Sovittiin torstaille yhteinen tallikäynti. Tiina ratsasti Muulilla ensin ja selosti, mitä on sen kanssa tehnyt ja hyppäsin sitten itse satulaan. Kenttä oli Muulin mielestä tosi ällöttävä eli märkä. Se liikkui erittäin tahmeasti eikä ravannut mielellään. Se oli ihan hyvä, ei tullut myöskään mitään äkkiliikkeitä.
Tiina oli edelliskerralla rohkaissut Muulia ravaamaan myös märässä ja joutunut ottamaan raipan avukseen, itse en vielä tohtinut sitä ottaa etten vahingossakaan huido sillä tahtomattani turhan rivakkaa liikettä Muuliin. Kuolainvalintana oli tänään Neue Schule Turtle Top with Flex tuteilla. Tätä kuolainta käytin Muulin "sisäänajossa" kesällä 2016, mutta silloin meillä oli homma niin hakusessa, ettei sormet riitä laskemaan niitä kertoja, kun kuolaimet tulivat kokonaan suun läpi tilanteessa, jossa keskustelimme suunnasta ja vauhdista. Tai siis vauhtia ei koskaan puuttunut, suuntakin oli aina johonkin.
Tuon jälkeen kuolainvalintojani on ohjaillut lähinnä se, että tuleeko kuolain suusta tiukassa tilanteessa ja siksi minulta löytyy mm Pee Wee, fullcheek ja D-renkainen kumikuolain.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei Muuli enää harrast lähtöjä niissä mittakaavoissa kuin ennen, joten ehkä uskallan itsekin vaihtaa kuolainta välillä joksikin muuksi. Kuolaintahan olisi hyvä vaihdella vaikka siinä ei mitään vikaa olisikaan!
Tiina aloitti ensin kävelyttämällä Muulia reippaasti kentällä ja teki tämän kanssa avoa ja väistöä kentän aitoja hyödyntäen. Sen jälkeen selästä käsin vasta-avoa.
Itse hoitelin kuvauspuolta ja puolivälissä vaihdettiin.
Tiina sanoi heti, että Turtlekuolain ei ollut ihan niin hyvä kuin kolmipala-oliivikuolain. Itse en ole oikein koskaan osannut sanoa kuolaimesta, että onko se hyvä vai ei. No tavallisen nivelen kanssa Muuli ainakin aukoi suutaan kovasti, joten se ei sitten varmaan ollut hyvä. Toisaalta koulutusjaksolta palattuaan Muulin suu on pysynyt kiitettävän hyvin kiinni, eikä se heiluttele kieltään ulkona, joten kielen vilkkumistakaan ei voi enää tarkkailla. Se vilkkuu sitten jos kuolain tai varsinkin sitä käyttävä käsi on ihan sysipaska.
Ratsastin ensin käynnissä yrittäen tehdä aitaa vasten pientä vasta-avonpoikasta. Kai siinä muutama askel onnistuikin. Avot ja väistöt pitäisi saada jonkinlaiseen kuosiin toukokuun loppuun mennessä, kun osallistun Sannan luona karjakurssille. Karjaa nimittäin siirrellään väistättämällä niitä kohti, ei suinkaan villisti takajalkojen päällä kääntyillen, kuten cuttingissa. Muutenkaan karjanajo ei ole mitenkään vauhdikasta, vaan naudat pitää saada pysymään rauhallisina ja tyytyväisinä. Olisi kiva jos ratsukin pysyisi.
Kaikki omat kuvani otti tietenkin Tiina Lepojärvi |
Koko kauheuden näet videoltani. Kiinnitä huomiota myös tuoli-istuntaan ja eteen ojentuviin käsiin. Kiinnitä huomiota kuitenkin myös melko suoraan selkään ja tasapainoon, en mielestäni kovinkaan härskisti nojaa eteen tai taakse. Enkä tosiaankaan antanut tuossa ravissa joka askeleella pohjetta vaikka se siltä näyttääkin. Jalka näkyy heiluvan ihan tolkuttoman paljon ravissa! Mutta eikai se ihme ole, jos on just kuus viikkoa maannut sohvalla telkkaa katsellen.
Videolla on taustamusiikki, koska keli oli sen verran tuulinen, että videoissa oli kovaa kohinaa taustalla. Madalsin kohinat pois ja laitoin musiikkia tilalle.
Mitään hytkymistä tuo ollut! Hianostihan sä vedit! On kyllä ollut niin mahtavaa seurata tätä teiän meininkiä, tosin en tiiä miks musta nyt vasta tuntuu että oot oikeesti päässy tekemään ja ratsastamaanki ja tähtäimiä alkaa olla senkin osalta :D ehkä mä oon eläny hetken tynnyrissä tms. :D
VastaaPoistaMulle tärkein tekeminen Muulin kanssa on se, että sillä pystyy maastoilemaan ja sitähän me ollaan tehty siitä asti, kun Muuli tuli takaisin koulutuksesta :) Se että se menee kentällä edes jotenkin, on siihen päälle sitten plussaa mutta mä en itse saa kouluratsastuksesta kovin suuria kiksenä. Edelleen mietin kentällä että onkohan jo 40 minuuttia tullut täyteen, että voi lopettaa :D Eli tämä kentällä pyöriminen on ollut ja on vähän edelleenkin sellaista pakkopullaa. Mutta jospa Muuli ja minä tästä kehittyisimme, niin tästäkin voisi saada kunnollisia onnistumisen fiiliksiä!
Poista