Matkaratsastus sopii kaikille puskaratsastajille ja muulit sopivat lajiin kuin nyrkki silmään!

Komealla porukalla maastoon! Kuva: Tuike Ikola

Olet varmasti kuullut joskus matkaratsastuksesta? Et välttämättä ole kisannut siinä koskaan, sillä laji on Suomessa kovin pieni ja uusia harrastajia kaivattaisiin kipeästi mukaan. Kisoja ja lähtöjä on jopa jouduttu peruuttamaan osallistujapulan takia, mutta onneksi kilpailuja silti järjestetään. Tällä hetkellä Kipasta näkee, että kahdet kisat ovat tänä vuonna jo olleet ja tiedossa on (tällä hetkellä) viidet kisat vielä tälle vuodelle. Ne järjestetään Isojoella 13.4., Tuusulassa 5.5. (vain 1-taso), Urjalassa 18.5., Liedossa 8.6. ja Kouvolassa 24.8. Lisäksi syksylle on tulossa ainakin SuMaRan eli  Suomen matkaratsastusseuran Halloween-kisat. Lihavoidut kisat ovat minun ja Muulin kisakalenterissa!

Laita päivämäärät siis ylös itsellesi, ehdit hyvin tutustua matkaratsastukseen lajina ja toteat että hitto miks ei? Tuusulan kisat olisivat ihan meidän vieressä Kellokoskella, mutta olen itse silloin Italiassa aasi- ja muulimatkalla! Olisi ollut tosi kiva aloittaa matkaratsastus ihan kotinurkilta mutta ihan mukavaa on olla Italiassakin.

Lajin ehdottomasti parhaat puolet 1. tasolla ovat ne, että siellä on ihan kaikenlaisia hevosia! Ykkös- ja kakkostasolla kilpailut järjestetään ihanneaikaluokkina eli siellä ei tarvitse olla mitään aavikon kuivaamaan arabia perseen alla! Ihanneaikaluokassa nopeus ei ratkaise muuten, kuin että reitti on kuljettava ihanneajassa, joka ykköstasolla on 8-12 km/h. Ihanneaikaluokassa ei siis edes voi vetää täysiä!

Ihan tällaista ryteikköä ei kisoissa kai ole. Kuva: Sanna Kauppinen

Tässä lajissa riittää ykköstasolla se, että hevonen on nyt noin normaalissa kunnossa. Jos hevonen, ihan tavallinen puskapuksu, on liikkeessä 5-6 kertaa viikossa ja sillä myös maastoillaan kaikissa askellajeissa, on se ihan valmista kauraa matkaratsastukseen. Omistajan kannattaa kuitenkin ehkä mennä pari pidempää (12-39 km) maastoreissua ihanneajassa ja kokeilla, miten omat reidet ja polvet kestävät kaiken sen keventelyn tai kevyen istunnan. Itse voin jo suoraan sanoa, että tarvitsen itselleni treeniä lisää varsinkin polvileikkauksen jäljiltä, Muuli jaksaa onneksi puksutella raviaan.

Keskinopeutta voi reitillä seurata helpoiten SportsTrackerista, urheilukellosta tai laskea päässään. Jos reitti on vaikkapa 20 kilometriä pitkä ja se kisataan ykköstasolla, saa sen ratsastamiseen käyttää 1h 40 min - 2h 30min.

Ratsun sykkeet tarkistetaan maaliin tulon jälkeen, mutta maalin ja eläinlääkärintarkastuksen välissä saa pitää lepoa enimmillään 30 minuuttia ja suorittaa vaikka huolelliset loppukäynnit maastakäsin taluttaen. Sykkeet eivät tarkastuksessa saa olla enimmillään 64 kertaa minuutissa. Tarkemmat säännöt kannattaa lukea SRL:n sivuilta. Linkki vie suoraan pdf-dokumenttiin.

Tässä myös linkki SRL:n hyvään materiaaliin "Ratsastajan opas kilpailumaailmaan", joka kannattaa lukea jos olet yhtä pihalla virallisista kilpailuista kuin minäkin. Sumara on myös julkaissut tiiviin infopaketin aloitteleville matkaratsastajille. Starttikurssi ei ole pakollinen, mutta suositeltava. Itse en sellaiseen ehdi osallistua.

Matkaratsastuksessa ihanneaikaluokat ovat ryhmälähtöjä ja ilmeisesti aika usein koko porukka ratsastaakin yhdessä saaden saman keskinopeuden. Maaliin tulon jälkeen saa vielä loppuverkata hevosta enimmillään puolen tunnin ajan ennen eläinlääkärintarkastusta jossa mitataan mm syke. Sykettä voi muuten nostaa ihan vain se, että hevosen frendit katoavat näkyvistä tarkastuksessa. Jos siis ratsastata jonkun kanssa kimpassa, pitäkää huoli, että kaverihevonen on lähettyvillä koko ajan. Kuva: Tiina Räikkönen

Kilpailusäännöistä huomaa mm tällaisia asioita, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi

• Eläinlääkärintarkastus on maaliintulon jälkeen myös ennen lähtöä. Eläinlääkäri tsekkaa hevosen läpi myös liikkeessä (taluttaen ravissa).
• Kisan jälkeen on tietyn pituinen pakollinen kilpailutauko. Ykköstason ihanneaikaluokassa se on 12 vuorokautta ja sinä aikana ei saa hevosella osallistua minkään lajin kisoihin!
• Reitillä saa olla enintään 10% sellaista asfalttitietä, jossa ei ole piennarta ravailuun tai laukkailuun. Tällainen osuus ei kuitenkaan saa olla reitin alussa tai lopussa.
• On okei eksyä reitiltä, mutta reitille tulee palata takaisin siihen kohtaan, josta eksyi. Oikominen on siis kielletty. Tänä vuonna joissain kisoissa ratsukoilla on mukanaan paikanninlaitteet!
• Reitille saa kouraansa kartan, mutta reitti on myös merkitty selkeästi.
• Reitillä voi olla esteitä (oja, jyrkkä nousu, veden ylitys), mutta näille on aina oltava vaihtoehtoinen reitti. Facebookissa kerrottiin, ettei esteitä ole ollut käytössä kuin satunnaisesti eikä viimeiseen kahteen vuoteen ollenkaan.
• Varaslähdöstä ei hylätä, mutta jos sattuu vahingossa ylittämään lähtöviivan ennenaikaisesti, on palattava takaisin ja yritettävä uudestaan.
• Lähtömerkin kuultuaan voi vielä odotella vartin verran ennen kun lähtee matkaan. Jos hevonen vaikka kuumuu muista hevosista, voi ihan rauhassa antaa etumatkaa. Jos ei vielä vartinkaan päästä pääse matkaan, suoritus hylätään.
• Ykköstason ihanneaikaluokassa eläinlääkärintarkastus on ennen ja jälkeen lähdön eikä välissä ole pakko pitää huoltotaukoja. Toki niitä saa pitää.
• Hevosta saa taluttaa kilpailusuorituksen aikana, mutta lähtö- ja maalilinja tulee ylittää ratsain.
• Vasta nelivuotias hevonen saa osallistua matkaratsastukseen ja silloinkin vain 1. tasolla. Viisivuotiaallakin saa osallistua vain ihanneaikaluokkiin, ei nopeusluokkiin. Hevosen ollessa 6-vuotias, voi se osallistua mihin vain. Mutta suoraa ei pääse vaativiin luokkiin, vaan ensin pitää saada hyväksyttyjä tuloksia alemmista.
• Jos ihanneaikaluokassa käy niin, että on posottanut liian kovaa, ei alle kilometriä ennen maaliviivaa saa pysähtyä odottelemaan tai "kiemurtelemaan" kuluttaakseen aikaan. Tästä tulee hylsy.
• Huoltopaikoilla ja vaikka yllättävillä vessakäynneillä saa käyttää avustajaa pitämään ratsusta kiinni. Tai jos joutuu fiksaamaan ratsun kenkää tai bootsia, saa avustaja olla mukana. Avustaja ei kuitenkaan saa fillaroida mukana kilpailun aikana.
• Kisa-asuun kuuluu ratsastushousut ja paidassa tulee olla kaulus ja hihat. Päässä on oltava turvakypärä. Huoltajienkin on pukeuduttava asiallisesti, ei shortseja, sandaaleita tai hihatonta paitaa.
• Hevoselle saa laittaa millaisen satulan tahansa. Hevosen pitää olla suitsittu, mutta kuolaimet eivät ole pakolliset. 
• Raippa ja kannukset on kielletty kisasuorituksen aikana.

Huhuh! Aika paljon muistettavaa, mutta ei toisaalta mitään kovin kummallista. Mukavaa, että tässä lajissa saa ratsastaa myös kuolaimettomilla, vaikka minulle ja Muulille se ei vielä olekaan vaihtoehto. Ammattilaiset käyttävät selässä kevyitä matkaratsastussatuloita ja koppajalustimia, ykköstasolla pärjää mainiosti ihan normikamppeilla!

Valmistelutoimet

Osallistuakseen 1. tason kilpailuihin pitää ratsastajan kuulua johonkin ratsastusseuraan. Itse liityin Suomen Matkaratsastusseuraan. Syynä oli se, että haluan omalta osaltani tukea tätä pientä lajia ja myöskin se, että valtakunnallisessa seurassa ei toivottavasti painosteta talkoilemaan. SuMaRan jäsenyys SRL Seniorille maksaa 64 euroa.

Lisäksi ratsulla tulee olla ohjeistuksen mukaiset rokotukset. Rokotussäännöt löytyvät täältä. Muulin kohdalla olen huolehtinyt siitä, että rokotukset ovat tältä osin kunnossa.

Kuskille pitää maksaa lisäksi 1. tason kilpailulupa, joka on E-lupa ja maksaa 10 euroa. Kilpailuluvista lisätietoa on täällä.

Lisäksi kisapaikalla tulee maksaa ilmoittautumismaksu, lähtömaksu ja eläinlääkärimaksu. Yleensä ykköstasolla nämä ovat yhteensä 30-35 euroa lähtöä kohden. Maksut ovat kalliimmat korkeammilla tasoilla.

Kuva: Tuike Ikola

Jos jo valmiiksi kuulut seuraan ja olet maksanut E-luvan, niin mikset kokeilisi matkaratsastusta? Jos hevosesi liikkuu normaalisti ja on ihan ookoo maastossa, niin lähde kokeilemaan edes kerran! Jos me Muulin kanssa pystytään siihen, niin ihan varmasti pystyt sinäkin!

En halua kovin tarkasti kirjata tavoitteita ylös, mutta jos selviydytään näistä kaksista kilpailuista suhteellisen elossa ja laji vaikuttaa sopivan Muulille hyvin, ovat seuraavat luokat tavoitteena vuonna 2020. Ei nyt nopeusluokkiin, mutta jos 2020 olisimme jo 2. tasolla, jossa ihanneaikaluokat ovat matkaltaan pidempiä ja vaativat huoltotaukoja. Muuli ei tule koskaan olemaan kovin nopea, mutta sitäkin kestävämpi, joten sillä voisi olla saumoja myös nopeusluokissa, erityisesti pisimmillä matkoilla.

 

The Great American Horse Race 1976 ja sen voitti muuli!

Virl Norton muuliensa Lord Fauntleroyn ja Lady Eloisen kanssa. Kuva: Curt Lewis

Tiesitkö muuten, että Yhdysvalloissa vuonna 1976 järjestetyssä matkaratsastuskilpailuiden kuninkaassa "The Great American Horse Racessa" voiton vei muuli nimeltään Lord Fauntleroy. Kilpailussa ratsastettiin maan halki ja startti oli New Yorkissa 31.5.1976. Starttaamassa oli noin 200 treenattua hevosta, jotka kuuluivat 91 ratsastajalle. Jokaisella ratsastajalla kun sai olla kaksi ratsua.

Virl Norton oli valinnut ratsukseen 7-vuotiaan muuliruunan Lort Fauntleroyn eli tuttavallisemmin "Leroyn" ja hänellä oli vararatsunaan viisivuotias muulitamma Lady Eloise. Kisamatka oli 3500 mailia eli 5632 kilometriä. Kilpailu kesti 14 viikkoa ja lähtömaksu oli 500 dollaria, joista muodostettiin myös pääpalkinto, 25 000 dollaria. Osa havitteli ensisijaisesti voittoa, osa kilpailijoista oli mukana vain upean kokemuksen takia.

Atlas Obscura kertoo artikkelissaan, että myös muut maat lähettivät hevosia ja osallistujia tähän kuuluisaan kilpailuun. Islannista lähetettiin aitoja viikinkihevosia mukaan, Ranska lähetti omat joukkueensa. Osallistujia tuli myös ainakin Austraaliasta, Tanskasta ja Japanista. "Kaikki olivat varmoja siitä, että juuri heidän hevosrotunsa tulisi viemään voiton", kertoo Atlas Obscura.

Kilpailu on todella rankka, koska matka on  niin pitkä. Tässä kohtaa muuli on oiva valinta. Arabi on erinomainen ja nopea lyhyemmillä matkoilla (siis Suomen mittapuulla niillä 200-300 km jättipitkillä matkoilla), mutta kun kisamatka mitataan tuhansissa kilometreissä, sopii muuli lajiin kuin nyrkki silmään.

Kisoissa oli noin 750 hengen huoltojoukko, kilpailijoiden perhettä ja sukulaisia. Nämä pystyttivät leirit ja hoitivat ruuat sekä ratsastajalle että ratsuille. Nortonilla oli kuitenkin vain yksi apulainen, hänen 16-vuotias poikansa Pierce, joka oli juuri saanut ajokortin. Wburnin sivuilta voit lukea Piercen haastattelun.

Näin pitkässä kilpailussa ei ratsastettu hampaat irvessä kampitellen kilpakumppaneita, vaan yhtenäisessä porukassa. Pakollinen eläinlääkärintarkastuskin oli 10 mailin eli 16 kilometrin välein. Matkaa tehtiin siis melko hitaasti.

Takapakkejakin tuli, kun kisajärjestäjien rahat alkoivat loppua. Mukana olleet eläinlääkärit sanoituivat irti, kun eivät enää saaneet palkkaa. Hevosten kerrotaan kuluttaneen puhki 18 000 hevosenkenkää! Ja silti hevoset alkoivat ontua ja saivat vammoja. Myös Nortonin kakkosmuuli, Lady Eloise kärsi vammasta ja Norton tiputti sen pois kisasta ja jatkoi vain Leroyn kanssa.

Artikkelissa kerrotaan että Norton oli mukava ja ystävällinen mies kisan aikana. Hän pysähtyi aina auttamaan muita ja antoi kaupungeissa ollessaan ihmisten poseerata muulinsa kanssa.

Lopulta Norton ja Leroy pääsivät Kaliforniassa maaliin. He olivat 31. joukkue, joka ylitti maaliviivan, mutta se ei vielä kertonut voittajaa. Järjestäjät laskivat yhteen jokaisen ratsastusajan, katsoivat varusteet, antoivat sakkorangaistuksia ja selvittivät voittajan näiden tietojen avulla.

Voittaja oli tietenkin Team Mule ja ratsastettu aika oli 315,47 tuntia. Kakkoseksi tuli arabiratsukko 324,6 tunnilla, mutta he saivat sakkoja ontumisen takia. Voittokympissä oli Leroy, viisi arabia, yksi arabi-quarter, yksi appaloosa, yksi connemara ja yksi toinenkin muuli, Eva Taylorin ratsastama 11-vuotias Hugo! Maaliin pääsi 54 ratsastajaa, 37 oli joutunut keskeyttämään. Maaliin saapuneista peräti kolme luotti muuleihin. Kolmas muuliratsukko oli kilpailussa 27.

Kisojen jälkeen muut kisaajat ja varsinkin näiden sponsorit olivat tuohtuneita. Norton kertoikin kilpailun jälkeen haastettelussa, että ei ole turhan suosittu arabipiireissä. Osa kilpailijoista syytti Nortonia huijaamisesta, mutta sellaisesta ei löytynyt mitään todisteita. Norton  nappasi voitosta 25 000 dollaria voittorajaa ja palasi tilalleen San Joseen. Hän kuoli vuonna 1995. Lord Fauntleroynkin kerrotaan eläneen loppuelämänsä vihreillä runsailla laitumilla ja oli kuollessaan 37-vuotias.

Muulit huoltotauolla

Haluatko lukea lisää? 

Tässä linkkejä blogeihin ja blogipostauksiin. Lisäksi harrastajia on Instagramissa, kannattaa hakea julkaisuja hästägillä #matkaratsastus.

Mira Syrjäpää on lajin aktiivi ja usein järjestelytoimissa mukana. Blogin kautta oppii paljon kisojen huollosta ja ylipäätään kisojen järjestämisestä. blogin nimi on Matkaratsastajatädin hevoselämää.

Nelistelyä-blogissa on hyvä raportti Matkaratsastuksen starttikurssista ja harjoitusmatkasta.

Tarulandia-blogissa on runsaasti postauksia matkaratsastuksesta. Linkki vie suoraan sen kategorian postauksiin.

Anu kirjoittaa blogissaan Ulutusta matkaratsastuksesta ja varsinkin tuorein postaus huoltojoukoista oli todella mielenkiintoinen!

Team Suonpää kirjaa kotisivujensa blogissa kuulumisia viikoittain. Mielenkiintoisena lisätietona kerrottakoot, että he pitivät hevosiaan "meidän" tallilla joitakin vuosia sitten! Siis kauan, ennen kun itse eksyin tallillemme, joten en heitä tai heidän hevosiaan tunne.