksi kerrallaan ja yritin kädellä irrottaa kenkää, ei hievahdustakaan. Sen jälkeen otin kengästä pihdeillä kiinni ja yritin väännellä irti, ei mitään apua.

Sitten survoin pihdit lähemmäs nauloja ja painoin kiinni, jolloin kenkä nousi hieman. Nakuttelin kengän takaisin kaviota vasten, jolloin naulojen kannat jäivät hieman irti. Näin sain niistä pihdeillä kiinni ja naulat lähtivät etunauloja lukuunottamatta irti.

Sitten nitkuttelin kenkää taas pihdeillä ja yritin saada etummaisia nauloja löystymään, ei toivoakaan. Lopulta kaiken hikoilun jälkeen sain nauloja sen verran löysytettyä, että sain toisen kannasta pihdeillä otteen ja vedin sen irti. Kuvittelin, että saisin väännettyä kengän kanssa viimeisen naulan irti, mutta se oli kova pala. Kääntelin kenkää kuin tölkin korkkia mutta ei, se oli ja pysyi kiinni. Lopulta painelin kengän takaisin ja irrotin vääntyneen naulan pihdeillä.

Kenkä juuri irrotettuna, ei vielä nähnyt raspia tai puukkoa.

Oijoin tämän urakoimisen jälkeen hetken selkääni ja raspasin kavion siistiksi. Kun antura ei ole ollut maakontaktissa tietenkään ollenkaan, oli siinä ekaa kertaa ikinä sellaista pehmeää huttua pinnassa, minkä vuolin pois. Kavion seinämä ja valkoviiva oli tosi terve, mutta hieman jouduin tasapainottamaan kaviota raspaamalla enemmän ulkosyrjältä kuin sisäsyrjältä. Takakaviot olivat ok, eli säätöä oli etukavioiden kanssa.

Ja sitten toistin saman kolme kertaa ja olin aivan loppu. Siis totaaliloppu. Muuli ei edes repinyt kavioitaan kovin pahasti. Vasta viimeisen kavion kanssa se alkoi vatkaamaan etujalkaansa. Pidin kaviosta tiukasti kiinni vittuperkelettä huutaen. Se auttoi, tai ainakin sain kengän irti ja kavion vuoltua.

Kavio putsattu harjalla. Kavio on oej, eli sisäsyrjä on kuvassa oikealla.

Kaviota raspattu raspilla sekä anturaa ja sädettä puukotettu. Ulkosyrjää (vasen puoli) sai ottaa enemmän.

 

Ensi talveksi Muuli tulee saamaan taas kengät alle. Eihän näitä talvia kestä muuten mitenkään! Pelailen bootsien kanssa niin pitkää kun pystyn ja kun tuntuu siltä, että selviän yhdellä kengitysvälillä, pyydän Riikan taas paikalle.

Ensimmäisen maastoreissunkin tein jo kengättä eikä Muuli arkonut kavioitaan yhtään! Se tuntui tosin arastelevan entistäkin enemmän lätäkköjä ja pehmeitä kohtia, tunsi ne varmasti paremmin kaviollaan kuin kengän kanssa. Jätin kaviot pidemmiksi, kuin normaalisti, jotta niissä on kulutuspintaa. Uskon, että kaviot kuluvat normaaliin mittaansa ainakin melkein itsestään. Jos arkomista alkaa esiintyä, laitan bootsit etusiin. Vaikka en bootseista pidäkään, on Muulin hyvinvointi kuitenkin tärkeintä. Kesän yritän kuitenkin selvitä ilman rautakenkää, koska kenkätarve on vain maastoreissujen aikana. Talvella tilanne on mielestäni hieman toinen, koska hokkikengät parantavat Muulin elämänlaatua myös tarhassaolon ajan.